Mä vaan halusin päästää höyryjä jotenkin, kun mua ahistaa se, etten voi kertoo tunteitani kellekään. Ei oo pakko lukee, mut mun oli vaa saatava jotenkin kertoo...
En tiiä onko mulla joku syömishäiriö, mutta oon jo jonku aikaa tunkenu hammasharjan kurkkuu aina syömisen jälkeen, koska mua kaduttaa se, että oon menny syömään. Mä oon aina ollu omasta mielestä ruma ja kaikkee ja ainoo, missä mua on kehuttu on, että oon ollu laiha. Nyt ku mä en enää kasva pituutta mulle ei jää muuta vaihtoehtoo, ku jotenki saada ruoka ulos ja se keino on näköjään oksentaminen.
Mulla on kyllä kavereita, mutta kukaan ei huomaa, että tän hymyilevän kuoren alla piilee repaleinen ihminen. Mä en pysty syömään ilman et oksennan kaiken(tai ainakin yritän oksentaa) ja kaikki ahistaa mua nykyisin. Kotona en pysty olee edes samassa kerroksessa muun perheeni kanssa, koska se ahdistaa liikaa... Mun on pakko kattoo telkkaa mahollisimman pienellä volyymilla, kun ahistaa, jos joku tietää mitä mä katon. Koulu on mulle yhtä helvettiä, sillä en pysty siellä piiloutumaan minnekään, enkä voi oksentaa vessassa ruokailun jälkee kunnolla, kun kaikki kuulisi.
Mä oon huomannu jättäväni kaiken aikaa pieniä vihjeitä huonosta olostani ympärilleni, mut kukaan ei tunnu nappaavan niitä. Mä just oon kertonu kavereille, millasen itsarin mä tekisin, jos tekisin ja oon usein suunnitellu itsemurhaviestini. Jonkun kumman takia kukaan ei tunnu ottavan mua tosissaan.
Emmä tietenkää halua, että joku saa tietää mitä kaikkee mä teen itelleni, mutta kai jossain alitajunnassa mä haluan, että joku tulis ja pelastas mut ennen ku on myöhästä.
Mulla ei oo ketään sellasta yhtä hyvää ystävää, jolle kertoa kaikki asiani, sillä kaikki mun kaverit vääntää ne vitsiks tai sanoo just "toi on säälittävää". Kuten mulla oli vaihe, jolloin viiltelin nilkkojani, kun en halunnu kenenkää tietävän mun viiltelystä ja joku sattu näkemään, nii mut haukuttii lyttyyn, eikä kannustettu lopettamaan.
Äitin kaa en pysty puhumaan, sillä sitä vaan ei tunnu kiinnostavan. Se kerran huomas, et olin juonu iskän viinapullosta, mut se ei sanonu mitään. Luulis, että jos äitiä kiinnostas se ois sanonu ettei noin saa tehdä, mutta ei. Meidän äitipä vaan vilkaisee nopeasti mua ja laittaa viinapullon hyllyyn.
Mua vituttaa ku mun tunteet on nii sekavat. Mä haluun et joku auttas mua ja jotai kiinnostas mun asiat, mutta toisaalta mä haluun olla yksin ja jos joku tulee mun lähelle mä yleensä häippään tai sulkeudun syvälle kuoreeni.
Noh, tulipa tilitettyä. Sori ihmiset...
En tiiä onko mulla joku syömishäiriö, mutta oon jo jonku aikaa tunkenu hammasharjan kurkkuu aina syömisen jälkeen, koska mua kaduttaa se, että oon menny syömään. Mä oon aina ollu omasta mielestä ruma ja kaikkee ja ainoo, missä mua on kehuttu on, että oon ollu laiha. Nyt ku mä en enää kasva pituutta mulle ei jää muuta vaihtoehtoo, ku jotenki saada ruoka ulos ja se keino on näköjään oksentaminen.
Mulla on kyllä kavereita, mutta kukaan ei huomaa, että tän hymyilevän kuoren alla piilee repaleinen ihminen. Mä en pysty syömään ilman et oksennan kaiken(tai ainakin yritän oksentaa) ja kaikki ahistaa mua nykyisin. Kotona en pysty olee edes samassa kerroksessa muun perheeni kanssa, koska se ahdistaa liikaa... Mun on pakko kattoo telkkaa mahollisimman pienellä volyymilla, kun ahistaa, jos joku tietää mitä mä katon. Koulu on mulle yhtä helvettiä, sillä en pysty siellä piiloutumaan minnekään, enkä voi oksentaa vessassa ruokailun jälkee kunnolla, kun kaikki kuulisi.
Mä oon huomannu jättäväni kaiken aikaa pieniä vihjeitä huonosta olostani ympärilleni, mut kukaan ei tunnu nappaavan niitä. Mä just oon kertonu kavereille, millasen itsarin mä tekisin, jos tekisin ja oon usein suunnitellu itsemurhaviestini. Jonkun kumman takia kukaan ei tunnu ottavan mua tosissaan.
Emmä tietenkää halua, että joku saa tietää mitä kaikkee mä teen itelleni, mutta kai jossain alitajunnassa mä haluan, että joku tulis ja pelastas mut ennen ku on myöhästä.
Mulla ei oo ketään sellasta yhtä hyvää ystävää, jolle kertoa kaikki asiani, sillä kaikki mun kaverit vääntää ne vitsiks tai sanoo just "toi on säälittävää". Kuten mulla oli vaihe, jolloin viiltelin nilkkojani, kun en halunnu kenenkää tietävän mun viiltelystä ja joku sattu näkemään, nii mut haukuttii lyttyyn, eikä kannustettu lopettamaan.
Äitin kaa en pysty puhumaan, sillä sitä vaan ei tunnu kiinnostavan. Se kerran huomas, et olin juonu iskän viinapullosta, mut se ei sanonu mitään. Luulis, että jos äitiä kiinnostas se ois sanonu ettei noin saa tehdä, mutta ei. Meidän äitipä vaan vilkaisee nopeasti mua ja laittaa viinapullon hyllyyn.
Mua vituttaa ku mun tunteet on nii sekavat. Mä haluun et joku auttas mua ja jotai kiinnostas mun asiat, mutta toisaalta mä haluun olla yksin ja jos joku tulee mun lähelle mä yleensä häippään tai sulkeudun syvälle kuoreeni.
Noh, tulipa tilitettyä. Sori ihmiset...
Vastaukset 7
Vanhimmat
SENKUN TILITÄT. ELÄMÄ ON.
tommoiset asiat pitääkin saada tilitettyä. ei saa pitää vain sisällään ja ahdistua lisää, ja lopulta eristäytyä kaikista täysin..
selkeästi tarvitset apua, mieluummin jo ennen kuin tilanne kääntyy pahemmaksi. jollet keksi muuta tapaa kertoa vaikka ystävillesi( tms joku johon luotat niin että voisit saada tukea.. on se sitten joku ystävä, perheenjäsen tms ), niin anna heidän vaikka lukea tuo mitä kirjoitit, ja kerro että todella tahdot tuosta oksentamistavasta eroon.
myös perheesi kanssa hyvin vietetty aika voisi auttaa eteenpäin ahdistuksestasi... olisiko esimerkiksi jokin seurapeli tms mitä voisitte yhdessä pelata ? tai tykkäätkö esimerkiksi laittaa ruokaa tms ?
en tiedä onko tuosta nyt jotain apua.... mutta toivon ainakin sinun käsittävän ettet ole tosiaankaan yksin, ja apua on mahdollista saada.
Sulla näyttää olevan bulimia ja siitä tulevia seurauksia.
Täysin hoidettavia ongelmia sulla :)
Nyt täytynee tehdä näin: Kerrot vanhemmilles missä mennään ja meet terapiaan.
Ei tietenkään tarvitse kertoo heti vanhemmilles, voit mennä terkkarille, jolla on vaitiolovelvollisuus, ja se vois sit auttaa sua.
Mut kyl sun on puhuttava ihan vakavissas näistä jutuista.
Kyl mä tajuun et se voi tuntuu vaikeelta mut kyl sun rakkaas haluu sua heti auttaa :)
Tää on heti saatava loppumaan ettei tää vaan pahene.
Siis sähän jo haluut kertoo et nyt vaan kerrot :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Ps: Et oo eka likka, jolla on tällästä ja mä kyl tiedän monta, jotka on tästä päässy eroon :)
Minäkin varmaan aion tappaa itseni koska elämässäni ei ole mitään hyvää. =) pelkkää yksinäistä paskaa koko elämä...
Se että elämässä ei muka ole mitään hyvää ei tarkoita että näin olisi koko elämän ajan.
Kun sä oikein aattelet elämääsi niin huomaat kyllä että kaikki se mikä on hyvää on jo niin itsestään selvyys että sitä ei edes heti huomaa :)
Elämä on mahtavaa :)
Kyllä säkin sen tiedät :)
Leuka pystyyn vaan ja ilolla uuteen päivään :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Suaki varmaan ahdistaa ku kirjottelit noin pitkästi. Niin muaki. Mut voin sanoo, et kyl se joskus loppuu. tai no, ainaki hetkellisesti voi loppuu..
MUT SIT SE AHDISTUS PALAA TAAS JA JA JA.. no kuitenkin pointtini on et elämä on paskaa, mulle ainakin, muiden puolesta voi oikeen puhua, KU EN VITUT MUISTA TIE MITÄÄ KU OON TÄLLÄNE ERAKKOAPINANPASKA Odottanu jo kauan et tää paska vaihe elämäst loppuu, mut ei. Nyt vasta tajunnu, et voi vittuku surullista. Se mitä pidin paskana sillo oli parasta mun elämäs. ET TÄÄ ELÄMÄ MENEE VAAN VITULLISEMMAKS KOKOAJA, älä toivo et asiat paranis, ei ne parane.
Tää elämä on vaan synkeetä paskassa rämpimistä, ja sit vihdoin me kuollaan ja muututaan VITTU PASKAKS JA SIT SAA MUUT RÄMPIÄ PASKASSA ahahaah se on mun kostoni tällä maailmalle sitten RÄMPIKÖÖT PASKASSA NE KURJAT SITTE
Miksi sinä valvot klo 3 yöllä?
Minä muutun sekavaksi, pahoinvoivaksi, ahdistuneeksi jne kun valvon myöhään.
Univelka on velka joka verottaa paljon.
Maailman näkee synkemmässä valossa kun vain valvoo ja ajattelee synkkiä.
Elämäsi tuskin on niin synkkää kuin sinä luulet.
Jos ahdistaa niin puhu jollekin joka kuuntelee.
Vanhemmille tai vaitiolovelvollisuuksien velvoittamille terapeuteille.
Leuka pystyyn ja levätyn yön jälkeen rohkeasti aurinkoiseen päivään :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)