kyselisin teiltä kaikilta, niin sijais- kuin biovanhemmilta seuraavaa asiaa:
onko lapselle(si) tullut jossain vaiheessa kausi, jolloin ei halua riisua vaatteita pois? missä iässä tämä on yleistä? puhun nyt siis pikkulapsista.
esimerkki tilanne, kun neuvolassa halutaan lapsen paino, ja pitäisi heittää vaatteet pois pikkuhoususilleen.
olen tätä kysellyt tuttavien lapsien kohdalta, kaikille oli ihan uutta ja outoa käytöstä. kenenkään lapsi ei siis ole ujostellut alatomuutta.
kiitos jos jaksatte vastailla, asia minulle kuitenkin tärkeähkö.
onko lapselle(si) tullut jossain vaiheessa kausi, jolloin ei halua riisua vaatteita pois? missä iässä tämä on yleistä? puhun nyt siis pikkulapsista.
esimerkki tilanne, kun neuvolassa halutaan lapsen paino, ja pitäisi heittää vaatteet pois pikkuhoususilleen.
olen tätä kysellyt tuttavien lapsien kohdalta, kaikille oli ihan uutta ja outoa käytöstä. kenenkään lapsi ei siis ole ujostellut alatomuutta.
kiitos jos jaksatte vastailla, asia minulle kuitenkin tärkeähkö.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heips!
Meillä 3-vuotisneuvolassa poika ei suostunut riisumaan, ja kun yritin niin alkoi huutamaan suoraa huutoa... No neuvolaa (lääkäri) siirrettiin puoli vuotta eteenpäin, ja sitten sujui tosi hyvin ilman mitään ongelmaa. Ei olisi halunnut muulloinkaan oudommassa paikassa riisua edes ulkovaatteita, esim. kerhossa kun piti mennä isonsiskon kanssa valokuvaan (ei siis itse ollut vielä tuolloin kerholainen) niin itkuhan siitä tuli. Nyt poika on 4.5v ja ei mitään ongelmaa riisumisen kanssa =) Ja poika on siis ihan oma bio-lapsi, ei sijoitettu.
juuri samoin kävi meillä. poikani sijoitettu ja olin mukana 3-vuotisneuvolassa. kun piti riisua, poika meni lähes "paniikkiin" ja alkoi huutaa ei, ei. itse säikähdin todella ja kysyinkin sekä neuvolan tätiin että sij.vanhempaan päin kääntyneenä mitä ihmettä tämä on?! neuvolan täti sanoi sen kuuluvan asiaan.
nyt poika on 3,5v. VASTA nyt on alkanut olla ilman vaippaa ja viime tapaamisella äitikin sai sitten opetella pottakulttuuria =) millään ei halunnut potalle, oli niin ujo pissi että sammutettiin huoneesta valot. jos erehdyin katsomaan poikaani päin, sanoi äiti kato tuonne ikkunaan...
veskittelyt oli meillä kesken kun tultiin hakemaan. ovi tempaistiin auki, sanoin ettei tänne saa tulla, poikani on pissipuuhissa. hommat hoideltiin rauhassa ja juuri kun pojallani oli housut kintussa, pippelit paljaana (autoin häntä pukemaan), sij.vanhempi tuli huoneeseen. hyvin voimakkaasti poikani sanoi mene pois! ja huiskaisi kädellä vielä tehosteeksi.
kun on pari kertaa ollut tällaista uhmakasta käytöstä liittyen alastomuuteen, riisumiseen, omaan kehoon, sitä alkaa jo hurjana miettiä kaikenlaista. tosin tuo sij.vanhemman raju torjuminen saattoi myös johtua siitä, ettei poika halua lähteä tapaamisesta pois. on hänen tapansa ilmaista loukkaantuminen että aika äidin kanssa päättyy ("hölmö sij.vanhempi kun tulit jo, mene pois"). keksii aina verukkeita että saisi olla pidempään (nytkin tikisti potalla sitten oikein urakalla, välillä oli tulossa pissi, välillä kakka, lopulta ei tullut kumpikaan).
aiemmin on purkanut loukkaantumisen minuun lähdön hetkellä. poika istui jo autossa, kävin sij.vanhemman luona vielä sanomassa pari sanaa, niin poika huikkas turvaistuimestaan "mene omaan autoon siitä." kyse ei todellakaan ole siitä ettei poikani halua äitiään lähelle, vaan kun näkisitte pienen miehen ilmeen, surusilmät ja mutrusuun, niin heikompi lahjainenkin ymmärtää että kyse on valtavasta pettymyksestä.
no nyt ymmärrän taas vähän paremmin poikani mielenliikkeitä, ei siis äkkinäisiä riisumisia =) tosin viimeksi hän halusi saunaan äitin kanssa. mennäänköhän sinne sitten säkki päällä...
ja pukemiset ja niistä kieltäytymiset kuuluvat lasten normaaliin kehitykseen.
Kaikenlaisia vaiheita saattaa olla, mutta ne menee ohi.
Aivan eri juttu on sitten noi vessakäyttäytymiset.
Minun lapsenlapseni on kolmevuotiaasta asti halunnut käydä rauhassa vessassa. Hän ajaa minut pois ja sanoo, et haluaa olla rauhassa.
Ovi saa jäädä pikkusen raolleen, mutta haluaa yksityisyyden suojaa. Sitä pitää kunnioittaa, vaikka lapsesta onkin kysymys.
Jos lapsi ei halua ketään vierelle, pitää mennä pois ja matkan päästä tai oven takaa salaa seurata miten pärjäilee ja pitääkö mennä auttamaan, mutta pitää tehdä, kuten lapsi haluaa.
Meillä riittää, että menen pois siksi aikaa, kun on valmista ja sitten lapsi huutaa pyyhkimään ja auttamaan pois pöntöltä.
Huomasin, että niin menettelivät hoitajat myös päiväkodissa. He valvoivat matkan päästä vessakäyntejä.
eikö ole jaksettu opettaa potalle. aina varoitetaan (kirjoisssa) liian aikaisin tapahtuvan kuivaksi oppimisen vaaroista, tässä lapsen omaaloittesuus yms on vaaranettu tällä vaippahommalla. Tässä voisi sanoa, että "kun se on niin helppoa ja on olemassa hyvät vaipat"... keskustelun paikka?
tästä vaippa-asiasta on keskusteltu monet kerrat, siis esim. sossujen kanssa ja neuvolassa. poikani on siis täysin normaalisti kehittynyt, kyse ei näin ollen ole mistään elimellisestä viasta tai hitaasta oppimisesta.
myös isovanhempien kanssa olemme pohtineet, miksi pottailua ei opetella hanakammin. kun emme vastausta saa, olemme itse päätelleet asian: kuivaksi opetteluun ei viitsitä vaivautua tarpeeksi. sij.perheessä myös pyörätuolilapsi, joten ehkä ei pottailuun ole myöskään aikaa tarpeeksi. lisäksi vahinkojen sattuessa tulee sotkua...
3-vuotis neuvolassa vaippoja hieman ihmeteltiin. neuvolan täti sanoi, että pitäisi vaan ottaa vaipat pois ja alkaa opettelemaan. sotkua tulee useampina päivinä, mutta pian lapsi oppii vessailemaan (*aska housussa kun ei ole kiva). itse sanoin että älkää ostako enää hyviä imukykyisiä vaippoja (pampers, libero), vaan esim. jotain x-tra tmv. ns. halpisvaippoja. märän tunne tekee epämieluisan olon ja poika alkaa itse tajuta pottailun merkityksen. näillä nykyajan huippu imukykyisillä vaipoillahan voi olla vaikka päivän, eikä se vaippa tunnu olevan edes tavaraa täynnä vielä!!
no onneksi nyt pikku hiljaa poikani alkaa oppia kuivaksi. mutta itse olisin opettanut aiemmin...näin olen toiminut esim. kahden hoitolapsenikin kanssa. sotkua tuli monta kertaa päivässä, voi, voi-elämä on.
tottakai lapsella on oikeus käydä vessassa rauhassa.
ehkä sitten äiti oli vähän liian innoissaan, saadessaan vihdoin pojan potalle, opettaa istumista siinä ja katsoa kuinka iso mies äitillä jo on =)
kuitenkin poikani haluaa esim. minun mukaani vessaan, ja otan hänet sinne. eli en tiedä onko oikein opittukaan tapa tuo että vessassa käynti on yksityinen asia? vai onko tässä tapauksessa vain kyse siitä, että äitiä ei saa jättää hetkeksikään silmistään.
oppia ikä kaikki. ehkä vielä jonakin päivänä saadaan tuloskin sinne pottaan, äiti saa kehua pientä herraa maasta taivaaseen ja vieläpä äiti saa kunnian pyyhkiäkin =)
oli viimeksi 5v.neuvolassa vaikeaa .Menee pukeutumaan nurkan taakse muutenkin .Kukaan ei saa nähdä pippeliä .
ja lapsi siis sijoitettu. päinvastoin, otti vaatteet pois päältä kun huomasi että lähden pois tapaamisesta, ja kysyi surkeana, kuka mua nyt hoitaa? muutenkin on aina antanut äidin hoitaa ja auttaa, hoitajien kanssa tietysti toisin, neuvolassa en muista että olisi ollut vaikeuksia, aina tuli kovat kehumiset, hyvin kehittynyt poika , sain hänet 41.vuotiaana, esikoinen. toisaalta en itsekään ujostele vaan alastomuus on luonnollista, lapsi seuraa aikuisen reaktioita ja jos hoitajat ahdistuu niin lapsikin pelkää... toivottavasti saat lapsesi pian kotiin jo! laita hänenlle oma huone ja hanki leluja, kutsu sossut kyllään ja tarjoa kahvit ja kakut... ihmisiä ne hirviötantatkin vaan on!"
mun sijoitetut lapset ovat kolme ja neljä vuotiaat ja tällä kolme vuotiaalla on sama kausi menossa. ei alasti missää. vaippojakin hän käyttää vielä, koska sijaisperheessä ei ole viitsitty opettaa poikaa potalle ja hänellä menee aikaa ennen kun oppii, koska kammoaa pottaa yli kaiken.eikä suostu pöntöllekään. nyt lapset ovat palautumassa kesällä kotiin ja ensimmäinen työ on saada vaipat pois. lapsi vaihtaa itse vaippansa (paitsi kakka) hänessäkään ei ole mitään muuta vikaa, kun ei vaan viitsitä opettaa. eikä siitä ole sijaisperheessä vaivaa, kun lapsi tekee sen itse. kun ovat koti lomalla, en pidä vaippoja kun yöllä. pyykkiä tulee, mut tulkoo.
lapsesi kuulostaa normaalilta. se kaipaa sinua ja haluaa olla kanssasi. omat lapseni jäävät usein itkemään kun vien heidät sijaiskotiin. mutta rauhoittuvat sitten myös aika nopeasti. olen kertonut heille, että olemme sopineet että pääsevät pitempiä aikoja olemaan minun kanssa ja se piristää lapsia kovasti. kotiutus on suunniteltu elokuun loppuun ja toukokuusta ovat kaksi viikkoa peräkkäin kuussa mun kanssa. kotiutusta en ole vieä lapsille kertonut.
olen lukenut paljon sinun kirjoituksiasi ja asiat on tainnu ruveta edistymään?
Meillä on sekä omilla, että sijoitetuilla ollut se vaihe, että vaatteita EI saa riisua. Joskin samaan aikaan myös sitten se pukemispuoli on ollut aaaaivan kamalaa. Äitinä tuntuu nololta koittaa kuoria vaatteita puoli pakolla ja kamalan huudon kanssa kun neuvolantäti katsoo vieressä, mutta yleensä sitten on kuitenkin lohdutettu että ihan tuttua juttua heille :)