Monesti kuulee väitettävän, että normaalista ruoasta saa riittävän määrän vitamiineja ja hivenaineita.
Näin onkin, jos syö riittävän monipuolisesti. Tässä tapauksessa kuitenkin on kyse vasta minimisaannin täyttämisestä.
Ja kuinka moni sitten edes syö riittävän monipuolisesti. Ei kovin moni. Monet polttavat tupakkaa, käyttävät runsaasti alkoholia, vihannesten ja hedelmien käyttö on vähäistä Syödään eineksiä yms.
Monen vitamiinin ja hivenaineen saantisuositukset Suomessa(lue: pienin päivittäinen annos, jolla vältetään puutosoireiden esiintyminen, eikä suinkaan riittävä päivittäinen annos) ovat aika pieniä. Esimerkiksi D-vitamiinin ja foolihapon. Myös C-vitamiinin 60 mg päiväsuositus voidaan lisätä joukkoon. Sitten näkee myynnissä vaikkapa 60mg C-vitamiinitabletteja, joissa lukee että päivittäistä annosta( 1) ei saa ylittää!
Toinen juttu on omega6-ja omega3 rasvahappojen suhde. Kuulee väitettävän, että pehmeistä rasvoista ja öljyistä saa riittävän määrän omega3:a, joten suomalaisten omega3-saanti on riittävällä tasolla. Höpö höpö.
Kalasta saa kyllä DHA ja EPA rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä. Mutta tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät syö kalaa ollenkaan, vaikka he eivät ole allergisia kalalle!
Sitten jos joku syö vitamiineja ja kalaöljyä ruoan lisänä, niin törmää usein vähättelyyn. Ei niitä mukamas tarvitse. Kouluterveydenhuollossakin oltiin minun aikanani vain huolissaan siitä, että saanko riittävästi kalkkia.
Mielipiteitä?
Näin onkin, jos syö riittävän monipuolisesti. Tässä tapauksessa kuitenkin on kyse vasta minimisaannin täyttämisestä.
Ja kuinka moni sitten edes syö riittävän monipuolisesti. Ei kovin moni. Monet polttavat tupakkaa, käyttävät runsaasti alkoholia, vihannesten ja hedelmien käyttö on vähäistä Syödään eineksiä yms.
Monen vitamiinin ja hivenaineen saantisuositukset Suomessa(lue: pienin päivittäinen annos, jolla vältetään puutosoireiden esiintyminen, eikä suinkaan riittävä päivittäinen annos) ovat aika pieniä. Esimerkiksi D-vitamiinin ja foolihapon. Myös C-vitamiinin 60 mg päiväsuositus voidaan lisätä joukkoon. Sitten näkee myynnissä vaikkapa 60mg C-vitamiinitabletteja, joissa lukee että päivittäistä annosta( 1) ei saa ylittää!
Toinen juttu on omega6-ja omega3 rasvahappojen suhde. Kuulee väitettävän, että pehmeistä rasvoista ja öljyistä saa riittävän määrän omega3:a, joten suomalaisten omega3-saanti on riittävällä tasolla. Höpö höpö.
Kalasta saa kyllä DHA ja EPA rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä. Mutta tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät syö kalaa ollenkaan, vaikka he eivät ole allergisia kalalle!
Sitten jos joku syö vitamiineja ja kalaöljyä ruoan lisänä, niin törmää usein vähättelyyn. Ei niitä mukamas tarvitse. Kouluterveydenhuollossakin oltiin minun aikanani vain huolissaan siitä, että saanko riittävästi kalkkia.
Mielipiteitä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta ketä uskoa, ketä kuunnella?
Valitettavasti esim. ravitsemusterapeutteja on Suomessa niin vähän että hyvin harva pystyy koskaan pääsemään ravitsemusterapeutin juttusille. Toisaalta esim. lääkäreillä on harvoin aikaa keskustella potilaan ruokavaliosta muutamia minuutteja pidempään, ei aina sitäkään. Ruokavalion suhteen lääkärit eivät käytännössä koskaan ehdi "hoitamaan terveyttä" vaan pystyvät puuttumaan tilanteeseen vasta kun tarvitsee "hoitaa sairautta" - eli kun esim. potilaan merkittävä ylipaino, tupakointi tai liiallinen alkoholinkäyttö ovat aiheuttaneet komplikaatioita, joita tarvitsee hoitaa. Ennaltaehkäisevä työ olisi tietenkin järkevintä. Ravitsemussuositusten omaksuminen on helpointa silloin kuin ihmisen elintavat eivät poikkea joka suhteessa ravitsemussuosituksista. Normaalipainon saavuttaminen ja ylläpito on helpointa silloin kun ihminen on normaalipainoinen tai ainoastaan lievästi ylipainoinen. Tupakoimattomuus on tietenkin helpointa saavuttaa sillä ettei koskaan aloitakaan tupakointia.
Tietoa ruoasta ja ravitsemuksesta on siis tarjolla kaikkialla. Ajoittain on oikeasti vaikeaa tietää mihin lähteeseen voi luottaa. Varmasti huomattavasti useammin on ongelma se että luotamme meille tarjottimella valmiiksi eteen tuotuun tietoon liian helposti, miltei sokeasti. Harvemmin ongelma on se että suhtautuisimme meille tarjottuun tietoon liian skeptisesti. Mutta silti esim. median lyhyesti uutisoimiin tutkimustuloksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Media ensinnäkin valitsee uutisoitavaksi ainoastaan tulokset jotka ovat riittävän "mediaseksikkäitä" eli siis mahdollisiman provosoivia. Media kertoo tutkimuksesta ainoastaan muutaman seikan, valitettavan usein jopa tutkimuksen todellisen lopputuloksen kannalta epärelevantin tiedon. Toisaalta usein jätetään kertomatta kuinka laaja tutkimus oli, kuinka pitkäkestoinen tutkimus oli, mitä virhelähteitä siinä oli jne. Sekin jätetään usein kertomatta että esim. joku yksityinen yritys oli kustantanut tutkimuksen.
http://keskustelu.suomi24.fi/
terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000001093&posting=22000000033891952
P.S
Hyvin ne nälkää näkevät Aasian kansalaisetkin sikiävät, joten älä ole huolissas ravinnostas.
No ei suomalaisilta skeptisyyttä puutu, sitä on liikaakin.
"Monesti kuulee väitettävän.."
Kliseinen aloitus. Yksilöinti olisi paikallaan.
"Ja kuinka moni sitten edes syö riittävän monipuolisesti."
Jos aihe oikeasti kiinnostaisi, niin voisit lukea Finravinto-tutkimuksista vastauksen.
"saantisuositukset Suomessa (lue: pienin päivittäinen annos, jolla vältetään puutosoireiden esiintyminen"
Höpsispöpsis. Saantisuositukset ovat väestötason suosituksia optimaalisesta tilanteesta. Suositukset eivät varsinaisesti edes ota kantaa yksilötason ravitsemukseen. Suositusta pienemmät annokset eivät välttämättä vielä aiheuta puutosoireita. Esim. keripukkia ei ole tavattu jatkosodan jälkeen, vaikka kaikki kansalaiset eivät saakaan suosituksen mukaista c-vitamiiniannosta. Kannattaisiko sinun joskus lukea ne suositukset, että tietäisit, mitä ne ovat?
"Myös C-vitamiinin 60 mg päiväsuositus"
C-vitamiinin suositus on 75mg/vrk.
"Kouluterveydenhuollossakin oltiin minun aikanani vain..."
Minun aikanani ruokaympyrää piirrettiin aika monenkin aineen tunnilla. Kouluterveydenhoitajan aika meni ihan muuhun.
"Mielipiteitä?"
No semmoinen, että perehdy niihin aiheisiin, joista aiot hankkia jonkun mielipiteen, ja lue ne tekstit, joita sinun on pakko kommentoida. Jos se on työlästä, niin rajaa aihetta sellaiseksi, mihin voimat riittävät.
"Suositusta pienemmät annokset eivät välttämättä vielä aiheuta puutosoireita."
Puutoksia on aika monilla henkilöillä, niitä vaan ei puutoksina käsitellä. Niihin isketään erilaisia lääkkeitä, jotka peittävät oireet, mutta eivät korjaa syytä.
Meidän suomalaisessa kulttuurissa lääkäri ei hoida puutoksia, vaan oireita....
En ole mikään ravitsemusasiantuntija, sinä taidat olla vai?
Olen vain lukenut ravitsemuksesta ja vitamiineista eri lähteistä ja päätellyt niistä yhtä sun toista. En nyt siis käy mihinkään tiettyihin tutkimuksiin linkittämään.
"Jos aihe oikeasti kiinnostaisi, niin voisit lukea Finravinto-tutkimuksista vastauksen. "
No mitä siellä sanotaan?
"Kannattaisiko sinun joskus lukea ne suositukset, että tietäisit, mitä ne ovat? "
Olen lukenut ja nyt kysynkin sinulta: onko niissä korjaamisen varaa? Eli luotetaanko sokeasti vain niihin saantisuosituksiin?
Minä olen käynyt ja useita kertoja ravintoterapeuteilla.
Ei niistä ole todelliseen ongelmaan ollut minulle mitään apua. Hehän joutuvat edustamaan sitä virallista kantaa.
Tietysti hän niille on erittäin tärkeä ja ARVOKAS henkilö, jotka esim. diabeteksen tms. vuoksi tarvitsevat ohjausta aivan uudenlaiseen ruokarytmiin ja ruokavalioon.
Kerran kysyin ravintoterapeutilta, että mitenkäs se tuo Sinun koneesi ottaa huomioon imeytymishäiriöt, ja eri sairauksien aiheuttamat mm. tulehdukset, jotka kuluttavat runsain mitoin ravinteita? Entäs stressin?
Siihen hän pysähtyi miettimään ja totesi, että ei kuule ota mitenkään huomioon. Tämä vain laskee yleisten taulukoiden mukaan normaaliväestön suositukset, mutta ei tämä tunne sellaista ongelmaa, kuin imeytymishäiriö, tai tulehdus, tai stressi, vaikka kaikkihan me sen tiedämme, että nuo ovat oleellisia, jopa perusteita horjuttavia tekijöitä, mutta ei niitä oteta huomioon.
Samaa hän sanoi itsekin miettineensä kuin minä, eikä ole pystynyt muodostamaan minkäänlaista vastausta ongelmasta, että nuo asiathan pitäisi ottaa huomioon. Toistaiseksi niitä ei oteta. Koskahän ravintolaskentaohjelmat kehittyvät niin, että ne huomioisivat myös nämä ongelmat?
Keskustelin pitkään hänen kanssaan, että tuohan on puhdasta valetta. Eletään koneen antamien kehujen mukaan, ja silti asiakas kärsii pahasta imeytymishäiriön aikaansaamaista puutostiloista ja kone väittää, että asiakas saa kaikkia ravinteita ihanteellisessa määrin, ettei ole mitään ongelmia. Kortisonia vaan ongelmien peittämiseksi.
Laittaisitko vähän jotain faktaakin, siltä varalta, että joku ei vielä niele tuollaisia väitteitä yhden nimettömän suomi24-kirjoittajan tekstien perusteella.
"Monesti kuulee väitettävän, että normaalista ruoasta saa riittävän määrän vitamiineja ja hivenaineita."
Ei monasti vaan AINA, kun on kyse virallisesta suunnasta. Vaikkapa vain puutoksien aiheuttamien oireiden selvittämisessä ja hoidossa. Puutoksia hoidetaan esim. kortisonivoiteilla, kortisonilla, kipulääkkeillä (kipua tuottavai oireita, sydänlääkkeillä, beetasalpaajilla, verenhyytymislääkkeillä jne... lista on loputon.
Mielenkiintoista tuo sydänlääkkeiden käyttö. Aivan oikein, sydänlääkkeitä käytetään, kun sydän ei saa riittävästi toimintaansa tarvittavia ravinteita. Taustalla voi olla mm. imeytymishäiriö, jota sitäkään ei hoideta kuin oireita peittävillä menetelmillä, minun tapauksessa KORTISONILLA ja monen muunkin tapauksessa samoin.
Ja sydämen toimintahäiriöihin sitten lääkitys - beettasalpaajia yms... ja tietenkin Marevania - veren hyytymistä vähentävä lääkitys.
Luulin tapauksen olevan selvän, kunnes kohtasin toisenlaisen lääkärin joka sanoi, ettei hän ihmeenä sitäkään pidä, että sydän alkaisi toimia normaalimmin, häiriö poistuisi, jos se saisi riittävästi toimintaansa sen tarvitsemia ravinteita.
Alkuun en tätä noteerannut mitenkään, mutta myöhemmin asia puhutteli, kun selvisi että tästä on tie vain huonompaan suuntaan. Kun huoneesta toiseen siirtyminen hengästyttää niin että melkein henki lähtee, tunne on sitä luokkaa.
Aloin käyttämään lisäravinteita. Söin muutaman kuukauden normaalista isompia annoksia.
Noin reilu kuukausi sitten keskussairaalan klinikalla lääkäri kuunteli ja kuunteli, ja kuunteli. Ajattelin, että tilanne on taas huonontunut.
Sitten hän sanoi, ettei hän kuule nyt sitä vajaatoiminnan ääntä enää. Ja hän teki kliinisiä tutkimuksiaan. Tutki jaloista, ja totesi, ettei täällä nyt ainakaan ole vajaatoiminnan aiheuttamaa turvotusta, joka vuosi sitten oli erittäin paha. Sekä labra-arvot kamalissa lukemissa olivat vuosi sitten, kuulemma heti ne kertoivat, että sydämen vajaatoiminnasta oli kyse. Sen jälkeen tuli sydänfilmit, sydänultraääni, ja sitten vielä TT-Tutkimus.
Ajattelin, että no joo, keskussairaalan lääkäri, ne on niitä rivilääkäreitä, ei ne niin aina osaa..
Hakeuduin kardiologille. En kertonut mitään, ettei edellinen lääkäri mitään vajaatoimintaääntä enää kuullut.
Kardiologi kuunteli ja kuunteli. Meni aikaa, ja se vaan kuunteli eri kohdista. Sitten sanoi, etten minä vaan täältä mitään vajaatoiminnan ääntä kuule. Kuitenkin Teillä sellainen on kiistattomasti todettu.
Olin niin hölmistynyt, etten huomannut kysyä, että kuuluuko sydänrytmissä se flimmeri, joka on ollut perusrytminä jo vuosia. Ensikuussahan on taas keskussairaalan kontrolli, joten voin sieltä kysyä sitä flimmerin tilaa.
Mutta tuo vajaatoimintajuttu! Muistui mieleeni se eräs lääkäri, joka sanoi, ettei hän ihmeenä pidä, jos ravintotehosteet palauttavat sydämen normaalitoiminnan.
Olen jonkin aikaa jo itsekin ihmetellyt, että se tietty sydämen toiminnasta lähtenyt häiriö, joka ennen tuntui selvästi, en ole sitä enää vähiin aikoihin itsekään tunnistanut.
Ravintotehosteiden käyttöä jatkan, ja katsotaan vuoden kuluttua, onko se pystynyt vaikuttamaan tuohon flimmerirytmiin. Olisiko sydän voinut niin paljon tervehtyä, että flimmeri poistuisi. Rytmin siirrollakaan sitä ei ole aiemmin saatu rauhoittumaan, ja on ollut flimmerinä tuo vakiorytmi jo monia vuosia.
Mielellään vedotaan niin ajan kuin rahankin puutteeseen, jos hoidot osoittautuvat kovin vähän toivottuja tuloksia tuottaviksi, potilaan suhteen.
Mutta jos jo noudatettavat ohjeetkin ovat sellaisia, että potilaan on positiivisia tuloksia jopa turha edes odottaakaan.
Esim. D-vitamiinin suositusarvo on ollut 5µg/vrk.
Nyt se on nostettu jopa 7,5µg/vrk tasolle.
Senkin tiedetään olevan paljon alle tarpeen.
Tarpeen esitetään olevan 250µg/vrk.
Kerta-annoksena voidaan ottaa jopa 2.500µg.
Suositus 7,5µg ei silloin tunnu oikein uskottavalta?
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/230906_01.html
JO vuosia, vuosia sitten ensimmäinen, joka alkoi netissä puhumaan suomalaisten suuresta D-vitamiinin puutoksesta, oli reumatologian professori Heikki Isomäki.
Taisi olla tuossa vuosituhannen vaihteessa. Muistan, kun googleen syötin D-vitamiinin, niin ainoa artikkeli, joka tuli, oli professori Heikki Isomäen artikkeli, joka puhui vahvasti suomalaisten D-viitamiinin puutoksesta.
http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91596.htm
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/070105_01.html
" Reumasäätiön sairaalan entinen ylilääkäri, professori Heikki Isomäki vaati vuonna 2001 Helsingin Sanomissa D-vitamiinin viranomaissuosituksen nostamista 50-kertaiseksi. "Ihminen on alunperin kehittynyt Afrikassa, jossa auringonvalosta saadaan päivittäin D-vitamiinia 250 µg. Tämän rinnalla ravinnosta saatava määrä – usein alle 5 µg/vrk – on merkityksetön. Kun ihminen on vuosituhanten saatossa muuttanut Pohjolaan, jää hän ilman auringonvalon D-vitamiinia", muistuttaa Isomäki (lue lisää). D-vitamiini parantaa myös kalkin imeytymistä mikä ehkäisee luukatoa ja ikääntyvien ihmisten lihaskuntoa. Muualla maailmassa suositellaan 15 µg/vrk. mutta sitäkin pidetään riittämättömänä (1)."
Tämäkin oli jo aika radikaalia vuosituhannen vaihteessa.
>Tarpeen esitetään olevan 250µg/vrk.
Paskapuhetta. Ei edes Tolonen ole esittänyt tuollaista.
Tolonen kirjoittaa näin:
"Isomäki vaati vuonna 2001 Helsingin Sanomissa D-vitamiinin viranomaissuosituksen nostamista 50-kertaiseksi."
Oikeasti Isomäki ei vaatinut tällaista, vaan kirjoitti yleisönosastoon, että:
"Eräiden asiantuntijoiden mukaan viisi mikrogrammaa on vain kaksi prosenttia optimaalisesta saannista."
Tolonen ei siis pystynyt erottamaan Isomäen mielipidettä muiden nimeämättömien henkilöiden mielipiteestä. Tämä on ihan normaalia. Isompi ongelma on, että Tolonen ei ymmärrä, että ravitsemussuositus koskee ravinnosta saatua d-vitamiinia. Isomäki taas puhuu kokonaissaannista, josta tärkein on d-vitamiinin muodostuminen iholla auringonvalon avulla. Luulisi pillerikauppiaan osaavan alansa perusjutut.
Ero on sikäli oleellinen, että auringosta saatu d-vitamiini hajoaa jos sitä tulee liikaa mutta pilsuista voi saada yliannoksen. Isomäen mainitsema 250 µg on siis täysin vertailukelvoton luku.
Osteoporoosista on julkaistu menneinä vuosina tietoa, että jos luun haurastuminen on alkanut, sitä ei enää voida korjata, vain ehkäistä haurastumisen eteneminen.
Miten lie tämän päivänä käsitys.
Omana kokemuksena kuitenkin tiedän, ettei tuo ole totta.
Luuntiheyden mittaustulosten mukaan erityissairaanhoidonklinikka luokitteli (kortisonin) lisänneen osteoporoorin kehitytmistä, ja mittaustulosten johdosta määriteltiin tilan OSTEOPOROOSIKSI.
Nyttemmin tietotaiden lisääntyessä luun tiheys on kuitenkin korjaantunut, eikä viimeisen luuntiheyden (sairaalan laitteilla) ole havaittavissa enää OSTEOPOROOSIA.
Mittauskohtiahan oli useampia. Kaikissa kohteissa luun tiheys on tihentynyt edellisiin mittauksiin nähden. Ero ei ole edes selitettävissä koneellakaan, koska olin aikoinaan ensimäinen asiakas, kun sairaalan tuli tuo luuntiheysmittauskone, ja samalla koneella mitattu myös nyt.
Muutoksia on siis tapahtunu merkittävästi. Toki olen kyllä pistellyt D-vitaminoituja Omega 3:siakin reippaan laisesti, samoin magnesium-kalsiumpuristeita.
Joten tuo menneiden vuosien käsitys ei näytä pitävänkaan enää paikkaansa, ettei tilannetta voida korjata, jos luun osteoporoosi on päässyt kehittymään.
saantisuositus päivässä yleisesti Suomessa noin 300µg/vrk, muissa maissa enemmänkin.
kuitenkin:
"Hedelmällisessä iässä oleville naisille saantisuositus on 400 µg/vrk. Pohjoismaisissa suosituksissa raskaana olevien ja imettävien äitien saantisuositus on 500 µg/vrk. Suomessa suositusta ei nostettu, koska folaatin puutteesta aiheutuvat ongelmat ovat Suomessa harvinaisia. Korkeampi suositus edellyttäisi foolihappovalmisteiden käyttösuositusta." Lähde: Fineli
"Erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä naisten D-vitamiinin sekä miesten että naisten folaatin saanti jäivät alle suositusten. "
Lähde: Finravintotutkimus 2002:en raportti.
Samaa raporttia tutkimalla käy ilmi, että miesten keskimääräinen foolihapon päiväsaanti on 273µg/vrk ja naisten 224µg/vrk
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/foolihappo.html
Biovitan sivuilla oli hyvä katsaus foolihappoon, mutta kannattaa muistaa, että kyse on luontaistuotteita myyvän firman tekemästä artikkelista. Huomaa kuitenkin hyvät lähteet/linkit.
Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, että saako tarpeeksi vaikkapa foolihappoa.
Olen sitä mieltä, että ei pitäisi sokeasti luottaa "virallisiin" suosituksiin, sillä ne eivät aina ole ajantasalla.