Oletteko vielä samanlaisia paskoja vai kadutteko?
Mitä haluaisitte sanoa uhrillenne nyt?
Mitä haluaisitte sanoa uhrillenne nyt?
Mitä mietitte nyt ex-koulukiusaajat?
kiusattu.
20862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että olinkohan minä koulukiusaaja, meidän luokalla oli yksi tyttö, joka ei osannut oikeasti mitään ja oli sellainen syrjässä olija. peleihinkin kun valittiin puolet hän oli aina se viimeinen.
mutta koskaan en kiusannut fyysisesti enä haukkunut häntä sanallisestikaan, mielestäni kukaan ei niin tehnyt. Mutta ei häntä kyllä pyydetty mukaankaan.
Enpä juuri koskaan tainnut puhua hänelle mitään, ei ollut mitään puhumista. 5-6 vuotta oltiin samalla luokalla, mutta en tiennyt hänestä mitään.
olikohan se koulukiusaamista?
Minua kiusattiin koulussa,fyysisesti ja enkisesti. Voin sanoa vain omastapuolesta,että jos minun olisi annettu olla rauhassa ja jätetty valitsematta joukkueeseen,niin en sitä kovin pahana olisi pitänyt. Eli minusta sinä et ollut kiusaaja vaan ehkä paremminkin sivustakatsoja.
Minäkin haluan tietää mita te ex- kiusajat ajattelette nyt? Onko teistä vastaamaan? olen huomannut,että kukaan ei oikein halua myöntää olleensa kiusaaja. on se niinhäpeällistä näköjään.
Terkkuja vaan kiusaajilleni,minä selvisin!!
...ja pyydän valmiiksi anteeksi jos vastaukseni tuottaa sinulle mielipahaa.Mutta.....
Kiusaaminen ei ole vain fyysistä tai haukkumista...VAAN ...
Tämä kertomasi täyttää kaikki kiusaamisen tunnusmerkit:
"hän oli aina se viimeinen."
"Mutta ei häntä kyllä pyydetty mukaankaan."
Ilmeisesti olet sisäisesti jo vastauksen tiennytkin.
Sivustakatsoja on tavallan myös kiusaaja.
Katselemalla sivusta, hän hyväksyy tilanteen ja näin ollen osallistuu kiusaamiseen passiivisena
on nykyisiä duunipiruja - ne potkii henkisesti kaikki rikki - niille ei merkkaa mikään mitään - kaikki on arvotonta ja kaikki pitää särkeä - ne on julmia ja niillä ei ole mitään omaatuntoa ...
kun vastasin niitten puolesta - heh - uhrina on kiva vastata kun vaistoo ja tietää mitä ne paskat on nykyään...
Se, mitä mä tein pienemmille ja heikommille, ei tietenkään ollut mitään. Ne oli ihan vapaaehtoisesti porukoissa! Ei niille tapahtunut mitään oikeesti vakavaa. Ei tullut haavoja tai mustelmia. Ihan lystiä se oli, kaikkien mielestä. Ei siitä kukaan itteensä ottanut.
Mutta se, mitä mulle tehtiin koulussa, kylillä ja jopa armeijassa, oli törkeetä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uhkailua, nöyryyttämistä, nolaamista, tavaroiden piilottelua, polkupyörän hajottamista, vaatteiden repimistä... todella vammauttavaa kaikin tavoin ja pitkäksi aikaa.
Jotain tällaistako halusit kuulla...?
Provoako? Eli sinä sait kiusata se ei ollut mitään ja kiusatuista vain hauskaa?!? Mutta,kun sinua kiusattiin niin se olikin kauheaa...Jos tuo on totta ja järjestys,että sinä kiusasit ensin ja sitten sinua alettiin kiusata, niin en voi kun sanoa ähäkutti! Sait maistaa omaa lääkettä!
remtori teki väärin, kun ei reagoinut kiusaamiseen, vaikka varsin hyvin tiesi. Heppu luuli olevansa lain ulkopuolella. No, nyt on istumassa jo toista kertaa. Mielestäni vois syyttää rehtoria. Antoi nuorelle väärän kuvan laista ja asetuksista.
Nyt pitäisi tietysti löytää kiusaajat niille minua kiusanneille, siis "omaa lääkettä" heillekin. Vai olisiko kokonaisuuden kannalta parempi, jos ketju saataisiin pysyvästi poikki?
Onko kosto-oikeus voimassa vuosikausia? Voinko käydä esim. teho-osastolla vetäisemässä letkut irti minua kiusanneilta, kun kouluvuosista on kulunut viisikymmentä vuotta? Kiusaajan viimeinen aistimus olisi vaikkapa minun äänelläni lausuttu "sä heitit mun jugurttipurkkini seinään 1970-luvulla, joten mä vien sulta hengitysilman nyt vuonna 2020 - läl läl lää!"
Siksipä
Anteeksipyyntö, - sellainen josta oivaltaa toisen sisäistäneen elämässän joitakin asioita,-
olis paikallaan.
Ja kyllä minä ihan mieleläni antaisin sellaisen "naisellisen" korvapuustin...ainakin joillekuille :)
" Se mitä mä tein pienemmille ja heikommille ei ollut mitään" Siis et ole tosissas!! Samoin varmaan ajattelee ne jotka kiusas sua. Ja myös minun mielestä on oikein,että sait maistaa omaa lääkettä.(Olettaen ,että tämä tapahtui sen jälkeen,kun sinä kiusasit heikompiasi)
Minuakin kiusasi minua vanhemmat ja vahvemmat pojat. Ja ainakin yksi heistä ajattelee juuri noin,kun sinä. Ja hän jopa väittää,että kiusaaja olinkin minä. Häntä kolmevuotta nuorempi ja päätä lyhyempi.
Tuo sinun kosto ajatus on mielenkiintoinen ja kinkkinen kysymys. En ehkä itse kostaisi, mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan,että elämä kostaisi vaikka paskamaisen pomon muodossa ym.
Toi oli mieltä kihelmöivä ajatus:
- Elämä kostaisi
Saisi sielullensa lääkettä
Voisi olla "puhtaalla omallatunnolla" vahingoniloinen.....
Pakko on tunnustaa, että jossain sisällä kuiskuttelee "pikkuinen p..u" joka kuiskuttelee korvaan..
Sehän tässä asian ydin onkin! Kiusaaja vain vähän hassuttelee, kiusattu saattaa pelätä kuollakseen ja tuntea monenlaista tuskaa. Pätee minuun, sinuun ja kaikkiin muihin.
Mutta jos kiusaaja joutuu epäinhimillisen pomon alaiseksi 15 vuotta kouluaikojen jälkeen, hän ei tietenkään ymmärrä yhdistää kohtaloaan aikaisempiin tekosiinsa, eivätkä asiat toisiinsa liitykään. Kosto ei ole kosto, jos asia ei ole molemmille osapuolille selvä!
Tuo ajatus paljastaa,että sinua ei ole koskaan kiusattu (tai se on ollut todella harmitonta kiusantekoa ja jäänyt yhteen kertaan)Kiusaaminen on se sitten henkistä tai fyysistä on JULMAA kuukausia tai vuosia jatkuvaa päivittäistä kidutusta!
Se on totta,että kohtalonkolhima kiusaaja ei ehkä osaa ajatella,että tämä on seurausta jostakin. Mutta tunteepa omissanahoissaan miltä kiusaaminen tuntuu.
Ja kyllä minäkin olen hautonut kostoa mitä karmeimmilla tavoilla, mutta en niitä toteuttaisi oikeasti.
Kiusaamisen ei todellakaan tartte olla kuukausien mittaista. Yksikin ilkeys on kiusaamista. Jos luokkakaveri viedään välitunnilla lähimetsään, riisutaan häneltä porukalla ulkovaatteet ja heitellään ne korkealle puiden oksille, on se kiusaamista vaikka se jäisi yhteen kertaan.
Jos poppoo saadaan tästä satimeen ja kysytään, että MIKSI, on vastaus todennäköisesti: "Ei me mitään tarkotettu, sehän oli vaan hauskanpitoa."
Tietenkin kiusattu on asiasta eri mieltä. Sitä paitsi hän on saattanut olla esim vaarassa paleltua.
Tällainen käsitys minulla on; olen ollut molemmilla puolilla kiusaamistapauksissa ja tiedän mistä puhun.
Jos sinua kiusataan vain kerran,niin et saa hurjia traumoja.Ellei ole kyse todella pahasta hakkaamisesta ym. En minäkään muista pahalla jotain typerää huulenheittoa jos se on jäänyt kertaan tai yhtä lumipesua.(tai sitten on aika herkkähipiäinen)
Mutta kun niitä lumipesuja tulee talven jokaisena päivänä kymmeniä samoilta tyypeiltä ja lisäksi hakataan mustelmilleja verille ym. Sen minä muistan muistan hyvinkin. Esim. minun kaveri joka sai kerran lumipesut ei edes muistanut tapahtumaa, kun minä siitä kerran mainitsin.
Katsohan , huomasinpas tällaisen "hassun jutun"
On vaikeaa asettaa vastakkain kiusaamisen eri muotoja, enkä siis yritäkään sitä tehdä.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia kiusaamisen kohteeksi joutumisesta.
Fyysinen ja henkinen kiusaaminen voivat olla yhdessä. Tai henkistä kiusaamista voi olla erikseen.
Syrjäyttäminen on myös yksi kiusaamisen muoto.
Voisinkohan nyt jotenkin sanoa , että olisinkohan nyt syrjäytetty....
Vai onko se "vain" kiusatun sisin joka reagoi "liian" herkästi....
Ensinnäkin tiosta syrjimisestä. Onko lapsen oltva kaikkien kaveri? Eihän aikuisetkaan tule kaikkien kanssa toimeen. Syrjiminen on minun mielestä kiusantekoa silloin jos joku määrää muita olemasta jonkun kaveri, mutta ketäänhän ei voi pakoittaa olemaan toisen kanssa.
Tuo joukkueeseen valinta (aina viimeinen) jos olet huono pelaamaan,niin olet huono pelaamaan ja silloin on tietty selvää,että kukaan ei sinua halua. Jos taas olet hyväen usko,että sinut kiusallaan jätetään viimeiseksi. Minä ainakin pääsin aina ensimmäisten joukossa joukkueisiin koska olin hyvä esim.pesäpallossa. vaikka muuten kiusattu olinkin.
Nämä ovat kinkkisiä kysymyksiä ja yhtä oikeaa vastausta tuskin on. sanotaanhan myös ,ettei haukku haavaa tee! Ja meistä kiusatuista varmaan kukaan ei alllekirjoita tuota...
Tämä kisaaminen on monitahoinen kysymys ja jättää varmaan jokaiseen erilaisen jäljen sisimpään.
Jokainen kokee sen omalla tavallaan.
Kysymykssen; Onko lapsen oltava kaikkien kaveri? Minä vastaisen ettei tarvitse, itse asiassa ajatus sinällänsä mahdoton. Törmäsin aikuisena työni kautta opettajaan jolla oli ajatus “yhteisestä harmonisesta lapsi-joukosta, jossa kaikki olisivat keskenään kavereita.” Tuloksena oli aivan hirveä kaaoksen ja sekasorron ilmapiiri.
Lapsella pitää olla oikeus valita ystävänsä siinä kuin aikuisellakin. -
- Toisen sietämisen opettelu yhteisössä on aivan eri asia. -
Tekisin vastaväittämän tuohon ”pelissä joukkueeseen valitsemis-tilanteeseen.“
- Ei aina ole niin , että se “huonoin” pelaaja jää viimeiseksi.
Kriteerit voivat olla aivan toisaalla.
Ns.hyvän ja huonon välille mahtuu monta, “huonojakin” voi olla useita.Ja silti se sama lapsi seisoo viimeisenä.
Eli pelkästään pelitaito ei ole syynä.
Sinällänsä tässäkin on haasteellinen paikka opettajalle, opettaa lapset hyväksymään myös se ns.huono pelaaja joukkoon.
Häivyttämään hyvä pelaaja/huono pelaaja -vastakkaisasettelu.
Kiusaajat voidaan ryhmitellä karkeasti esim. ns.aktiivisiin ja passiivisiin.
Eli kun tämä ydinjoukko “määrää” jonkun/jotkut jätettäväksi ulkopuolelle, passiivisten joukko tottelee.Syitä voi olla useita, esim.pelko itsen joutumiseksi syrjäytetyksi.
Tänäkin päivänä koulun pihalla saattaa seisoa joka välitunti yksinäinen tyttö tai poika, jota ei koskaan pyydetä mukaan.
Jolle ei puhuta, jonka kysymyksiin ei vastata,….jota ei yksinkertaisesti “ole olemassa”.
Tätä kirjoitusta en voi kokonaisuudessaan ottaa “omaksi kokemukseksi” suoraan, vaan tämä on tiivistelmä useasta tilanteesta joihin olen aikuisena eräässä elämänvaiheessani törmännyt.
Olen aikanani nähnyt kiusaamisesta monessa eri muodossa. Ns.”fyysinen kiusaaminen” on monesti helpoiten nähtävissä, mutta sekin tarvitsee loppuakseen aktiivisen aikuisten(opettajien)joukon joka puuttuu tilanteeseen.
Olenpa törmännyt koulun rehtoriin joka infossaan kertoi, ettei tässä kyseisessä koulussa ole kiusaamista. Väitän,ettei sellaista koulua olekaan , on vain “sokeutta nähdä asioita”. Tässä sokeudessa on se paha puoli, että tämä sallii kiusaamisen jatkua.
Kiusaamista löytyy myös aikuisten maailmasta,on vain usein vaikea sitä nähdä.
Monesti kiusaamisen kohteiksi joutuvat eivät ilmaise sitä.
Meillä vallitsee tosi pitkälle vieläkin ajatus siitä, että kiusattu on sen jotenkin omalla toiminnallaan aikaansaanut /“ansainnut”.
Joskus myös kiusatusta tulee kiusaaja….
Aihe on vaikea ja aiheuttaa paljon tunteita.
- Toisen sietämisen opettelu yhteisössä - on ikuisen oppimisen tie.
Myönnän olevani siinä huono.
Olen kanssasi samaa mieltä : Haukku tekee monta haavaa. Osa haavoista on hyvin syvällä ja vaikuttavat meihin. Varmasti vielä paljon, paljon enemmän kuin itse tajuammekaan.
Tuskinpa minäkään olisin muuten kirjoittanut tätä minkä kirjoitin.
Hyvää kevättä sinulle “vanhapiru”
Sekä myös kaikille muille
Oppikaamme sietämään toisiamme :)