Joudun tilanteeseen, jossa minun on vaihdettava nimeni. Sukututkimusta on tehty jo vuosia sitten, joten kaivoin paperit esiin ja löysin sukunimen, joka sopisi myös tähän päivään.
Kyseessä on kuitenkin mitä ilmeisimmin palkkiona saatu nimi, sillä nimen kantaja on ollut niissä vanhoissa Runebergin tarinoiden aikaisissa sodissa rakuuna ja tuolloin oli, kuulemma, tapana antaa sukunimiä esim. palkkioksi hyvästä palveluksesta.
On myös mahdollista, että kyseessä on ollut renkipoika, joka "nimettiin" työnantajansa mukaan koska muinaiset mahtimiehet eivät halunneet antaa omia poikiaan sotiin vaan niihin luovutetttiin mieluimmin huutolaiskakarat ja renkipojat. Viranomaiset taisivat hyväksyä käytännön, että niille pojille annettiin talonväen mukaan nimi ja osoitettiin siten kuninkaalle, että siitä tai tuosta ökytalosta tuli palvelukseen niin ja niin monta poikaa.
Sukunimi ei ole aatelisluettelossa. Se saattaa kuitenkin olla käytössä jollain mutta sukukirjani osoittavat sen olleen myös esi-isälläni.
Niinpä, jos joku tietää vastata:
Joudunko maksamaan jollekin viralliselle taholle jotain maksuja, jotta voisin todistaa sen sukunimen kuuluneen ainakin yhdelle esi-isistäni?
Maksaako ylipäätään nimenvaihdos?
Miten prosessi pitää käynnistää?
Kiitos, jos osaat auttaa.
Kyseessä on kuitenkin mitä ilmeisimmin palkkiona saatu nimi, sillä nimen kantaja on ollut niissä vanhoissa Runebergin tarinoiden aikaisissa sodissa rakuuna ja tuolloin oli, kuulemma, tapana antaa sukunimiä esim. palkkioksi hyvästä palveluksesta.
On myös mahdollista, että kyseessä on ollut renkipoika, joka "nimettiin" työnantajansa mukaan koska muinaiset mahtimiehet eivät halunneet antaa omia poikiaan sotiin vaan niihin luovutetttiin mieluimmin huutolaiskakarat ja renkipojat. Viranomaiset taisivat hyväksyä käytännön, että niille pojille annettiin talonväen mukaan nimi ja osoitettiin siten kuninkaalle, että siitä tai tuosta ökytalosta tuli palvelukseen niin ja niin monta poikaa.
Sukunimi ei ole aatelisluettelossa. Se saattaa kuitenkin olla käytössä jollain mutta sukukirjani osoittavat sen olleen myös esi-isälläni.
Niinpä, jos joku tietää vastata:
Joudunko maksamaan jollekin viralliselle taholle jotain maksuja, jotta voisin todistaa sen sukunimen kuuluneen ainakin yhdelle esi-isistäni?
Maksaako ylipäätään nimenvaihdos?
Miten prosessi pitää käynnistää?
Kiitos, jos osaat auttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tietämättömyyden tuomalla varmuudellako kirjoitat tällaista pupua:
"että kyseessä on ollut renkipoika, joka "nimettiin" työnantajansa mukaan koska muinaiset mahtimiehet eivät halunneet antaa omia poikiaan sotiin vaan niihin luovutetttiin mieluimmin huutolaiskakarat ja renkipojat."
Otsikossa tärkein vihje.
http://www.maistraatti.fi/ -> nimiasiat
Uuden/vanhan nimen pitää olla virallisen sukuselvityksen perusteella ollut sukusi/puolisosi suvun käytössä. Muistaakseni tässä on joku aika- tai sukupolvien raja, eli ihan 1500-luvulta nimeä ei voi ottaa.
Yleensä viranomaiset perivät jotain maksuja kaikista mahdollisista asioista. "Hakemusmaksu on 91 euroa tai 166 euroa mikäli sukunimenmuutoksesta on tiedotettava virallisessa lehdessä." Lisäksi tulee kustannuksia korttien ja muiden papereiden vaihtamisesta.
Monet esim. käsityöläiset ottivat käyttöönsä silmäätekevien (pappien ym.) sukunimiä, vaikkei heillä ollut mitään tekemistä toisiensa kanssa (mitä nyt kirkonmenoissa).
Maistraatin nimiasiasivulta varmaan olet jo huomannut, etteivät mahdollisuutesi saada kyseistä nimeä ehkä ole parhaat mahdolliset. Nykyinen nimilaki edellyttää, että uudeksi nimeksi otettava sukunimi pitää olla ollut omassa suvussa vakiintuneessa käytössä, jos se on jollakulla muulla jo käytössä. Se, että "Runebergin tarinoiden aikaisissa sodissa" yhdellä esi-isällä on ollut kyseinen nimi, ei välttämättä siis riitä.
Tuolta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 löydät tiedon, onko ajattelemasi nimi jo jollain käytössä.
Muuten vaan kommentoin ajatustasi palkkiona saadusta nimestä. Ruotusotilaille annettiin hyvin yleisesti sukunimi, joka monesti oli ruotsinkielinen. Länsi-Suomessa tavallisella kansalla ei ollut sukunimiä, ainoastaan patronyymit, ja jollain sotilaat oli toisistaan erotettava. Sotilasnimi ei ollut perinnöllinen eli se ei jatkunut sotilaan lapsille, vaan usein sen otti käyttöönsä ruodun seuraava sotilas. Mistään vallitsevasta "palkkio"käytännöstä ei ollut kyse, vaikka toki joskus sellaista on poikkeuksena saattanut tapahtua. Mutta ei pelkkä nimi ketään elättänyt, eli varmaan parempana palkkiona olisi pidetty vaikka viljaa tai peltotilkkua.
Sama pätee renkipoikaoletukseesi, joka hyvinkin saattoi joutua armeijan rulliin talonisännän sijaan. Mahtimiehiin sillä tuskin oli yhteyttä, sillä mahtimiesten jälkikasvu nimettiin armeijaan usein jo hyvinkin nuorina, jostainhan urakehitys oli aloitettava. He eivät kuitenkaan olleet vaarassa joutua aloittamaan tavallisten sotamiesten joukosta, joten olipa esi-isäsi talollisen poika tai renkipoika, niin antamiesi tietojen perusteella tarinan kulku on ollut hyvin tavanomainen. Ja kyllä, viranomaiset nimenomaan hyväksyivät käytännön, että ruotusotilas sai nimen talon mukaan. Se oli luontevinta, vaikka esimerkiksi luonteenpiirteitä kuvaavia nimiäkin annettiin. Ökytaloistakin armeijaan pistettiin vain niin monta henkilöä kuin viranomaiset velvoittivat, ei tavallista varakkaammistakaan taloista väkeä riittänyt armeijaan vain pröystäilyn vuoksi. Jonkun oli tehtävä peltohommatkin.
Kiitos vstauksesta, joka oli asiallinen.
Nimitin mahtimiehiksi myös talollisia ja vähänkään varakkaampaa taloa/tilaa ökytaloksi sen kummemmin ajattelematta.
Halusin vain siten tuoda esiin, etten yritä kuvitella kuuluvani todellisuutta hienompaan sukuun vaan mitä ilmeisimmin rahvaaseen, jonka suvussa on muutama ansioitunutkin. Tarina kertoo, että ko. rakuuna olisi pelastanut jonkun aatelisen hengen ja saanut nimen, sekä hieman maata läntisessä Suomessa.
Katsoin antamasi linkin, hain sukunimen mutta ainakaan siinä ei suojauksesta mainittu mitään joten ainakin minun kannattaa yrittää. Viralliset paperit nimen kuulumisesta edes yhdelle suvussani on, mutta kuten arvelitkin, ei se ole tae nimen automaattiselle saamiselle.
Hyvää kevään jatkoa!
Palaan vielä sen verran aiheeseen, että antamastani linkistä näet, onko haluamasi nimi jo jonkun käytössä. Ja jos on, niin silloin se on tavallaan suojattu, kuten kaikki käytössä olevat sukunimet ovat. Mitään erillisiä suojattuja sukunimiä ei nykyään enää ole. Eli siitä linkistä ei tarvitse löytyä mainintaa suojaamisesta, vaan urakkasi vaikeutuu jo sillä, jos nimi löytyy käytössä olevista. Jos nimi siis on jo käytössä, ainoa toivosi on siinä, että sen esiintyminen sinun suvussasi on riittävän vakiintunutta asian ratkaisevan organisaation mielestä. Hyvät perustelut varmaan eivät ainakaan haittaa asiaa. Onnea yritykselle.
Ennen vuotta 1680 oli ns. vanha jakolaitos, eikä sen hallitseminen ole aivan yleistä sukututkijoiden joukossa. Nyt ilmeisesti on kysymys uudesta jakolaitoksesta (Nya indelningsverket) Kylät ja pitäjät joutuivat asettamaan tietyn määrän sotamiehiä tarvittaessa sotaan. Tästä syystä kylässä saattoi olla esim. 2 ruotua, joka tarkoitti kahta ruotusotamiestä. Ruodun oli annettava hänelle käyttöön torppa, vähän peltoa ja niittyä ja maksamaan hänen palkkansa. Hän oli vapautettu verosta eikä tästä syystä näy veroluetteloissa, vaan armeijan katselmus "rullissa" Mitä hyvänsä renkipoikaa ei voitu tarjota sotamieheksi, edellytti tiettyä pituutta, vahvaa ruumiinrakennetta ja sopivuutta sotilaaksi. Sinänsä varsinkin rauhan aikana tämä oli kätevä tapa varmistaa elantonsa. Riitti kun kävi harjoituksissa silloin kun määrättiin ja voi perustaa perheen. Ammatin vaara piili sodassa, mies saattoi olla vuosia poissa ja kovin moni kuoli sillä tiellä. Kovin usein vaimon titteli oli ensin s.h. soldat hustru, josta seuraava vaihe oli usein s.ea soldat änka eli sotamiehen leski.
Ratsumiehet tulivat ratsutiloilta eli rustholleista. Ratsutila oli yleensä isompi talo, tai sille määrättiin augmentteja eli aputiloja joiden vero oli varustaa ratsumies sotaan, tarkoitti siis ratsumiestä, hevosta, kaikkia varusteita ja pistooleita. Jos ratsumies kaatui joutui ratsutila asettamaan uuden miehen ja varusteet sotaan. Usein oli kysymys jonkun pojista lähettämisestä tai oli palkattava joku ulkopuolinen sotaan. Suurikin talo saattoi köyhtyä jos useampi ratsumies menetettiin. Viimeisessä vaiheessa joutui isäntä itse lähtemään. Tällöin vain maininta isännästä "Ryttare rider sielf"
Sotamiehen nimi saattoi tulla edelliseltä ruotusotamieheltä, mutta useammin hänelle annettiin joku hänelle sopiva nimi. Tyypillisiä tällaisia nimiä on Djärf=rohkea Rask=reipas, ripeä, Kula=kuula jne.