Mä kirjoitan nyt sellaista juttua, jota oon jo monet kuukaudet, toisaalta jo melkein kaksi vuotta pyöritellyt päässä, mm. kirjoittanut saman tarinan henkilöillä pienempiä juttuja novelleina jne. ja nyt vihdoin aattelin kirjottaa ihan kunnolla pitkän jutun. Sen KIRJAN.
Ei väliä, vaikka sitä koskaan ei kukaan julkaisisi, pääasia, että oon sen kirjottainut.
Mulle koulussa opettaja höpöttää, että kun on ainesta suuremmaksikin kirjoittajaksi ja miksi en lähetä julkaistavaksi jne...
Ja nyt sitten yritän... jotain ainakin saada aikaiseksi.
Anteeksi tämä pitkä alkulöpinäni!!!
Ongelma on, että mun tarinan päähenkilö on tavallaan liian mun kaltainen. Kirjoitan tarinan minä-kertojana, koska se on mulle luontevin tapa. Kirjan päähenkilö on suunnilleen ikäiseni tyttö, joka kuitenkin varttuu nopeasti kirjan edetessä yhteensä ehkä jopa 6 vuotta.
Mutta kuitenkin... Päähenkilö on liian samankaltainen kuin minä, olen huomannut kirjoittaessa, että laitan henkilön reagoimaan, kuten minä jne. EN VAIN VOI SILLE MITÄÄN!!!
Ehkä tämä johtuu siitä, että toivon, että minulle tapahtuisi niitä asioita, joita päähenkilö kokee elämässään. Ne ovat tavallaan jollain lailla omia haaveitani, jotka eivät ikinä voi toteutua.
Sitten päähenkilön lähimmät ihmiset, joilla on suuri osa tarinassa, ovat ihan kuin kaksi hyvää ystävääni. Siis se häiritsee välillä niin paljon, koska täytyy varoa, ettei henkilöistä tule liian samanlaisia, ettei joutuisi myöhemmin selitellä, että "en mä susta tota mieltä oo" jne...
Esim. päähenkilön isosisko on juuri, kuin hyvä ystäväni ja näiden serkku on kuin toinen ystäväni (joka sattuu olla tämän ensimmäisen ystäväni serkku) joten vähän liian samankaltaista?!
Voi ei...
Toivottavasti joku edes ymmärtää, mitä yritän tarkoittaa?!
Ja sitten nimet...
Haluan erikoiset nimet (joita ei omassa lähipiirissäni olisi) ja jotka olisivat kuitenkin mielenkiintoisia...
Päähenkilö on Saga, isosisko Siiri ja näiden serkku Krista.
Nämä sitten "seikkailevat" ja kokevat elämän kolhuja yhdessä...
Onko nimet ihan tyhmiä?!
Tässä pari pienintä ongelmaani kirjan kirjoittamisessa...
:(
Ei väliä, vaikka sitä koskaan ei kukaan julkaisisi, pääasia, että oon sen kirjottainut.
Mulle koulussa opettaja höpöttää, että kun on ainesta suuremmaksikin kirjoittajaksi ja miksi en lähetä julkaistavaksi jne...
Ja nyt sitten yritän... jotain ainakin saada aikaiseksi.
Anteeksi tämä pitkä alkulöpinäni!!!
Ongelma on, että mun tarinan päähenkilö on tavallaan liian mun kaltainen. Kirjoitan tarinan minä-kertojana, koska se on mulle luontevin tapa. Kirjan päähenkilö on suunnilleen ikäiseni tyttö, joka kuitenkin varttuu nopeasti kirjan edetessä yhteensä ehkä jopa 6 vuotta.
Mutta kuitenkin... Päähenkilö on liian samankaltainen kuin minä, olen huomannut kirjoittaessa, että laitan henkilön reagoimaan, kuten minä jne. EN VAIN VOI SILLE MITÄÄN!!!
Ehkä tämä johtuu siitä, että toivon, että minulle tapahtuisi niitä asioita, joita päähenkilö kokee elämässään. Ne ovat tavallaan jollain lailla omia haaveitani, jotka eivät ikinä voi toteutua.
Sitten päähenkilön lähimmät ihmiset, joilla on suuri osa tarinassa, ovat ihan kuin kaksi hyvää ystävääni. Siis se häiritsee välillä niin paljon, koska täytyy varoa, ettei henkilöistä tule liian samanlaisia, ettei joutuisi myöhemmin selitellä, että "en mä susta tota mieltä oo" jne...
Esim. päähenkilön isosisko on juuri, kuin hyvä ystäväni ja näiden serkku on kuin toinen ystäväni (joka sattuu olla tämän ensimmäisen ystäväni serkku) joten vähän liian samankaltaista?!
Voi ei...
Toivottavasti joku edes ymmärtää, mitä yritän tarkoittaa?!
Ja sitten nimet...
Haluan erikoiset nimet (joita ei omassa lähipiirissäni olisi) ja jotka olisivat kuitenkin mielenkiintoisia...
Päähenkilö on Saga, isosisko Siiri ja näiden serkku Krista.
Nämä sitten "seikkailevat" ja kokevat elämän kolhuja yhdessä...
Onko nimet ihan tyhmiä?!
Tässä pari pienintä ongelmaani kirjan kirjoittamisessa...
:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjan henkilöiden nimet ovat toki tärkeitä, mutta sinuna valitsisin juuri ne, jotka itse haluat - jotka tuntuvat luontevilta.
Ei kannata kirjoittaessa ajatella henkilöhahmojen ja todellisten ihmisten samankaltaisuutta. Valmis teksti on pienellä (?) vaivannäöllä muokattavissa. Itse käytän sellaista tekniikkaa, että kirjoitan periaatteessa koko tekstin alusta loppuun täydellä höyryllä ja käytän sitten loppuvuoden yksityiskohtien hiomiseen. Liiallinen analysointi ja arkailu luomisvaiheessa yleensä vie ajatukset pois tekstin ytimestä.