Mihin ne todelliset ja oikeat ystävät katoavat?
Kun itselläni on vaikeita ja elämä kolhii. Ei näy sitä todellista ystävää johon voisin turvautua..
Kukaan ei halua kuulla asioita, saatika että vaivautuisivat auttamaan..
Mutta kun ystävilläni on vaikeatta ja elämä on yhtä helvettiä, johan löytyy se johon voi ottaa yhteyttä ja apua pyytää..
Olen kyllästynyt olemaan se ongelmien ratkoja toisille ja antamaan tukea ja apua, kun ei sitä huomata että joskus se on minullakin elämä vaikeata..
Vaikka olen kiltti ja autan mielellään toista, mutta nyt tuntuu että miksi vaivautuisin itse ratkomaan toisten ongelmia.
Kuulostaa varmaan julmalle..
Mutta on heidänkin mietittävä miten selvitä ongelmista ilman minua niin huomaavat miltä tuntuu yksin tehdä elämässä ratkaisut ja mitä se on kun apua ei ole kuin tarjottimella..
Vaikka olen luonteeltani sosiaalinen, avoin ja puhelias sekä halu auttaa. Johonkin se raja on laitettava.
Kertokaa teenkö väärin ja olenko julma, teenkö oikein kun ajatellen itseäni?
Kun itselläni on vaikeita ja elämä kolhii. Ei näy sitä todellista ystävää johon voisin turvautua..
Kukaan ei halua kuulla asioita, saatika että vaivautuisivat auttamaan..
Mutta kun ystävilläni on vaikeatta ja elämä on yhtä helvettiä, johan löytyy se johon voi ottaa yhteyttä ja apua pyytää..
Olen kyllästynyt olemaan se ongelmien ratkoja toisille ja antamaan tukea ja apua, kun ei sitä huomata että joskus se on minullakin elämä vaikeata..
Vaikka olen kiltti ja autan mielellään toista, mutta nyt tuntuu että miksi vaivautuisin itse ratkomaan toisten ongelmia.
Kuulostaa varmaan julmalle..
Mutta on heidänkin mietittävä miten selvitä ongelmista ilman minua niin huomaavat miltä tuntuu yksin tehdä elämässä ratkaisut ja mitä se on kun apua ei ole kuin tarjottimella..
Vaikka olen luonteeltani sosiaalinen, avoin ja puhelias sekä halu auttaa. Johonkin se raja on laitettava.
Kertokaa teenkö väärin ja olenko julma, teenkö oikein kun ajatellen itseäni?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei auta.
Sinun pitää valita, kenet haluat ystäväksesi, olkapääksi johon uskallat turvautua, kenelle kertoa murheesi, jakaa surusi hänen kanssaan.
Sitten vaan armotta kokeilet onneasi; kestääkö hän kuunnella sun murheitasi, ei sinun tarvitse olla mitään mitä et halua olla, etenkään aina toisten auttajana.
Jokainen meistä tarvitsee joskus jonkun johon luottaa ja jota kutsua kun tulee paha olla.
Itsesääliä..?
Ei auta?
Johan olet kova ja kylmä.
Sääli on sairautta, sitä en tarvitse..
Siinä olet oikeassa, jokainen tarvitsee ystävän joka kuuntele ja auttaa tarvittaessa.
Mutta se ei saa olla yksipuolista..
Sääliä kaipaa ne jotka ei tee asioitten hyväksi mitään ja rypevät ongelmissaan.
Teen asioitten eteen jotain en jää paikalle itkemään asioita, ratkon ongelmani yksin mutta jos ihminen tarvitsee elämänsä aikana jonkun joka voisi kuunnella myös minua silloin kun elämä ahdistaa.
Ei pidä olla itsekeskeinen eikä itsekäs mutta on osattava myös itseään ajatella..
Eikä aina muita.
Kiitos kumminkin pielipisteestäsi ..
toisten ajatteleminen,aina on raskasta,mutta jos saa yhdenkin sielun pelastettua tai nostettua maasta,niin se antaakin jotain,ainakin minulle ja varmaan myös sinulle.
oikeat ystävät ei katoa minnekkään,koskaan.
siivet on lentämistä varten,ei siksi että niitä roikotetaan.tsemppiä sinulle.
EROSIN MUUTAMA VUOSI SITTEN JA KUINKAS KÄVIKÄÄN.LAPSUUDENYSTÄVÄTKIN KAIKKOSIVAT JA ASETTUIVAT EX MIEHENI PUOLELLE PÄÄTÄ SILITTELEMÄÄN,VAIKKA HÄNHÄN SE PETTÄJÄ OLI.OLEN USEIN MIETTINYT,ETTÄ MITEN KIIREISTÄ ELÄMÄ ON JA IHMISET EI EHDI SITOUTUA NS.YSTÄVÄKSI,KUN SILLOIN ,KUN ON VAIKEAA.JOS PYYDÄT MUUTEN VAAN KYLÄÄN TAI EHDOTAT TAPAAMISTA,NIIN JOHAN KIIRETTÄ PUKKAA TAI TULEE KASA SELITYKSIÄ PERÄÄN.EN EDES ENÄÄ VIITSIKÄÄN YRITTÄÄ PITÄÄ YHTEYKSIÄ,KUN SOITTAJA OLEN USEIMMITEN MINÄ JA SILLOINKIN ANTEEKSIPYYDELLEN,JOS VIEN TOISEN KALLISTA AIKAA KYSELEMÄLLÄ MITÄ KUULUU.OLISI KIVA LÖYTÄÄ NS.AIKUISIA YSTÄVIÄ JOLLE JUTELLA IHAN TAVALLISISTA ARKIPÄIVÄN ASIOISTA JA VAIKKA TAVATAKIN.LAPSIPERHEEN ÄITEJÄ ,KUN ON VARMASTI MUITAKIN,KUN MINÄ JA JOS VAIKKA JOKU MUUKIN AJATTELEE SAMOIN.ASUN KANTA-HÄMEEN ALUEELLA.
Jokainen tarvitsee sen henkisen tuen vaikeina aikoina.
Mutta minun mielestä, se ei ole sitä että kun on itsellä murheita on oltava vahva ja osattava auttaa muita.
Olen kokenut sen, että kun tarvitsee sitä oikeata ystävää ei kyllä näy eikä kuulu.
Siksi olen päättänyt että kun tulee vaikeita ja heikkoja aikoja kavereille kysyn ”missä olit silloin kun olisin tarvinnut sinua” Vastaus on aina, en ole puhunut asiasta, jaa kuunteleeko kukaan niitä vai ei.
Puhun asioista, olen avoin en häpeä olla heikko.
Olen ollut vaikeassa suhteessa ja joutunut fyysisen ja henkisen uhriksi, ei kukaan halua kuulla miten jaksan. Se on ihmisen heikkoutta kun ei kykene antamaan tukea silloin kun sitä tarvitsee.
Mutta auta armias kun heillä on suhteessa ongelmia kyllä ovikello soi ja puhelin. Ongelmia on ja apua halutaan.
Nyt päätin itse toimia niin. On turha ystävään luottaa ja uskoa heikkoina hetkinä.
Avun olen saanut mutta on pitänyt rohkeasti vaan muualta hakea.
Henkinen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen, ei ole helppoa päästä yksin yli siitä
on kovia poikia manipuloimaan kun ero tulee. Täällä yksi kanssa jonka mies oli sellainen raukka. Ja ne ystävät jotka kääntivät selkänsä eivät ole ystävyyden arvoisia. Tänään en ole enää edes ajatellut vanhoja "YSTÄVIÄ" kun olen saanut uusia ja parempia.
tilanteessa n. 7 vuotta sitten.Olin ns."roskakori" ja auttaa ois pitäny vaikka omat murheet ja ongelmat oli kannettavana.Niihin ei löytyny toisilta sympatiaa eikä aikaa....mulla olis vaan pitäny sitä ymmärrystä heille antaa.
Päätin että sanon suoraan....itsekkäästi....että se on loppu,mä en kuuntele enää,,enkä suostu oleen enää roskakori.
Kaikkein huippu oli se että eräskin asia kun piti jotenkin saada selvitettyä asianosaisten puitteissa niin (aviollinen riita)se olinkin mä joka ne "paskat" sai päällensä,,,juu...mun tykönähän sitä kurjuutta käytiin valittamassa.Että sellainen oppikoulu kuuntelemisesta ja auttamisesta.
Mieluummin yksi hyvä kuin monta huonoo.Ja en ole katunut päätöstäni.
olen rajoittanut auttamishaluani. Silloin kun tarvitsisin suhteita/tukea itse, kaikki katoavat näköpiiristä, ja silloin kun minulla menee hyvin, kaikki ovat kuolaamassa helmoissani.
sen ratkaisun aikanaan, että annoin kaikien niiden ihmissuhteiden jäädä, mitkä aiheuttivat pahaa mieltä.
Enkä ole katunut. Elämä helpottui huomattavasti. Kyllä järkevä ihminen tajuaa mikä on ystävyyttä ja mikä hyväksikäyttöä.
Energia pitää suunnata itseensä ja sitä kautta niihin tärkeisiin ihmisiin.
Lepää ja tee mitä huvittaa nyt.
Vaikeita aikoja on kaikilla, myös ökyrikkailla kaunottarilla ja siitä vieroitusklinikat hyötyvät :) tai :(
Olet itse itsesi paras ystävä. Älä suututa sitä ;)
Pysy väleissä! Eli itsetunto kunniaan!
siis ystävä.mikä se on?minulla ei ainakaan ole ollut koskaan ystäviä,mutta en kyllä kaipaakkaan.minua suomeksi sanottuna vituttaa,kun joku soittaa.jos olen koneella yläkerrassa en todellakaan vaivaudu alakertaan vastaamaan puhelimeen.jos joku sukulainen on kuollut,turha siitä on minulle ilmoittaa,en voi enää auttaa.ja jos joku on sairas pitää soittaa ambulanssi.ei en todellakaan kaipaa ystäviä.töissäkin tympii aina kun joku tulee juttelemaan.minä viihdyn mainiosti yksin,enkä todellakaan kaipaa minkäänlaisia ihmiskontakteja.olen siitä erikoinen,että pystyn hoitamaan omat iloni ja suruni yksin,enkä todellakaan halua vaivata ketään muita omilla murheillani.