kannan otto

Mua on kiusattu, ja kiusataan edelleen, mutta mä en ite ees välillä huomaa edes koko vitun asiaa, koska mä oon niin julkkis, ja kaikilla julkkiksillahan on omat ihailijansa ja vihaajansa.Mulla on niin paljon frendejä, että mä en välitä koko kiusaamisesta.
Sitten mulla on käyny niin, että yks skolen pahin kiusaaja, josta joku vois luulla(joku, joka tuntee mut), että se alkais heti kiusaamaan mua, niin ei(mutta sen tyttöystävä puhuu musta kyllä paskaa mun selän takana ja esittää mun frendiä, toivottavasti se jättää sen saatanan huoran, se olis paljon onnellisempi ilman sitä vitun variksen pelätintä).Se taitaa olla mun "ihailija", koska se tarjos mulle juhannuksena olutta, kun mä osuin sen kaa samoihin bileisiin.Ehkä se johtuu siitä, että se ei kiusaa mua mun asenteesta; rakasta lähimmäistäsi ja rakasta myös vihollistasi niinkuin rakastat lähimmäistäsi, koska kaikkihan tietää, että vihaa ei voiteta vihalla.Se vain laajentaa ja syventää vihaa.Viha voitetaan rakkaudella.Musta tuntuu, että ne, jotka kiusaa mua, taitaa olla vähän kateellisia(juu, se on kliseistä, kiusaajat on kateellisia) mulle, koska mä oon niin itsevarma, ja ulospäin suuntautunut ja karismaattinen ja radikaali ajatuksissa, mutta minä olen myös itserakas ja turhamainen ja ailahtelevainen(tunteissa), ja kylmä, ja välinpitämätön,ja laskelmoiva, tai sitten ne on kateellisia, koska niillä ei oo samanlaista aatteenpaloa mitä mulla on.Tai sitten ne kateellisia kun mä oon niin komee, ja seksikäs, ja karismaattinen, ja aivan ihana, ja valloittava.
Mä oon myös intohimoinen kiusattujen puolustaja, mutta mulla on AINA taka-ajatus, mutta mä pyrin kyllä koko ajan mun taka-ajatuksista eroon.Ja mä oon myös kietonu kaikki opet mun pikkurillin ympärille, eli ne ei ikinä arvais, että mä poltan tupakkaa(hups, tota ei ois pitäny sanoo, unohtakaa).Musta on hienoa, että mulla on semmonen maine AINA rehellisenä tyyppinä, vaikka mä en oikeasti sitä ole.Mä oon oikea patologinen valehtelija joitakin kohtaan, mutta jos mua pyydetään(ja muahan pyydetään) johonkin asiaan sovittelijaksi, mä toimin silloin oikeudenmukaisesti, mutta mä en ole silloin minä itse, vaan joku muu, jolla on valta tuomita "rikollisia", mutta jos mä en olisi tuomari, mä haluaisin olla puolustus-asian-ajaja, koska anteeksianto on paljon mukavampaa ja helpompaa ja vähemmän energiaa vievämpää kuin kostaminen, ja kostaminenhan synnyttää tunnetusti kostonkierteen, jolle ei näy loppua, jolloin se syventyy jopa sukupolvia kestävään konfliktiin, ja välirikkoon.juu, tässä tais olla aika paljon asiaa.