Tämä koskee hallitusohjelmaa, jonka mukaan samaa sukupuolta oleville pareille tulisi mahdollistaa sisäinen adoptio-oikeus.
En hyväksy tällaista hanketta ja näen, että se voi jatkoseuraamuksineen aikaansaada suuria ongelmia koskien lasten oikeuksia oikeisiin vanhempiinsa tai erotilanteessa etävanhemmaksi jääneen vanhemman oikeutta lapsiinsa.
On erityisesti muistettava, että adoptio tarkoittaa nykyisellään Suomessa ns. "vahvaa adoptiota", joka mitätöi lapsen aikaisemman vanhemman tai vanhempien oikeuden häneen täysin ja toisinpäin. Adoptio katkaisee myös lapsen oikeuden periä aikaisempi vanhempansa ja tämän suku.
Teoriassa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta kannatetaan tilanteissa, joissa (eettisesti ongelmallisesten) hedelmöityshoitokäytäntöjen vuoksi lapsi on jäänyt ilman isää ja siksi on äidin ja tämän naiskumppanin huollettavana. Näitä tilanteita on nykyistä hedelmöityshoitolakia edeltäneiltä ajoilta tullut anonyymien luovuttajien vuoksi, mutta nykyisellään luovuttajien anonymiteetin puuttuminen tekee erittäin harvinaisiksi tapaukset, joissa naispari olisi saanut lapsen luovutetuilla sukusoluilla. Ei vähiten siksi, että hedelmöityshoitolain 22.12.2006/1237 2 § 2. momentin ja 16 § 2. momentin mukaan hedelmöityshoidot muille kuin naisen ja miehen muodostamalle parille ovat sallittuja vain luovuttajan erityisestä suostumuksesta.
Käytännössä samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio-oikeus tulee koskettamaan monien sellaisten lasten asemaa, joiden isä on tiedossa ja joka mahdollisesti on äidin entinen avio- tai avopuoliso, joka on avio-oikeuden tai tunnustamisen kautta lapsen virallinen vanhempi. Huoltajuusriitoja on paljon ja tällaisen harkitsemattoman lainsäädännön perusteella saattaavat yleistyä tapaukset, joissa äiti naispuolisoineen saattaa yrittää tuomioistuinkäsittelyssä väkisin viedä isältään kaikki juridiset oikeudet lapseensa. Erityisen suuri riski tähän on, jos lasta on tahallaan estetty tapaamasta isäänsä, s.o. vieraannutettu hänestä tai jos isä on ulkomailla, vankilassa tai huonon taloudellisen tilanteen vuoksi hankkinut elatusmaksurästejä. Nämä ovat kyllä perusteita huoltajuusjärjestelyille, mutteivät siihen, että lapsen kaikki oikeudet isäänsä ja tämän puoliseen sukuun tulisi katkaista.
En hyväksy tällaista hanketta ja näen, että se voi jatkoseuraamuksineen aikaansaada suuria ongelmia koskien lasten oikeuksia oikeisiin vanhempiinsa tai erotilanteessa etävanhemmaksi jääneen vanhemman oikeutta lapsiinsa.
On erityisesti muistettava, että adoptio tarkoittaa nykyisellään Suomessa ns. "vahvaa adoptiota", joka mitätöi lapsen aikaisemman vanhemman tai vanhempien oikeuden häneen täysin ja toisinpäin. Adoptio katkaisee myös lapsen oikeuden periä aikaisempi vanhempansa ja tämän suku.
Teoriassa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta kannatetaan tilanteissa, joissa (eettisesti ongelmallisesten) hedelmöityshoitokäytäntöjen vuoksi lapsi on jäänyt ilman isää ja siksi on äidin ja tämän naiskumppanin huollettavana. Näitä tilanteita on nykyistä hedelmöityshoitolakia edeltäneiltä ajoilta tullut anonyymien luovuttajien vuoksi, mutta nykyisellään luovuttajien anonymiteetin puuttuminen tekee erittäin harvinaisiksi tapaukset, joissa naispari olisi saanut lapsen luovutetuilla sukusoluilla. Ei vähiten siksi, että hedelmöityshoitolain 22.12.2006/1237 2 § 2. momentin ja 16 § 2. momentin mukaan hedelmöityshoidot muille kuin naisen ja miehen muodostamalle parille ovat sallittuja vain luovuttajan erityisestä suostumuksesta.
Käytännössä samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio-oikeus tulee koskettamaan monien sellaisten lasten asemaa, joiden isä on tiedossa ja joka mahdollisesti on äidin entinen avio- tai avopuoliso, joka on avio-oikeuden tai tunnustamisen kautta lapsen virallinen vanhempi. Huoltajuusriitoja on paljon ja tällaisen harkitsemattoman lainsäädännön perusteella saattaavat yleistyä tapaukset, joissa äiti naispuolisoineen saattaa yrittää tuomioistuinkäsittelyssä väkisin viedä isältään kaikki juridiset oikeudet lapseensa. Erityisen suuri riski tähän on, jos lasta on tahallaan estetty tapaamasta isäänsä, s.o. vieraannutettu hänestä tai jos isä on ulkomailla, vankilassa tai huonon taloudellisen tilanteen vuoksi hankkinut elatusmaksurästejä. Nämä ovat kyllä perusteita huoltajuusjärjestelyille, mutteivät siihen, että lapsen kaikki oikeudet isäänsä ja tämän puoliseen sukuun tulisi katkaista.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Olisitko huolissasi esimerkkinä käyttämästäsi biologisesta isästä, jos häntä uhkaisi heteropari? Vai peräänkuulutatko lapsen suhdetta sukuunsa vain silloin kun sitä uhkaa lesbopari?
Eihän uushetorparikaan voi ilman biologisen isän tai äidin suostumusta tosta vaan adoptoida lasta.
Lapsen etu ei ole menettää biologisen isänsä/äitinsä jälkeen jättämää perintöä.
Sekin tässä tulee mieleen, että miten joku hetero tolleen vanhana muuttuu lesboksi. Tähän asti on selitetty, että homous tai lesbous on synnynnäinen ominaisuus, eikä valintakysymys.
Ja sitten vielä naisen metkuja itsekin aina ja kaikkialla harrastavana ilmoitan seuraavasta mahdollisuudesta kitkerissä huoltajuusriidoissa. Muuttaa saman katon alle parhaan kimmakaverinsa kanssa ja alkaa selittää olevansakin lesbo, vaikkei oikeesti oo ja näin saa lapsen 100 %:sesti itselleen isältä adoptoikorttia käyttäen. Ihan näppärästi, vai mitä.
Lainsäädännöllä ei tietenkään voida estää metkuilua, mutta jos se mahdollistetaan, niin me kansalaiset vastaamme siitä, mitä lapselle siinä tapahtuu. Jos sitä ei mahdollisteta, niin metkuilija joutuu itse vastaamaan. Kuka siis on valmis ja mihin.
oikein mainostat harrastavasi naisten metkuja?
- hei kaikki naiset eivät ole kuin sinä, mitään juonittelevia, juoruavia ja nalkuttavia umpikieroja toisten hyväksikäyttäjiä joiden koko elämän suola on huoltajuuskiistat, naapurien tekemiset, entisen puolison mollaaminen jne.
Kyllä taipumus on synnynnäinen, ei ole olemassa täysin umpi heteroa tai umpi homoa ihmistä, jokainen meistä on biologisesti niin sanottu bi seksuaali, eri asiat vain vaikuttavat yhdessä ja erikseen, mihin suuntaan kukin ykslö elämänsä varrella sitten enemmän kallistuu.
Niin, että sinussakin helinä asuu pikkuinen lesbo ;)
Minäkin olen ollut naimisissa miehen kanssa, ei ollut minun juttu, luulin että niin pitää tehdä koska se olisi jotenkin "normaalia" - ei ollut minulle, nyt olen ollut parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa kohta kymmenen vuotta.
Ai tarkoitatko, että ympäristö ja koti voi vaikuttaa siihen, kasvaako lapsesta hetero vai homo?
Ainakin tähän saakka lesbot ovat vakuuttaneet, että kodeistaan kasvaa ihan heteroja eikä lesbojen tai homojen kodeissa kasvaneista lapsista tule homoja eikä lesboja. Nytkö se ei pidäkkään enää paikkaansa. Tämä uusi tieto, että seksuualinen suuntautuneisuus onkin ympäristötekijä, tulee levittää laajemmallekin, koska se saattaa vaikuttaa nyt vireillä olevaan adoptiolakiuudistukseen.
mitäpä jos antaisit asian jo olla, kun en kerran ymmärrä etkäedes halua ymmärtää, vaan vänkäät vastaan asioista jotka eivät tälle palstalle ja tähän keskusteluun edes kuulu?
Eiköhän se ole monen asian summan, ennen kaikkia biologisen ja toissijaisesti ympäristötekijöiden ja monen muun pienen asian yhteensattuma, millainen on ihmisen seksuaalinen suuntautuminen loppupeleissä - ei tässä kodista ja vanhemmista ole sanottu yhtään mitään.
Ympäristötekijöillä tarkoitin mm sitä, että avoimessa ja hyväksyvässä kulttuurissa varmasti ihmisen on helpompi myös itse hyväksyä ja toteuttaa seksuaalista viettiiään kuin tiukasti sen tabuna ja jopa rikollisena pitävässä kultturuissa ja ympäristössä, ymmärrätkö? Luultavasti et ja ei se mitään, helise sinä vain keijukainen mitä heliset, koska sinun inttämisesi ei tosiasiasioita muuta miksikään :)
Ensinnäkin, tuo on täyttä soopaa että jokainen olisi biologisesti bi-seksuaali, niinkuin tuossa toi yksi lesbo väittää. Samoin on täyttä soopaa olettaa, että homojen adoptiota vastustavat kansalaiset olisivat homokammoisia. Millä oikeudella tämmönen leima tullaan antamaan sellaisille, jotka ottavat osaa homojen adoptiokeskusteluun. Ja kelles se lapsi-parka sitten annetaan, jos ex-hetoroparin isä ryhtyy homoksi ja äiti lesboksi, ja molemmat haluavat tarjota lapsen kumppanilleen adoptoitavaksi. Veikkaan että naiset vievät voiton, metkuillaan.
Itse lesbo on ruvennut täällä solvaamaan homokammoiseksi, ja kuvittelee (ja toivoo kai), että säikähdän ajatusta että sisälläni olisi pieni lesbo. Sehän oli kai tarkoitettu ivaksi tai pilkaksi, eli kovin sukupuolikammoisia ovat nämä seksuaalivähemmistöt itse. Ketä niinku oikeesti kiinnostaa jonkun aikuisen seksuaalinen viehtymys. Nyt on kyse siitä, että miten lapselle käy, mitä hän menettää, menettäessään kokonaan toisen vanhempansa suvun ja sukuoikeuden sekä perintö-oikeuden perheensisäisesti adoptoiduksi tullessaan.
sinua helinä tuntuu kovasti kiinnostavan, kun koko ajan takerrut juuri tuohon homouteen ja lesbouteen ja itse metkuilet paniikissa, että minussahan ei mikään bi asu...Hih, kyllä asuu, se on kuules ihan tieteellisesti todistettu, jokaisessa ihmisessä on syntymästään saakka potentiaalinen taipumus ihan mihin tahansa seksuaaliseen suuntaumukseen.
Ja homous on täysin normaali seksuaalinen suuntaumus, sitä on aina ollut, tulee aina olemaan, sitä on tavattavissa kaikissa kehittyneemmissä eläinlajeissa, ei ainoastaan ihmisessä.
Kyllä sinun juttusi sorry nyt vaan kovin homokammoiselta vaikuttaa, yleensähän tuossa kammosta on kyse omista peloista ja tunteista joiden kanssa ei ole sinut ;)
"Ja kelles se lapsi-parka sitten annetaan, jos ex-hetoroparin isä ryhtyy homoksi ja äiti lesboksi, ja molemmat haluavat tarjota lapsen kumppanilleen adoptoitavaksi. Veikkaan että naiset vievät voiton, metkuillaan."
Lapsi menee sille, jolle se sovitaan menevän. Suomessa ei voi keneltäkään viedä lapsensa juridista vanhemmuuttaa ilman tämän suostumusta, ei edes sellaisilta vanhemmilta, joilta lapsi on pysyvästi otettu huostaan eikä ole edes mahdollisuutta palauttaa. Nämä erotapausten huoltajuusasiat sovitaan aina perhekohtaisesti, eikä biologisia vanhempia voi sivuuttaa. Ja huomio, että Suomessa on monia lapsia, joiden isä elää homosuhteessa ja äiti lesbosuhteessa. Nämä perheet eivät eroa kovinkaan paljon niistä tapauksissa, joissa lapsellaon eron ja uudelleennaimisen kautta kaksi perhettä. Hyvin se toimii, jos vain aikuiset osaavat olla aikuisia. Perheen sisäistä adoptiota ei siis tarvita biologisen vanhemman syrjäyttämiseen vaan siihen, että lapsen asiat turvataan perheissä, joissa ei ole toista biologista vanhempaa tai tämä ei halua olla yhteydessä lapseen.
"
Minäkin olen ollut naimisissa miehen kanssa, ei ollut minun juttu, luulin että niin pitää tehdä koska se olisi jotenkin "normaalia" -
"
No mikäs takaa, että homoperheeseen adoptoitu poikalapsi ei menisi sitten miehen kanssa parisuhteeseen, vaikkei olis hänen juttu, luullen että niin pitää tehdä koska se olisi jotenkin "normaalia"?
Jos noinkin vahvatahtoiselle kävi kuten sulle, että menit miehen kanssa naimisiin.
"No mikäs takaa, että homoperheeseen adoptoitu poikalapsi ei menisi sitten miehen kanssa parisuhteeseen, vaikkei olis hänen juttu, luullen että niin pitää tehdä koska se olisi jotenkin "normaalia"?"
Luultavasti ei mikään. Toisaalta tässä ei ole kysymys siitä, mikä on perheen tasolla normaalia vaan mikä on yhteiskunnassa yleisintä. Homoseksuaalien vanhempien lapsi kasvaa samassa maailmassa kuin heteroseksuaalisten vanhempien lapsi, eikä hänen näkökulmastaan heteroseksuaalinen suhde ole epänormaali. Saattaa kyllä olla, että hän nuoruudessaan kokeilee miehiä ja sitten toteaa, ettei se ole hänen juttunsa. Elämää ei voi ennustaa etukäteen.
Minun veikkaukseni on, ettei sellainen lapsi kokeile ketään.
Hetero ei voi kokeilla samaa sukupuolta, ei voi.
taidat ihan tahallasi prvoilla, ei kukaan voi olla noin höntti!
Kyllä muuten aika moni hetero on kokeillut ja kokenut ihastumista samaan sukupuoleen esim murrosiässä, koska se on aivan normaalia ja osa seksuaalista kehitystä. Siinä iässä nuoret sitten yleensä löytävä oman identiteettinsä, eli homouden tai heterouden.
"koska se on aivan normaalia ja osa seksuaalista kehitystä."
Kyllä miehellä voi ja on ystäviä, on myös miesystäviä, mutta ei he silti ole homoja.
Sinulla taitaa olla hukassa käsiteet, homous ja lespous.
Voisit joskus istahtaa ja miettiä mikä on ihmiselle "normaalia" ja mikä ei.
Onko tupakointi normaalia?
Onko viinan juonti normaalia?
Onko huuneiden käyttö normaalia?
Onko varastelu normaalia?
Onko väkivaltaisuus normaalia?
Onko pelihimo normaalia?
Onko valehtelu normaalia?
Onko toisen ihmisen alistaminen normaalia?
Onko tyhmyys normaalia?
Onko viisaus normaalia?
Onko lapsettomuus normaalia?
Onko laiskuus normaalia?
Onko ahkeruus normaalia?
Onko lapsen "seksuaalinen hyväksikäyttö" normaalia?
Onko raiskaus normaalia?
Jne, jne, jne.
Ai jaa, siksikö ne kokeilee kun se on normaalia ja kuuluu mielestäsi niin tehdä.
Sen vaan sanon, että jos ei kokeile homosuhdetta nuorena, niin onko se sitten epänormaalia. Onko? Häh?
Velvoitehomous on jo kaiken huippu, olet täys pelle.
olet hassu! Jo peruskoulun biologian tunneilla opetetan, että on aivan normaalia jossakin vaiheessa JOS tuntee vetoa samaan sukupuoleen, sitä eitarvitse pelästyä, se on osa normaalia nuoren idtiteetin hakua ja kasvamista, se ei tee kenestäkään vielä homoa, sillä siiä iässähän sitä vasta aletaan miettimään seksuaalisia tunteita ja tuntea kiinnostusta vastakkaiseen joskus jopa samaan sukupuoleen.
En usko minäkään, että sinä helinä olet toissasi vaan provoilet tahallasi saadaksesi huomoita ja ehkä muiden kirjoittajien kannataisi jättää sinut höpisemään ihan itseksesi.
homoseksuaalisuus liittyy millään lailla noihin listan asioihin?
Ei se ainakaanhyväksikäyttöä ole, eilä alistamista, ei varastamia eikä vaarallistakaan kuten huumeet ja viina ja tupakk. Eikä laitonta kuten varastaminen.
Kahden normaalin ihmisen tunne-elämä, mitä epänormaalia siinä muka on?
Suomi on sitoutunut kaikessa lainsäädännössä ja viranomaispäätöksissä ottamaan huomioon ensisijaisesti lapsen edun ja lapsen näkökulman. Nuo aloituksessa esille tulleet asiat kaatavat siten koko homojen adoptiohankkeen.
kuvaamasi tilanne eroaa eronneiden heteroparien vastaavsta?
"Teoriassa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta kannatetaan tilanteissa, joissa (eettisesti ongelmallisesten) hedelmöityshoitokäytäntöjen vuoksi lapsi on jäänyt ilman isää ja siksi on äidin ja tämän naiskumppanin huollettavana. Näitä tilanteita on nykyistä hedelmöityshoitolakia edeltäneiltä ajoilta tullut anonyymien luovuttajien vuoksi, mutta nykyisellään luovuttajien anonymiteetin puuttuminen tekee erittäin harvinaisiksi tapaukset, joissa naispari olisi saanut lapsen luovutetuilla sukusoluilla."
Oleko kuullut koti-inseminaatiosta. Googlaa jos et tiedä. Niitä on tehty paaljon. Niissä luovuttaja on luovuttaessaan sukusolujansa tietoinen siitä, kenelle ne menevät. Juridiset järjestelyt sovitaan erikseen. Yleensä lapsi jää kokonaan naisparin lapseksi.
Siinä onkin kyse siitä, että kukin vastaa omista huseerauksistaan itse ja vastaa niistä myös aikanaan lapselleen tämä huseeraaja. Lainsäädännössä taas valtiovalta vastaa valinnoistaan. En minä ainkaan halua olla mukana tollasessa meiningissä, jossa ulkopuolinen lapsi annetaan homoparille, yksinäiselle heteromiehelle, tai lesboparille tai yksinäiselle heteronaiselle. Tässä suhteessa olen yhtä paljon homo- kuin heterokammoinenkin.
Perheen sisäisessä adoptiossakin pitää olla perintöoikeuksista selvät sävelet, ennen kuin kannatan sitäkään.
On totta, että samoja ongelmia voi esiintyä myös heteroparien kohdalla, mutta naisparin tapauksessa on ylimääräisiä seikkoja, jotka saattavat johtaa adoption yrittämiseen väkisin - etenkin pienten lasten kohdalla.
Perussyy on se, ettei naispari voi saada keskenään yhteistä biologista lasta, vaan lapsen saaminen on aina kiinni poikkeuksellisista järjestelyistä. Kaikki nämä järjestelytavat eivät suinkaan ole helppoja, etenkään lapsen isän oikeuksien mitätöimisen kannalta, joten jokaista mahdollisuutta ja lain porsaanreikää tullaan käyttämään hyväksi.
Tämä on linjassa senkin kanssa, että seksuaalivähemmistöjärjestöt ovat kautta historiansa ajaneet radikaalejakin vaatimuksia aggressiivisesti ja perhekäsitystä koskevien asioiden lisäksi sellaiset seikat kuin sanan- ja uskonnonvapaus on tarvittaessa siivottu syrjään, jos ne eivät ole "sopineet kuvioihin".
Mitä tulee koti-inseminaatioon, nykyinen isyyslaki 5.9.1975/700, jota on muutettu lailla 22.12.2006/1238 säätää 3 § 2. momentissa:
-----
3 §
Isyyden vahvistaminen tunnustamisella ja tuomioistuimen päätöksellä
Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että:
...
2) miehen siittiöitä on käytetty lapsen äidin hedelmöittämiseen muulla kuin 3 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja voidaan pitää todistettuna, että lapsi on tästä syntynyt.
-----
Isyys tulee siis voimaan koti-inseminaatiossa tunnustamattakin ja adoption toteuttaminen siten veisi lapselta oikeuden aikaisempaan lailliseen vanhempaansa.
muka voimaan, jos kukaan ei tunnusta lasta eli sille ei löydy isää? Ei taida...
Lapsen isää ei voida ja hänen oikeuksiaan ei voida "mitätöidä", jos hän on lapsen juridinen vanhempi. Sitä eivät voi tehdä hetero- eivätkä homoseksuaaliset vanhemmat. Mitään eroa uudelleennaineisiin heterovanhempiin ei ole. Adoptiota ei koskaan (Suomessa) voida tehdä väkisin.
oikein hyvä, ettet halua olla mukana "meiningeissä", sillä tuskin lasta haluava ja tekemällä tekevä haluaa sille noin ahdasmielisiä geenejä, ties vaikka lapsiparasta tulisi yhtä tiukkapipoinen vänkääjä, hui.... :S
keijukaista! Sillä on varmaan joku syy tähän, ei se muuten niin intohimoisesti vänkäisi. Tällä hetkellä sitä pelottaa valtavasti, että sen tuntema maailma romahtaa sen ympäriltä. Romuttajina ovat lapsiperheet.
jos löytyy isä, niin siinä ei ole nokan kopauttamista. Velvotteet tulee perässä.
pakko ryhtyä tähän, jos ei halua (jos esimerkiksi on yhteinen sopimus, ettei isyyttä tunnusteta).
Kun niin kauheesti houkuttelette, niin mielelläni provosoidun. Jos teidän haavemaailmanne, jossa mahdollisimman moni on homo tai lesbo, toteutuu, niin mistäs niitä lapsia sitten saatais teidän sateenkaariperheisiin.
Geenitekniikalla just, ei olla kaukana seulonnastakaan, kun tuolle tielle olette kerran lähteneet.
Sitäpaitsi minulla on ystävänä ollut homomies. Olin hänelle vähän kuin kulissina niinä kovina aikoina Suomessa. Hän ei voinut tänne jäädä suvaitsemattomaan maahan, mutta enemmän hän on minun elämästäni nimenomaan rakkaudessa ollut onnellinen kuin yksikään teistä lesboista. Hän on myös vähemmän agressiivinen kuin te femakot. Minun maailmani romahti vasta kun näin millaisia te naiset voitte olla miehiä ja lapsia kohtaan. Femakothan täälläkin eniten suuna päänä meuhkaa eikä suinkaan homomiehet. Käytätte hyväksenne niin homomiehiä kuin lapsiakin ajaessanne jotain tavoitetta, jonka pohjimmainen tarkoitusperä ei ole varmaan edes itsellenne selvä.
Sitäpaitsi oikea vastuuntuntoinen vanhempi asettaa lapsensa uuden parisuhteensa edelle niin, että jos näyttää lapselle tulevan haittaa tai leimaa, niin ei säntää sellaiseen suhteeseen toisin kuin itsekeskeiset ja itserakkaat femakot (=lue lesbot).
Lapsi voi ryhtyä kun kynnelle kykenee.
Helinä on saanut joltakin naiselta pakit! :D
Siitä siis tuo hurja katkeruus nimenomaan naisia kohtaan.
Sitäpaitsi: mistä sinä tiedät, kuka meistä kirjoittajista on homo tai lesbo, ja kuka ei? Kukaan ei ole tainnut kertoa sitä sinulle? Esimerkiksi minun seksuaalinen suuntaumukseni ei kuulu sinulle, oli se sitten hetero tai joku muu.
No mutta koita toipua, kyllä maailmassa on varmasti joku toinen vielä sinullekin, kunhan vain vähän löysäät tuota päähinettäsi etkä ole niin kauhean kiukkuinen koko ajan ;)
Mistä tiedät, ettei sinusta jonain päivänä kuoriudu pesunkestävä lesbo. Niinhän yhteiskunnassa kuulemma tapahtuu harva se päivä. Joten, vannomatta paras kettuseni.
Mutta ei kyllä minua ole koskaan naiset rakastaneet, päin vastoin, täälläkin naiset koko ajan haukkuu ja mollaa mua.
Suomen laki ei tuollaisia sopimuksia tunne. Koti-inseminaatiotapauksissa laki on harvinaisen yksikäsitteinen. Lisäksi nykyinen adoptiolaki kieltää adoption järjestelemisen rahallisilla sopimuksilla.
Ymmärrän kyllä hyvin, että seksuaalivähemmistöaktivistien tavoitteena on tuhertaa tällaiset lait vaiheittain päälaelleen, esimerkiksi Hollannissa on käytössä keskenään avioliitossa olevien naisparien vanhemmuusolettama ja Ruotsissakin tällaista on ehdotettu.
Kansanedustajien pitää ymmärtää, että hyväksyessään samaa sukupuolta olevien parien sisäisenkin adoption, he samalla tasoittavat tietä entistä radikaalimmille vaatimuksille, joita saattaa tulla jo samalla vaalikaudella. Osa tällaisista vaatimuksista löytyy jo nyt SETA:n papereista.
Lesboäiti lapselleen: Joo me sovittiin isäs kanssa, et ei kerrota sulle kuka hän on. Harmoonista ja onnellista yhteiseloa vaan sen teini-ikäisen lapsen kanssa sitte, ei varmaan yhtään ovet pauku eikä katkeruutta tuu lapselle teitä molempia vanhempia kohtaan. Eikä tuu lapsukainen isona varmaan lesboa moikkaamaan Koukkuniemeen, yksin vanhenet, takuulla.
ihmeellistä, miten voit tuntea ja tietää kaikki universumin lapselliset lesbo ja homo perheet; juuri noinhan se menee joka taloudessa missä vain näitä kauheita yhteiskunnan vinokkaita on, ihan juuri noin ja sanasta sanaan.
Minäkin tiedän kaiken heteroperheistä:
Hetero äiti lapselleen: en minä tiedä kuka sinun isäsi on, joku hoito se oli tuosta lähikapakasta. Mutta onhan tässä näitä isäpuolia, valkkaa niistä joku kiva itelles.
tuo kettusen skenaario. Lapsen arvo nykysuomessa on mitätön, eikä parannusta ole näköpiirissä. Johtuu kyllä ihan meistä naisista. Tosin femakot on tänkin vastuun kaatamassa miesten niskaan.
hyvä niin. Mielestäni lapsella onkin oikeus tietää, ketkä hanen biologiset vanhempansa ovat, jos se vain on mahdollista. Toisissa lesbovanhempien perheissä biologinen isä on osa lapsen elämää, toisissa ei ole (usein omasta tahdostaan). Lapsi voi kuitenkin toivoessaan saada tietää, kuka hän on. Se on minusta hienoa meidän lainsäädännössämme.
"Suomen laki ei tuollaisia sopimuksia tunne. Koti-inseminaatiotapauksissa laki on harvinaisen yksikäsitteinen. Lisäksi nykyinen adoptiolaki kieltää adoption järjestelemisen rahallisilla sopimuksilla."
Kuka ihme siinä nyt rahaa vaihtaa? Ei kai miehelle purkkiin runkkaaminen sentään niin kova urakka ole. Kyllä, laki on yksiselitteinen. Mies voidaan "vaatia tilille" siitä, mihin hän siittiöitään antaa, oli kyse sitten yhdynnästä tai muunlaisesta sukusolujen luovuttamisesta. Suomen laissa ei kuitenkaan ole sellaista kohtaa, että jokaiselle lapselle on välttämättä kirjattava isä. Kaikissa tapauksissa sitä ei edes löydetä mistään. On siis olemassa juridisesti "isättömiä" lapsia. Tämä voi koti-inseminaatiotapauksessa olla sovittua (miksei muunkinlaisissa tapauksissa; esimerkiksi "vahingon" sattuessa), eikä sitä laki kiellä.
Laki ei myöskään kiellä lasta etsimästä, joskus jopa koko ikänsä. Ei ole kiva elää miettien jokaisen kadulla vastaantulevan miehen kohdalla, että voisko toi olla mun isä. Onneksi me yhteiskunnan jäsenet emme vastaa tästä vaan siitä vastaa ainoastaan lapsen äiti, joka petas lapselleen sen kuvion.
isäänsä ja saa. Osa näistä lapsista, joilla ei ole juridista isää, tietää kyllä, kuka heidän biologinen isänsä on. Sellainen lapsi, joka ei tiedä, varmaan loogisimmin ensimmäiseksi kysyy äidiltä. Harva äiti varmaankaan salaa, jos vain tietää. Jos hän ei taas tahdo tai pysty kertomaan, se on surullista, mutta kyseessä ei oikeastaan ole vain lesboparien lapsille ominainen tilanne. Yleisempää tiedottomuus isästä on heteroiden lapsilla.
Minä kyllä ihmettelen nykyisten suomalaisten naisten, niin heteronaisten kuin lesbonaistenkin käsitystä, jonka mukaan isän olemassaolo olisi lapselle merkityksetön. Kuka nää naikkoset on kasvattanut tämmösiksi amatsooneiksi.
ei ole merkityksetön. Minulle itselleni oma biologinen isäni, joka on minut kasvattanut ja pitänyt minusta huolta, on hyvin tärkeä. Minulla on sukulainen, jolle isä on myös tärkeä, mutta ei se isä, joka hänet on siittänyt, vaan se isä, joka hänet on kasvattanut. Osallistunut jokapäiväiseen arkeen, kuskannut treeneihin, istunut katsomassa koulunäytelmät. Ne ovat niitä asioita, jotka luovat turvallista lapsuutta. Biologista isää ei ole kiinnostanut.
En väitä, etteikö biologia olisi tärkeää. Me kaikki (tai lähes kaikki) haluamme varmaankin tietää, mistä olemme kotoisin. Isätkin varmasti yleensä haluavat tietää lapsistaan. Siksi onkin mukavaa, että monet sellaisetkin eronneet parit, jotka eivät enää voi elää yhdessä, tai esimerkiksi lesboparit, jotka kasvattavat yhteistä lasta, ovat pystyneet säilyttämään lapsen yhteyden biologiseen vanhempaan tai jos tiivis yhteydenpito ei ole mahdollista, lapsella on ainakin tiedossa, kuka hänen isänsä on. Aina tilanne ei kuitenkaan ole sellainen, että se olisi mahdollista ja silloin tilanteen kanssa ei auta muuta kuin elää. Tärkeimpiähän kuitenkin ovat ihmiset, jotka ovat läsnä ja tarvittaessa paikalla.
Vaikka noin auvoisesti onkin, niin jokainen järjellä varustettu ihamistaimi kysyy jossain vaiheessa, miksi biologinen teki sen päätöksen, minkä teki, ja häntä kalvaa ajatus, mikä minussa oli vikana, kun hän niin hövelisti minusta luopui. Lapsi etsii vikaa itsestään.
ja on aikuisen velvollisuus vastata. Me aikuiset autamme lasta ymmärtämään, ettei kyseessä ole mikään vika. Turvalliset olosuhteet luovat luottamuksen.
Hyvä, että joku sentään tuo esille sen mitä peliä hallituksessa pidetään tässä härkäpariasiassa.
Vielä kun alettaisiin kerätä nimiä ja tehtäisiin vetoomus tämän todella kehnon lakiesityksen poistamiseksi
Mitä ongelmaa on siinä jos lapsen biologinen isä antaa virallisen luvan siihen, että lapsen biologisen äidin naispuolinen rekisteröity puoliso saa adoptoida tuon lapsen ?
Tai sama tilanne keinohedelmöityksellä, luovutetuilla sukusoluilla, syntyneen lapsen kohdalla? Tilanteessa jossa lapsella on virallisesti ainoastaan äiti ? Mitä pahaa on siinä että äidin rekisteröidystä naispuolisosta tulisi virallisesti lapsen toinen huoltaja.
Siitähän tässä laissa on kysymys. Ei mistään pakkoadoptiosta tms.
Siinä on se pahaa, että vaikkei lapsi tuollaisessa isässä paljon mitään menetäkkään, niin hän menettää sukuoikeutensa isänsä sukuun, ja isänsä jälkeen jäämään perintöön. Jos päätetään tehdä tuo laki, niin pitää muuttaa adoptiolakia laajemminkin, kaikkien adoptoitujen kohdalla lösemmäksi siten, ettei se ole niin jyrkkä eikä lapsi menetä biologiselta puoleltaan niin totaalisesti oikeuksiaan, kuin mitä nyt adoptoidut lapset menettävät. Siellä isän puolella kun voi kuitenkin olla jotain aivan ihania, lasta rakastavia verisukulaisia, jotka menettävät suvustaan adoptoidun lapsen samoin kuin lapsi menettää heidät. Homoparien adoptio-oikeudessa lapsi menettää biologisen äitinsä ja saa tilalle jonkun ulkopuolisen miehen. Älä unohda naisnäkökulmassasi tätä tosiasiaa. Hämmästelen tätä kapeakatseisuutta, mikä tässä ketjussa paistaa nimenomaan vain naisnäkökulmasta katsovista lesboista. Homoillehan tulee samat oikeudet kuin lesboille, vai eikö pitäisi lesbojen mielestä tulla? Missä tasa-arvo, lesbot? Suurempi syyhän homoilla on adoptiohankkeisiin, koska lesbothan voivat hätätilanteessa turvautua luonnonmenetelmiin, kerran se vaan kirpasee.
"Mitä pahaa on siinä että äidin rekisteröidystä naispuolisosta tulisi virallisesti lapsen toinen huoltaja. "
Mitäs hyvää?
Puoluskyvyttömältä lapselta viedään suku?
Ymmärrän lain, jos koskee aikuisia lapsia, jotka päättävät omista asioistaan.
Sisäisessä adoptiossa aoptoitavalla lapsella on kaksi sukua, toisen äidin suku ja toisen äidin suku. Useimmilla näistä lapsista ei ole eikä tule olemaan muuta sukua. Tilanteessa, jossa on kysymys uusperheestä, lapsella on tietenkin joskus saattanut olla yhteys toisen biologisen vanhemman sukuun. Kuitenkin, jos biologinen vanhempi on valmis luopumaan lapsesta kokonaan (keneltäkään ei voi ottaa lasta väkisin), on syytä olettaa, ettei lapsella ole edes mitään mahdollisuutta yhteyteen biologisen vanhemman ja tämän suvun kanssa, koska biologista vanhempaa ei kiinnosta lapsi, josta hän on valmis luopumaan.
Hyvää laissa on se, että lapsi saa perintöoikeuden sosiaalisen, oikean vanhempansa sukuun ja turvan sen varalle, jos jotakin sattuu.
Herääkin kysymys, mikä on lapsen arvo, oikeus ja ihmisarvo ennen kaikka, jos lainsäädännöllä luodaan mahdollisuus, että vanhemmalla on oikeus antaa hänet pois. Lapsihan on näissä tapauksissa ollut isänsä tai äitinsä lapsi juridisesti ja käytännössä jo kenties vuosikaudet ja tietoinen suvuistaan. Mielestäni lapse oikeus biologiseen sukuunsa pitää olla vahvempi, kuin biologisen isän tai äidin oikeus antaa lapsi pois suvustaan jollekin määrätylle uudelle miehelle tai naiselle.
Nykymuotoinen adoptiohan on ihan eri asia, siinähän lapsi menettää molemmat vanhempansa kokonaan ja molemmat vanhemmat menettävät lapsen, mikä sekin on kyllä kamalaa, ei mitenkään edistämisen arvoinen asia, vaan hätätapaus.
Hedelmöityshoitolakia tulisi muuttaa niin, että oikeus hedelmöityshoitoihin rajattaisiin vain naisen ja miehen muodostamille pareille.
Ehdottomasti.
Muuten joudutaan torta på torta lakikierteeseen.
"Nykymuotoinen adoptiohan on ihan eri asia, siinähän lapsi menettää molemmat vanhempansa kokonaan ja molemmat vanhemmat menettävät lapsen, mikä sekin on kyllä kamalaa, ei mitenkään edistämisen arvoinen asia, vaan hätätapaus."
Lasta ei missään nimessä oteta vanhemmilta juridisesti pois. Huostaanotetun lapsen vanhemmat ovat yhä hänen virallisia vanhempiaan, vaikka lapsi sijoitettaisiin perheeseen ja vaikka häntä ei koskaan enää voitaisi palauttaa vanhemmilleen. Adoptoitavien lasten yhteys vanhempiin on luultavasti katkennut jo ajat sitten tai sitä ei ole koskaan ollutkaan. Monet lapset adoptoidaan jo vauvoina. Vanhemmat eivät koskaan Suomen lain mukaan "menetä" lastaan. Esimerkiksi vanhemmalla on tapaamisoikeus sijaisperheeseen tai lastenkotiin sijoitettuun lapseen, vaikka hän ei ise olisi kykenevä tästä huolehtimaan.
Kyllä, lapsensa voi antaa pois. Tällaisen päätöksen tekevä vanhempi on varmasti harkinnut asiaa ja tullun siihen tulokseen, ettei voi tai halua lasta kasvattaa. Sen vuoksi on hyvin järkevää ja epäitsekästä antaa lapsi sellaisen huolehdittavaksi, joka varmasti rakastaa lasta ja tarjoaa tälle kaiken tarvittavan. Jos tahtoo ajatella, että biologia velvoittaa johonkin (kyllähän ihmisellä on velvollisuus katsoa, mihin siementänsä kylvää), niin sen voi katsoa velvoittavan vähintäänkin siihen, että järjestää lapselle parhaan mahdollisen kasvuympäristön, vaikka ei kykenisikään sitä itse antamaan.
Mitä olen Helsingin Sanomienkin mielipidepalstaa katsellut, siellä on melko usein kirjoituksia ongelmallisista huoltajuusriidoista. Eräs huoltajuusriitojen "prototyyppi" on sellainen, missä lapsen äiti haluaa tahallaan estää etävanhempana olevan isän tapaamisoikeuksia, vaikkei mitään pätevää lainopillista syytä olisi.
Joskus heterouusperheiden(kin) tapauksessa tästä kehkeytyy myöhemmin vakavampiakin riitoja, jossa lapsen äiti haluaa ajaa lasten sisäistä adoptiota uuden aviomiehensä eduksi. Aiemmin perustelluista syistä on hyvin uskottavaa, että naisparien tapauksessa kynnys ajaa sisäistä adoptiota väkisin olisi matalampi.
On myös muistettava, että huonon lain voimassaollessa sisäistä adoptiota väkisin ajava naispari saattaa saada taloudellista, lainopillista ja poliittista taustatukea mm. SETA:lta, Sateenkaariperheeiltä, Yhteys-liikkeeltä tai muilta tämän alan toimijoilta. Heteroparien tapauksessa tällaista massiivista taustalobbausta ei välttämättä ole tarjolla.
Te olette jo hävinneet.
Minusta tähän keskusteluun jos vielä sotketaan huostaanotot, ja siten niinkuin leimataan lapsi jotenkin pelastetuksi homoperheeseen, niin mennään kaunistelussa taas pykälää korkeammalle, vaikuttaa epätoivoiselta argumentoinnilta jo.
Miten laissa aiotaan rajata, että montako kertaa yksi lapsi voidaan adoptoida / antaa adoptioon olosuhteiden huonontuessa, jos kerran tuo poisanto oikeus on yhdellä niin entäs sitten kun tulee lesboille tai homoille ryppy rakkauteen ja uusi parisuhde, taasko se lapsi seuraa ja ketä.
Uusperheet ovat asia aivan erikseen, niissähän harvemmin adoptio astuu kuvaan, vaan lapsi on ja pysyy biologisten vanhempiensa lapsena, elatusmaksu- sun muine oikeuksineen peremmalla tai huonommalla menestyksellä, mutta siis se peruskuvio on ja pysyy, eli ne vanhemmat ja isovanhemmat, serkut ja serkun kaimat, on olemassa, periaatteessa.
Mielestäni perheensisäisen adoption kannattajien ei nyt auta hakea tukea uusperheistä tai huostaanotetuista ja sijoitetuista. Sieltä ei tukea näkemyksille löydy.
"Joskus heterouusperheiden(kin) tapauksessa tästä kehkeytyy myöhemmin vakavampiakin riitoja, jossa lapsen äiti haluaa ajaa lasten sisäistä adoptiota uuden aviomiehensä eduksi. Aiemmin perustelluista syistä on hyvin uskottavaa, että naisparien tapauksessa kynnys ajaa sisäistä adoptiota väkisin olisi matalampi."
Miksi ihmeessä kynnys olisi matalampi? Tilanne ei tosiasiassa sateenkaariuusperheiden kohdalla ole sen ihmeellisempi kuin muidenkaan uusperheiden. On olemassa kaksi biologista vanhempaa ja ainakin toisen vanhemman uusi kumppani. Mikään ei tee lesbosuhteessa elävälle äidille suuremmaksi halua "päästä isästä eroon". Monien mielestä on oikein hyvä, että isä on mukana lasten elämässä. Ei lesbosuhteessa eläminen tarkoita miesten vihaamista. Monilla on jopa ihan mukavia kokemuksia suhteesta miehen kanssa. Sen lisäksi osa eronneista pareista osaa sopia asiat sopuisasti, osa ei. Riitely on ikävää, mutta tosielämää kaikenlaisissa perhemuodoissa. Myös isällä täytyy olla aktiivinen rooli suhteiden ylläpidossa. Monet miehet tuntuvat olettavan, että lapsen ja etävanhemman suhteiden ylläpidon pitäisi olla vain lähivanhemman vastuulla.
"On myös muistettava, että huonon lain voimassaollessa sisäistä adoptiota väkisin ajava naispari saattaa saada taloudellista, lainopillista ja poliittista taustatukea mm. SETA:lta, Sateenkaariperheeiltä, Yhteys-liikkeeltä tai muilta tämän alan toimijoilta. Heteroparien tapauksessa tällaista massiivista taustalobbausta ei välttämättä ole tarjolla."
Ei näiltä saa taloudellista tukea eivätkä nämä yhdistykset varmasti asetu tukemaan sellaista toimintaa, joka on lapselle haitallista. Yhteys-liike sitä paitsi on kristillinen liike, jonka tavoitteena on lisätä tasa-arvoa kirkon sisällä. Se ei tarjoa poliittista, lainopillista eikä taloudellista tukea näissä asioissa. Sen toimiala on muualla.
Sisäistä adoptiota ym. sateenkaariperheasioita ajavien omienkin tarpeiden tyydyttämiseksi eräät nykyiseen hedelmöityshoitolakiin tehtävät muutokset saattavat osoittautua välttämättömiksi. Esimerkkeinä naisparin toisen osapuolen sitoutuminen hedelmöityshoidoilla saatavan lapsen huoltajaksi, adoptiota varten tehtävien hedelmöityshoitokiellon väljentäminen sisäisen adoption mentävän verran, naisparien saaminen "parin" määritelmän alle ja mahdollisesti jotakin muutakin.
Jos hedelmöityshoitolaki tällaisia tarkoitusperiä varten avataan, on tällöin lakivaliokunnan mahdollista mietinnössä tai vastalauseissa esittää äänestettäväksi myös muista vaihtoehdoista, esim. muiden kuin naisen ja miehen muodostamien parien hedelmöityshoitojen kieltämisestä. Jos "sateenkaariperhesuuntaan" tehdyt muutosesitykset ovat erityisen huomiotaherättäviä ja loukkaavia, on hyvin mahdollista, että tarvittavan moni edustaja "sisuuntuu" kääntämään suunnan.
Peheen sisäinen adoptio koskee uusperheitä. Niissä kyllä joskus adoptio astuu kuvaan. Perheen sisäinen adoptio on mahdollista myös (ja tällä hetkellä ainoastaan) heterosuhteissa. Voisi kysyä, että montako kertaa lapsi voidaan heteroperheissä adoptoida uudelleen? Tilanne on sama.
Huostaanotot liittyvät aiheeseen siten, että myöskään niiden tapauksessa vanhemmalta ei voi viedä jurisdista vanhemmuutta. En missään vaiheessa sanonut, että huostaanotetut lapset pitäisi sijoittaa homoseksuaalien perheeseen. Lue ennen kuin kommentoit.
Jos lesbojen ja homojen adoptioasioiden auttavaa yhdistystä vielä ei ole olemassa, niin sellainen perustetaan. Tietenkin. Ei pidä olla noin matalan naivi.
No kysytään sitten, montako kertaa lapsi voidaan heteroperheissä adoptoida uudelleen. Voisiko joku vastata.
Mitä oikein tarkoitat tällä:
"
Huostaanotot liittyvät aiheeseen siten, että myöskään niiden tapauksessa vanhemmalta ei voi viedä jurisdista vanhemmuutta.
"
Mutta kun adoptiossa vanhemmalta viedään juridinen vanhemmuus.
Lesbojen ja homojen adoptioasiat tullaan hoitamaan samoissa virastoissa kuin heteroidenkin. Tukevia järjestöjä ei luultavasti tarvita, sillä SETA:ssa on jo sateenkaariperheitä tukevaa toimintaa. Tietenkin.
Jos lait on ikiaikaisesti marmoriin hakattuja, niin eihän me tarvita eduskuntaa enää lainkaan.
juridinen vanhemmuus. Sitä ei voi tehdä ilman virallisen vanhemman suostumusta. Kukaan ei vie keneltäkään vanhemmuutta.
Perheettöminä tänän saakka hilluneet homot ovat vaurasta väkeä, koska heiltä ei ole mennyt rahaa perhe-ilämän pyörityksene ja lasten tarpeisiin, joten veikkaukseni on, että he perustavat säätiön joka jakaa varoja ja lakipalveluja tuen tarpeessa oleville adoptiota hakeville homoille, jos näyttää että he eivät selviä ilman kallispalkkaista lakimiestä. Tietenkin, höh!
Ehdotan sellaista sitoutumispykälää lakiin, että adoptiolapsen saanut ei saa siirtää lasta edelleen seuraavalle juridiselle vanhemmalle, vaan hän sitoutuu lapseen pysyvästi. Tämä hillitsisi kokeiluja.
> Miksi ihmeessä kynnys olisi matalampi? Tilanne ei
> tosiasiassa sateenkaariuusperheiden kohdalla ole
> sen ihmeellisempi kuin muidenkaan uusperheiden.
Minä olen uutismateriaalin perusteella tullut tulokseen, että kun puhutaan homoasioista, niin _mikään_ asia ei tunnu olevan liian ihmeellistä ja menevän mitä merkillisimpiä polkuja jos on mennäkseen.
Tässä oli juuri taannoin tapaus Yhdysvalloista, jossa naisesta mieheksi sukupuolenvaihtoa yrittävä, rintansa poistattanut ja rankkaa testosteronihoitoa käyvä oli jo saanut miehen henkilötunnuksen, mutta hankkiutunut hedelmöityshoidoilla raskaaksi, koska hänen naiskumppaninsa osoittautui steriiliksi.
Lisäksi joissakin maissa harjoitetaan pöyristyttävää käytäntöä, jonka mukaan jo esimurrosikäisiä lapsia voidaan ottaa hormonihoitoihin sukupuolenvaihdosprosesseita varten.
(SETA:sta, Sateenkaariperheistä ja Yhteys-liikkeestä)
> Ei näiltä saa taloudellista tukea eivätkä nämä
> yhdistykset varmasti asetu tukemaan sellaista
> toimintaa, joka on lapselle haitallista.
Ellei asia olisi niin vakava, olisi tämä varmaan päivän naurettavin kommentti. Kuka tällaista uskoo?
hedelmöityshoitolakiin ole välttämättömiä vielä aikoihin. Peheen sisäinen adoptio tulee korjaamaan monia asioita :) Sitä paitsi esimerkiksi tuo naisparin toisen osapuolen sitominen lapsen huoltajaksi olisi (mainitsemiltsi omia etujaan ajavilta tahoilyta ainakin) epätodennäköinen toive, sillä myös esimerkiksi yksinäisellä naisella on oikeus hedelmöityshoitoihin. Jos taas tahtoisimme rekisteröidyn parisuhteen toiselle osapuolelle suoran huoltajuuden hedelmöityshoitojen myötä syntyneelle lapselle, tulisi parisuhteen rekisteröimistä koskeva laki avata.
Vaikka kävisikin kuten haaveilet ja eduskunnassa "sisuunnuttaisiin" kääntämään lain suunta, niin mitä sillä voitettaisiin? Sateenkaariperheitä on ja tulee olemaan siitä huolimatta. Minusta on tärkeintä turvata lapsen asema.
ihan hyvä idea. En ole kyllä kuullutkaan sellaisesta ilmiöstä, että lapsia siirreltäisiin juridisilta vanhemmilta toisille. Valitettavasti olen kuullut tapauksista, joissa sijoituslasta on heitelty ympäriinsä. Se on surullista ja raivostuttavaa, mutta ei nyt liity tähän aiheeseen.
ja tiedän. Ei homoja tarvitse pelätä, ei ne mitään mörköjä ole, jotka haluavat järjestöillään jyrätä muiden yli. Järjestöjen takana on tavallisia ihmisiä ja tavallista perhe-elämää.
"Lisäksi joissakin maissa harjoitetaan pöyristyttävää käytäntöä, jonka mukaan jo esimurrosikäisiä lapsia voidaan ottaa hormonihoitoihin sukupuolenvaihdosprosesseita varten."
Transsukupuolisuusko sinua nyt puhuttaa? Suomessa siihen tietääkseni pitää olla täysi-ikäinen ja vieläpä täysissä järjissään, että hoidot suostutaan aloittamaan. Yhdysvalloissa nyt tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Siellä jo alaikäisille kehittyville tytöille laitatetaan silikoni-implantteja.
aika paljon ammatista (ja joissain tapauksissa suvusta). Monet yksinelävät ovat persaukisia.
Mutta vieläkään se taloudellinen tuki ei auta yhtään, jos toinen ei laita nimeä paperiin.
Ahaa, nyt käydään siis keskustelua adoptiosta yleensä eikä pelkästään homo- ja tai lesboparien adoptio-oikeuksista ?
Sillä ihan samalla laki toimii myös heteroperheiden adoptiossa.
Yleiskeskustelu adoptiosta on myös paikallaan, koska se asettaa oikeaan kontekstiinsa sen, miten "järkevää" on adoptio-oikeuksien laajentaminen.
Heteroadoptiopuolelta voisi ottaa "malliesimerkiksi" vaikkapa Adoptioperheet r.y:n vetoomuksen kotimaisen adoption nopeuttamiseksi. Siinä toivotaan mm., että lapsesta luopumisen harkinta-aika voisi alkaa jo raskausainana, ilmeisesti tarkoituksena, että lapsi voitaisiin juridisella sitovuudella luovuttaa synnytyssalista synnyttäneeltä äidiltä adoptiovanhemmille, vaikka hän siinä vaiheessa lapsensa nähtyään kuinka vastustaisikin.
Ks. kohdasta
http://www.adoptioperheet.fi/edunvalvonta_paivakirja.html
Sari Palmin (kd) eduskuntakyselyyn liittyen. Kannanotto ei ole sivuilla todellakaan millään "paraatipaikalla" ja ilmeisesti Adoptioperheet r.y:ssä on itsekin tiedostettu asian epäpopulaarisuus. Sain siitä itsekin tiedon sivukautta.
Tässä, samoin kuin monissa kansainvälisen adoption keskusteluissa tulee esiin yleiskuva - adoptio nähdään lapsettomuushoitona ja aikuisten oikeutta saada oman lapsen puutteessa toisten lapsi itselleen yritetään vääntää rahan avulla ratkaistavaksi "itsestäänselvyydeksi". Samat elementit tulevat tässä suhteessa lesbo- ja homoadoptioiden kohdalla toistumaan, niin sisäisissä kuin ulkoisissakin tapauksissa, uskokaa pois!
näkökulmasta lapsettomuushoitoa. Perhe, joka ei muuten saa lasta, adoptoi sellaisen. Lapsen näkökulmasta taas lapsi, jolla ei ole perhettä, saa perheen. Tällaisissa tapauksissa on tietenkin oleellista se, ettei lapsella todellakaan ole perhettä. Näin siis kun puhutaan ulkoisesta adoptiosta. Sisäisen adoption ollessa kyseessä lapsella on perhe, johon hän saa adoptoitaessa myös laillisen oikeuden. Tästä harkinta-ajan lyhentämisestä en tiedä mitään enkä osaa ottaa kantaa, mutta miten se sellaisenaan liittyy homoseksuaalien adoptio-oikeuteen? En myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, että adoptio yritetään "vääntää rahan avulla ratkaistavaksi itsestäänselvyydeksi"? Ei adoptiossa lapsesta makseta rahaa. Eikä kukaan oman lapsen kaipuussa ota toisen lasta. Nämä lapset on annettu adoptioon siitä syystä, ettei heillä ole perhettä tai heidä perheensä ei halua heitä.
> Ei adoptiossa lapsesta makseta rahaa.
Kansainvälisessä adoptiossa tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Kotimaisissa adoptioissa tarkoitin rahakysymyksillä sitä, että nainen tai pari, joka haluaa pitää lapsen, joutuisi lapsen luovuttamaan taloudellisista syistä.
> Eikä kukaan oman lapsen kaipuussa ota toisen
> lasta. Nämä lapset on annettu adoptioon siitä
> syystä, ettei heillä ole perhettä tai heidän
> perheensä ei halua heitä.
Tämä on myytti, johon monet adoptiolapsen ottaneet tai sellaisen ottamista harkitsevat haluavat uskoa. Haluaisin, että vilkaisisit oikeasti sitä Adoptioperheet r.y:n vetoomusta. Mitä ihmeen järkeä muuten on aloittaa lapsen luovuttamisen harkinta-aika ennen lapsen syntymääkään kuin se, että adoptioperhekandidaatti voisi olla synnytysvuoteen liepeillä varma siitä, ettei synnytyksen jälkeen yllättäen löydykin lapselle mahdollisuus omaan biologiseen perheeseensä (tai isovanhempien elätettäväksi meneminen) adoption sijaan?
Vetoomuksen tuota kohtaa ei voi mitenkään muuten ymmärtää kuin että tavoitellaan tilannetta, jossa adoptioperhekandidaatti voisi odottaa "omaa" lastansa toisen kohdussa ilman "yllättävää" tilanteen muuttumista tai jonkun osapuolen väliintuloa!
miksi tällainen vetoomus on tehty. Se ei kuulosta linjalta, jota tähän mennessä on noudatettu. Kotimaiset adoptiot, joissa adoptoidaan vauva, ovat kuitenkin vain marginaalinen osa. Suurin osa ulkoisista adoptioista on kansainvälisiä adoptioita, joissa lapsi on peräisin laitoksesta.
"Kotimaisissa adoptioissa tarkoitin rahakysymyksillä sitä, että nainen tai pari, joka haluaa pitää lapsen, joutuisi lapsen luovuttamaan taloudellisista syistä."
Tarkoitit syytä lapsesta luopumiseen? Suomessa, missä meillä on kattava sosiaalijärjestelmä ja abortit mahdollisia, on varmastikin aika harvinaista, että lapsesta luovutaan taloudellisista syistä. Toki köyhimpien asema on kurja eikä sitä sosiaaliavustukset korjaa. Tällöinkään kukaan ei kuitenkaan tule viemään lasta pois. Jos perhe tahtoo pitää lapsen, heitä tulee tukea ja auttaa siinä. Kukaan ei tule kotiovelle kärkkymään lasta (yleensähän adoptiovanhemmat ja biologiset vanhemmat eivät edes kohtaa).
"Oikeuden vahvistus adoptiolle pitää saada nykyistä nopeammaksi. Biologisen äidin 8 viikon harkinta-ajan tulee alkaa jo raskausaikana. Nykyinen käytäntö hidastaa lapsen kotiinpääsyä ja adoptiovanhempien ja lapsen välisen kiintymyssuhteen kehittymistä sekä lisää vanhempien pelkoa lapsen menettämisestä, mikä pahimmillaan heijastuu lapseen. Muutoksen mahdollistaa äitiyshuollon huomattava kehittyminen, minkä ansiosta synnytyksestä toipuminen vie vähemmän aikaa kuin lain laatimishetkellä, ja nykyisin biologisia äitejä on tämän vuoksi vaikea tavoittaa allekirjoittamaan luovutuspäätöstä."
En tunne näitä adoptioasioita kovin hyvin, mutta vaikuttaa siltä, että tässä tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa lapsi on jo luovutettu adoptiovanhemmille, mutta saatetaan vielä ottaa takaisin. Tottahan tällainen tilanne on epämääräinen ja stressaava kaikille (myös pikkuvauvalle, jos sitä heitellään edestakaisin). Ja äitiä on vaikea tavoittaa allekirjoittamaan eli hän lähtee heti synnytyksen jälkeen huitelemaan ties minne ja jättää toiset odottamaan päätöstään. Voin olla väärässäkin, mutta jos tilanne on tämä, niin silloin olisi kai viisainta olla luovuttamatta lasta sen aikaa kun biologinen äiti harkitsee asiaa. Lapsi siis viettäisi ensimmäiset kahdeksan viikkoa laitoksessa.
Kyllä homojen on hyvä oppia kärsivällisyyttä siinä missä muidenkin adoptoijien. Sitä taitoa tarvitaan lapsen kanssa.
Helkkari soikoon, kun tää ei näy, Toistan. Kyllä homojen on hyvä oppia kärsivällisyyttä siinä missä muidenkin adoptoijien. Sitä taitoa tarvitaan lapsen kanssa.
> entäs sitten kun tulee lesboille tai homoille
> ryppy rakkauteen ja uusi parisuhde, taasko se
> lapsi seuraa ja ketä.
Tämä on hyvä huomio. Tuon esiin myös sellaisen aspektin, että miten pidetään erossa biologisen äidin ja hänen naisparinsa oikeudet. Jos heillä tulee erotilanne, niin huolimattoman sisäisen adoption lain perusteella lapsen äiti voi joutua huoltajuuskiistaan aikaisemman naispartnerinsa kanssa.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos kaikesta huolimatta eduskunta säätää sisäisen adoption lain, niin tulisiko kuitenkin määritellä äidin tai isän samaa sukupuolta oleva pari ennemminkin "rekisteröidyksi vanhemmaksi" kuin äidiksi tai isäksi varsinaisesti. Tällainen lainkirjoitustapa mahdollistaa myös erityiset suojalausekkeet, kuten biologisen vanhemman oikeuksien säilyttämistä tai adoption purkuperusteita.
ei ole tarvetta. Sosiaalinen vanhempi on monessa tapauksessa ollut lapsen vanhempi yhtä kauan kuin biologinenkin, ja vaikkei olisikaan, niin on todennäköisesti lapselle yhtä "oikea" vanhempi kuin toinenkin. Sisäisellä adoptiolla nimenomaan pyritään turvaamaan se, että lapsella erotapauksessa säilyisi oikeus kumpaankin vanhempaansa, eikä biologinen vanhempi esimerkiksi voisi kieltää sosiaaliselta vanhemmalta tapaamisoikeutta (eli lapselta oikeutta vanhempaansa). Lailla pyritään turvaamaan lapsen oikeus perheeseen, ei vanhempien oikeutta omien sukusolujensa tuotokseen.
Uusimman uutisoinnin perustella
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sdp kieltäisi hehkulamput ja sallisi homopareille adoption/1135235143698
Sdp ajaa siis MUKA homoille ulkopuolista adoptio-oikeutta, mutta nähdäkseni siinä toivossa, että voivat sit pelata muka myönnytyksenä sen pois saadakseen lesboille sen nyt puhutun perheen sisäisen adoptio-oikeuden muka myönnytyksenä. Siinä nähdään taas, miten lapsia hyväksi käytetään politiikassa pelinappuloina käyttäen pelataan. YÖK!
No onhan se päivänselvää, että sisäinen adoptio on vain välitavoite ja varmasti jokainen, joka sellaisen puolesta suostuu äänestämään, on valmis myös ulkoiseenkin adoptioon. Onhan niin, että sikäli kuin sinkkuadoptiot nykyäänkin ovat laillisia (ei välttämättä hyvä asia) niin joku homoparin osapuoli voi ensin adoptoida sinkun statuksella ja täydentää asian sisäisellä adoptiolla.
Jos sisäinen adoptio-oikeus toteutetaan, niin kaiken logiikan ja kansainvälisen kehityksen perusteella jatkossa tulee seuraavaa (jossakin järjestyksessä):
- ulkoinen adoptio
- sukupuolineutraali avioliitto
- rekisteröityjen naisparien "vanhemmuusolettama"
- hedelmöityshoitolain "parin" määritelmän laajentaminen rekisteröityihin naispareihin
- hedelmöityshoitolain "adoptiotarkoituskiellon" kumoaminen
- isyyslain kumoaminen ja vaihtaminen epämääräiseksi sukupuolineutraaliksi "vanhemmuuslaiksi"!
- sukusolujen luovutuksen anonymiteetin ja luovutuspalkkioiden palauttaminen. Erityisesti huonossa taloudellisessa asemassa olevia miesopiskelijoita tullaan houkuttelemaan siemennesteen luovutuksiin.
- adoption "sulkeminen", s.o. että säädettäisiin että adoptoidun lapsen syntymätodistukseen vaihdettaisiin adoptiovanhempien tiedot ja ettei hänellä koko elämänsä aikana olisi pääsyä rekisterimerkintään, joka paljastaa oikeat biologiset vanhemmat
"Onhan niin, että sikäli kuin sinkkuadoptiot nykyäänkin ovat laillisia (ei välttämättä hyvä asia) niin joku homoparin osapuoli voi ensin adoptoida sinkun statuksella ja täydentää asian sisäisellä adoptiolla."
Tätähän tapahtuu jo nyt, että toinen osapuoli adoptoi sinkun statuksella. Sitä vain ei voi vielä täydentää sisäisellä adoptiolla. Tällaisia perheitä on jo paljon. Ovatko ne romahduttaneet yhteiskuntamme?
Listasi oli oikein hieno ja tavoittelemisen arvoinen (et selitä, miksi ei olisi), mutta viimeinen kohta oli vähän höpsö:
"- adoption "sulkeminen", s.o. että säädettäisiin että adoptoidun lapsen syntymätodistukseen vaihdettaisiin adoptiovanhempien tiedot ja ettei hänellä koko elämänsä aikana olisi pääsyä rekisterimerkintään, joka paljastaa oikeat biologiset vanhemmat"
Miksi näin haluttaisiin toimia ja miten se erityisesti liittyisi homoseksuaalisten parien adoptioon? Ei tuossa ole yksinkertaisesti mitään järkeä eikä se aja kenenkään etua.
>> "- adoption "sulkeminen", s.o. että säädettäisiin
>> että adoptoidun lapsen syntymätodistukseen
>> vaihdettaisiin adoptiovanhempien tiedot ja ettei
>> hänellä koko elämänsä aikana olisi pääsyä
>> rekisterimerkintään, joka paljastaa oikeat
>> biologiset vanhemmat"
> Miksi näin haluttaisiin toimia ja miten se
> erityisesti liittyisi homoseksuaalisten parien
> adoptioon? Ei tuossa ole yksinkertaisesti mitään
> järkeä eikä se aja kenenkään etua.
Kyseinen tavoite on kirjattuna amerikkalaisten adoptiojärjestöjen "Uniform Adoption Act":iin, joka on kampanja adoptiosäädösten yhtenäistämiseksi. Lisäksi joissakin maissa, mukaanlukien suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita, mutta myös esimerkiksi Ranskassa, tuollainen säännös on voimassa.
Ihmisoikeuksia loukkaavasta ulkoasusta huolimatta tuollaisella säädöksellä on kannattajiansa. Motiivina näissä tapauksessa on pyrkiä salaamaan sellaisten adoptioiden taustoja, joissa alkuperäiseen adoptiopäätökseen liittyy kyseenalaisuuksia. Esimerkiksi, ettei adoptoitu voisi saada helposti selville, että hänen biologinen vanhempansa oli pakotettu luovuttamaan hänet adoptoitavaksi.
en jaksanut lukea noita viestejä edes puoliväliin kun en enää tiennyt itkeäkkö vai nauraakko.
eiköän taasa unohtunut se että lapsi on pääasia ja toivottavasti kaikilla lapsilla on mahdollisuus vanhempiin jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja lapsiaan.
> eiköhän tässä unohtunut se, että lapsi on pääasia
> ja toivottavasti kaikilla lapsilla on mahdollisuus
> vanhempiin jotka rakastavat ja kunnioittavat
> toisiaan ja lapsiaan.
Hieno virke, joka on adoptiokeskusteluiden "peruskauraa" ja niputtaa yhteen monia sinänsä hyveellisiä asioita. Se on kuitenkin aikojen saatossa saattanut tarkoittaa ja saattaa huonolla lainsäädännöllä myöhemminkin tarkoittaa sosiaalisen vanhemmuuden ylikorostamista ja lapsen oikeuden oikeisiin vanhempiinsa kaventumista.
Tyyppiesimerkki tällaisesta on käytäntö, jossa alaikäinen tyttö tai muuten ei-avioliitossa oleva nainen, joka tulee raskaaksi, joutuu synnytettyään luovuttamaan lapsensa adoptoitavaksi, syynä joko pakottaminen tai taloudellisen tuen epääminen. Tämä tapa on läntisissä teollisuusmaissa voimakkaasti vähentynyt vasta 80- tai 90-luvuista alkaen, hieman maasta riippuen.
Toinen esimerkki on tämän säikeen eräs pääaiheista, joissa kritiikki kohdistuu siihen, että biologiselta etävanhemmalta haluttaisiin ottaa kaikki oikeudet pois lapsen päädyttyä uus- tai sateenkaariperheeseen.
Kukaan sisäistä adoptiota puolustanut ei ole ollut sitä mieltä, että biologiselta etävanhemmalta (niissä tapauksissa kuin sellainen on) pitäisi ottaa kaikki oikeudet pois. Mikko rakas, kun olen tässä yrittänyt sinulle kertoa, ettei se ole mahdollista. Vanhemmuutta ei voi ottaa pois. Yhteyksiä ei myöskään voi katkaista, jos etävanhempi vain itse aktiivisesti vaatii oikeutta tavata lasta.
Yksi erikoisuus on "oikea" vanhempi -ajatuksen merkityserot. Takaako biologia todellakin "oikeuden" lapseen? Jos olet kykenevä työntämään kyrpäsi johonkin koloon, olet kykenevä vanhemmaksi siis? Tätä en nyt tarkoita erityisesti tähän teemaan liittyen, vaan yleensäkin. Miksi me oletamme, että meillä kenelläkään olisi oikeus lapsiin? Takaako sukukypsyys kypsyyden vanhemmuuteen?
Kyllä tässä lesbo- ja homoperheiden sisäisissäkin adoptioissa raha näyttelee jonkin sortin roolia. Moni luihu etävanhempi voi ihan vaan ulosottomiehestä eroon päästäkseen pistää nimensä adoptiopapereihin säästyen siten elatusmaksuista. Se ei ole, edelleenkään, lapsen etu vaan taloudellinen ratkaisu. Hyvää uskovat haihattelijat eivät tietenkään tätäkään rahoitusratkaisua suostu ottamaan todesta. Hyvä vanhempihan ei lapsestaan luovu, huono luopuu. Samalla lapsi menettää oikeutensa huonon biovanhemman rahoittamaan lapsuuteen ja biologiseen sukuun, ikiajoiksi. Ja mitä tule tilalle, luoja tietää.
> Kukaan sisäistä adoptiota puolustanut ei ole ollut
> sitä mieltä, että biologiselta etävanhemmalta
> (niissä tapauksissa kuin sellainen on) pitäisi
> ottaa kaikki oikeudet pois.
Ongelma on siinä, että adoptiolaki on vuodesta 1980 alkaen ollut niin kirjoitettu, että se katkaisee aikaisempien vanhempien, jotka useimmiten juuri ovat niitä biologisia vanhempia, oikeudet. Jotta järkevä keskustelu näistä oikeuksista ja mahdollisesti yleisestikin avoimista adoptioista kävisi päinsä, vaatisi se avoimen tai heikon adoption säätämistä takaisin lakiin.
Sivuhuomiona, nykyään monet adoptiojärjestöt tarjoavat "avointa adoptiota" ns. järkevänä vaihtoehtona siitä huolimatta, ettei adoption avoimmuussopimuksilla tai biologisten vanhempien oikeuksilla näissä ole mitään lainsuojaa.
"Ongelma on siinä, että adoptiolaki on vuodesta 1980 alkaen ollut niin kirjoitettu, että se katkaisee aikaisempien vanhempien, jotka useimmiten juuri ovat niitä biologisia vanhempia, oikeudet. Jotta järkevä keskustelu näistä oikeuksista ja mahdollisesti yleisestikin avoimista adoptioista kävisi päinsä, vaatisi se avoimen tai heikon adoption säätämistä takaisin lakiin."
Minusta on ihan asiallista, että kun vanhempi luopuu oikeudesta lapseensa, kaikki juridiset oikeudet tähän katkeavat. Lapsi siirtyy juridisesti jonkun toisen lapseksi. Tämä on monissa tapauksissa järkevää, kun biologisella vanhemmalla ei ole mitään yhteyttä tai esimerkiksi tunnesidettä lapseen eikä lapsella häneen. Biologinen vanhempi luopuu vanhemmuudestaan vapaaehtoisesti (ainakin jos puhumme nyt Suomesta). Jos tahdotaan säilyttää biologisen vanhemman oikeudet päättää lapsen asioista, lapsen antaminen adoptoitavaksi ei ole oikea ratkaisu. Tällöin päädytään johonkin toiseen ratkaisuun. Ei sisäinen adoptio tule olemaan se toimintamalli, jonka mukaan kaikissa sateenkaariperheissä toimitaan. Etenkin uusperheiden (niin homoseksuaalisten kuin heteroseksuaalistenkin vanhempien ollessa kyseessä) täytyy asiaa harkita tarkoin. Yleisin käytäntö taitaa olla se, että lapsen ensimmäiset vanhemmat säilyttävät juridisen vanhemmuuden ja kummankin uusille kumppaneille on tarjolla oheishuoltajuus.
tätä adoptointia!!!!!!!!!!!!!!!!!!