hermot

Perheneuvolasta saat tukea ja apua. Soitat sinne ja kerrot tilanteestasi.

Ja oikeastaan ainut ohje uhmiksen kanssa on, että olet johdonmukainen ja teet mitä sanot. Jos esim. sanot, että rukkaset laitetaan käteen, ne laitetaan käteen, ja jos ei sitä totella niin sitten mennään sisälle.

Mutta väsyneenä on vaikeaa olla johdonmukainen ja siksi perheneuvola on hyvä paikka saada neuvoja, vinkkejä ja tukea.

Eli perheneuvolaan, neuvolaan jne. Sieltä saa apua ja neuvoja.

Ja lisäksi omaa aikaa äidille ja yhteistä aikaa vanhemmille (ilman lasta) :) Että pysyy noin muuten hermot kunnossa. Sit jaksaa sen muksunkin kanssa paremmin.

Johdonmukaisuus on tosiaan tärkeää. Teet mitä sanot. Eli kannattaa harkita mitä sanoo. Joskus voi hyvin joustaa, muttei enää sen jälkeen, kun on jotain tullut ääneen sanottua.

Puhua, selittää ja perustella kannattaa, muttei loputtomasti. Olet kuitenkin aikuinen ja asiat tehdään, niinku sä päätät. Syyksi riittää loppupeleissä, että olet aikuinen. Toinen osapuoli on kuitenkin vasta 2v. Sekin pitää muistaa. Joskus kuitenkin kannattaa kertoa suunnitelmista ja tulevista tapahtumista vähän etukäteen. Niinku... sanoa hetkeä aikaisemmin, että kohta korjataan lelut ja laitetaan yöpuku päälle... joidenkin kohdalla pieni valmistautumisaika auttaa.

Äläkä kysy "haluatko?" jos ei ole vaihtoehtoja. Älä kysy mennäänkö nyt nukkumaan, siivotaanko nyt, lähdetäänkö kotiin tms, jos lapsi ei voi valita. Sano mitä tehdään ja sillä selvä.

Kannattaa miettiä, että mitkä on niitä juttuja, joiden tosiaan haluat tapahtuvan ja mitkä niitä, joiden voisi antaa olla. Mikäs pakko se on hakeutua tilanteeseen, jossa seuraa konflikti, jos asian voisi oikeastaan jättää huomiotta?

Yksi ilta viikossa, maksa vaikka lastenhoitaja jos ei sukulaisverkostosta löydy. JA muista, sinulla on haastavaa koska olet yksin, se ei tee sinusta huonoa äitiä, että siksi väsyt. Olet hyvä äiti, koska haet apua.

Pelisäännöt, yksinkertaiset ja selvät. Kerro lyhyesti: Jos tämän sanomisen jälkeen NYT ei ala sujumaan - niin tässäpä istumme ilman kiirettä tekemättä yhtään mitään muutakaan. Jos lapsi käy käsiksi, hänet voi sulkea syliin (siinä neuvoo parhaiten perheneuvola) niin ettei hän pääse riehumaan. Pitää omat tunteensa järkevän viileinä - noin ne uhmaikäiset huutavat ja melttoavat. Kertoa, että tässä ollaan juuri niin kauan kunnes asiat sujuvat, eikä enää tarvitse ärhennellä. Kertoa että rakastaa, mutta tässä ollaan kunnes hommat alkavat sujumaan. Antaa lapselle mahdollisuuksia korjata tekemänsä harmit - anteeksipyyntö, revityn kirjan teippaus, heiteltyjen lelujen siivous. Näyttää että asioissa päästään eteenpäin, eikä lapsi ole paha, vaikka kiukkukohtauksia saakin.

Antaa lapselle asioita, joissa hän saa vaikuttaa - pistetäänkö tänään siniset vai punaiset housut, kummat hanskat, leikitäänkö pihassa vai kävelläänkö leikkipuistoon.

Jotta lapsi oppii, että on asioita, mihin hän saa vaikuttaa, ja on asioita, joista päättää aikuinen. Johdonmukaisesti. Kun jaksaa olla sitä kärsivällisesti, tilanne helpottuu lopulta. Ja muista ottaa happea joskus itsekin, laita hyvällä omalla tunnolla joskus ne filmit pyörimään, jos muuten et saa rauhassa juoda kahvikupposta ja lukea lehteä. Ei se maailma siihen kaadu. Jaksamista ja voimia sinulle!

Itsellä on 5v itepäinen poika. Hyviä neuvoja kaikki edelliset ja yksi lisää tässä; miten suhtautua lapsen huutamiseen ? Ihan ensimmäiseksi ei ole pakko hyssytellä ja hiljentää uhmakasta lasta, vaan voi myös odottaa vähän ja ajatella että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Jos pystyy tukkimaan korviaan hermot kestää paremmin.Pahin höyry kun on mennyt ulos saa lapseenkin taas kontaktin. Mitä muut ajattelee, mitä sen väliä, kyllä tänne ääntä mahtuu.