Pistän tän kysymyksen nyt tänne ihan erikseen, jos joku osais auttaa.
Elikkäs..Miksi sammareiden turkin hoito kuulostaa olevan kaikkien kasvattajien mielestä ilmeisesti jotenkin salaista tai muuten vain salatiedettä?
Tilanne siis tämä:
Omistan urossammarin, vähän yli 2v. Turkin hoito muuten hanskassa,ei takkuja tms., mutta yritin tässä joku aika sitten kysellä muutamalta tunnetulta kennelin pitäjältä heidän sammariensa turkinhoidosta..että mitä pesuaineita käyttävät jne., kun koiran turkki pysyy niin valkoisena (ainakin kuvissa). Ja että mitä syöttävät sammareille jne. Pelkästään vaaleaa lihaa tms., ettei turkki ala punertaa.
Mutta ei kukaan vastannut =( ?
Eli onko se jotenkin salaista? Kun en itse edes voi käyttää (kastroitu) sammariani näyttelyissä tms., että se olis jotenkin heiltä pois.
Miksei kukaan auta? En saa sammaristani korvien ja hieman kyljissä olevia beigiä kohtia eläinkaupan ns. sinisellä koirashampoolla puhtaaksi. Ne ei muutu takaisin valkoisiksi. Niin millä ne sitten lähtee? En se vissiin salaista, kun kukaan ei auta?
p.s sammarini olen viime syksystä viimeksi kunnolla pessyt..koska on päivät ulkona aitauksessa..pakkasta on kuitenkin vielä..eli ajattelin sen pestä vasta huhtikuun loppupuolella seur. kerran kun turkki alkaa vaihtua ja lämpenee kelit.
Elikkäs..Miksi sammareiden turkin hoito kuulostaa olevan kaikkien kasvattajien mielestä ilmeisesti jotenkin salaista tai muuten vain salatiedettä?
Tilanne siis tämä:
Omistan urossammarin, vähän yli 2v. Turkin hoito muuten hanskassa,ei takkuja tms., mutta yritin tässä joku aika sitten kysellä muutamalta tunnetulta kennelin pitäjältä heidän sammariensa turkinhoidosta..että mitä pesuaineita käyttävät jne., kun koiran turkki pysyy niin valkoisena (ainakin kuvissa). Ja että mitä syöttävät sammareille jne. Pelkästään vaaleaa lihaa tms., ettei turkki ala punertaa.
Mutta ei kukaan vastannut =( ?
Eli onko se jotenkin salaista? Kun en itse edes voi käyttää (kastroitu) sammariani näyttelyissä tms., että se olis jotenkin heiltä pois.
Miksei kukaan auta? En saa sammaristani korvien ja hieman kyljissä olevia beigiä kohtia eläinkaupan ns. sinisellä koirashampoolla puhtaaksi. Ne ei muutu takaisin valkoisiksi. Niin millä ne sitten lähtee? En se vissiin salaista, kun kukaan ei auta?
p.s sammarini olen viime syksystä viimeksi kunnolla pessyt..koska on päivät ulkona aitauksessa..pakkasta on kuitenkin vielä..eli ajattelin sen pestä vasta huhtikuun loppupuolella seur. kerran kun turkki alkaa vaihtua ja lämpenee kelit.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Monien sammareiden perimään kuluu ns. keksinväri. Se ei lähde pesemällä. Valkoiselle koiralle tarkoitetut shampoot ovat sammarille hyviä. Meillä mm. pestään brithe-white-shampoolla.
Viikottainen harjaaminen ja kampaaminen on tärkeää, minkä ilmeisesti olet tehnytkin.
Ruokavalio on aina omistajansa mukainen. Riittävä b-vitamiinin saanti ja hyvien öljyjen antaminen lisää turkin kiiltoa.
Omat kokemukseni ovat, että streiloidun koiran turkki on hieman työläämpi hoitaa. Silkkinen, ohut, helpommin takkuuntuva
olen huomannut,että koirammekin turkki on hieman muuttunut laadultaan takkuuntavammaksi kastroinnin myötä. Mutta olemme tähän asti sen kans pärjänneet, kun olen tihentänyt vain harjauskertoja..eli n.2 x vko:ssa on ollut hyvä. Ei siinä ajassa ehdi vielä pahemmin takkuja tulla.
Ruokavaliosta..meillä pääsääntöisesti syötetään vain vaalealihaisesta lihasta tehtyjä nappuloita ja/tai muuta ruokaa. Kasviksia olen välistä keittänyt ja rypsiöljyä lorauttanut välistä ruokaan. Raejuustoa ja riisiä annan välistä,jos maha esim. joskus jostain syystä on löysemmällä. Olen raksujen valinnassa pitänyt huolen siitä, että ne eivät sisällä väri- eikä säilöntäaineita. Mutta silti korvat ovat juuri ns. keksin väriset, vaikka ruokavalion pitäisi olla sammarille sopiva?
Ei korvia puhtaan väriseksi saa, vaikka turkki muualta hyvä ja kiiltävä. Ilmeisesti sitten ovat sellaiset koko koiran eliniän?
Ihmetyttää vain, kun koiran emällä ei esim. korvat olleet ollenkaan beiget, eikä mielestäni koiramme sisaruksilla. Kun mielestäni meidän koiralla ne olivat jo vähän pentuna..mutta ei näin paljon, kuin nyt kun tarkemmin ajattelee.
Osaako kukaan kertoa kloriitillako vai millä ne näyttelyihin puhdistetaan? Mitä en kyllä ite tekis..mut kait niihin jokin aine on? Olen tämmöisestä aineesta kuullut kuin L.O.C -yleispuhdistusaine..jolla joku oli saanut pestyä koiran rähmimisestä aiheituneet tummentumat silmien alta pois tällä aineella. Uskaltaako tätä kokeilla koiran korvakarvoihin?
Keksin väri on voinut periytyä ties kuinka kaukaa sukupolvien takaa. Se hyväksytään samojedilla, kunhan koko koira ei ole keksin värinen. Näyttelyissä näkee paljon koiria, joilla on keksin väriä turkissa. Väri saattaa myös poistua ja tulla myöhemmin takaisin. Hyväksy koira keskeineen, kaunis se silti on.
Ne valokuvat joista alussa mainitsit: Kuvia voi muokata ja kuvat otetaan aina kun koira on kauneimmillaan.
Ei turkkeihin SAA käyttää mitään muuta kuin shampoita ja hoitoaineita. Näyttelyssä "lisäainneet" kiellettyjä ja iho-ongelmia on luvassa, jos menet jotain kloriittia käyttämään. Silmien seutu varsinkin on vaarallista aluetta.
mitään kloriittia käytä. Sanoohan sen jo järkikin..se oli vain sellainen heitto. Kun olen ihmetellyt sitä miten jotkut sammarit pysyy niin puhtaan valkoisen värisinä. Että heräs kysymys..että millä sammarit ns. "tuunataan" ennen näyttelyitä jne.?
No ei mun maata kaada koiran pienoinen beigeisyys korvissa. Täysin kotikoirahan meidän sammarin on ja ei se sitä muuta oli korvat täysin valkoiset tai sit ei. Täytyy vain hyväksyä se sellaisena ku se on.
Omat sammarini harjaan ja pesen pari pv. ennen näyttelyä, kuivaan tehokkaalla föönillä vastakarvaan harjaten. Näyttelypv edeltävänä iltana huolellinen harjaus ja kampaus. Hieman tassukarvoja siistitään, siinä se. Turkki hohtaa ja kiiltää, koira on kaunis ja puhdas.
Kotioloissa ne tavallisesti ovat harmahtavia karvakasoja.
Ne näyttelytapahtumat ja -valokuvat ovat erikoisotoksia, kaikilla.
että ei ne eri kennelienkään näyttelykoirat voi olla nekään koko ajan hohtavan valkoisia ja takuttomia kotioloissa.
Oman sammarini olen viimeksi kunnolla pessyt alkutalvesta ja pesen sen seur. kerran varmaan nyt huhtikuun lopussa, kun ei se varsinaisesti likainen ole.
Ei haise pahalle, eikä ole juurikaan takkuinen, kun muistaa säännöllisesti harjata. Peseminen auttaa varmasti karvan vaihtumisessakin sitten huhti- toukokuussa. Kiitos kommentista =)
Minulla oli aikanaan sammari, jonka korvien takana oli myös aavistuksen verran keksinväriä.
Pesin koirani laimennetulla Linna-shamppoolla ja turkki pysyi todella kauniina. Koiran kasvattaja käytti myös omilla koirillaan samaista shampoota ja kehoitti minuakin sitä käyttämään.
http://www.aijaa.com/img/b/00134/1855257.jpg
Minulla oli aikanaan sammari, jonka korvien takana oli myös aavistuksen verran keksinväriä.
Pesin koirani laimennetulla Linna-shamppoolla ja turkki pysyi todella kauniina. Koiran kasvattaja käytti myös omilla koirillaan samaista shampoota ja kehoitti minuakin sitä käyttämään.
http://www.aijaa.com/img/b/00134/1855257.jpg
muuten kauniin värinen varsinkin pesun jälkeen aika pitkänkin aikaa. Mutta näitä korvia en tosiaan ole edes millään valkoisille turkeille tarkoitetulla koirashampoolla, enkä lasten shampoollakaan saanut puhtaaksi. Joten ne vähän ikävästi näkyvät beigenä koiran turkin ollessa muuten pesun jäljiltä kiiltävä ja puhdas. Mutta ei kait sille mitään voi. En ole vielä löytänyt sellaista shampoota/puhdistusainetta jolla ne lähtis..edes vaalenisivat.
p.s sulla oli kaunis sammari..pentukuvako?
Älä huoli. Sammarilla saa olla keksinväriä ja joistakin (tuomareista) se on jopa kaunista.
Oletko muuten löytänyt yhtään mustaa karvaa koirastasi? Semmoinen löytyy lähes kaikista koirista, periytyy vuosikymmenien takaa, mustasta alkuperäissammarista.
Sammari kuvassa noin 2-vuotiaana.
vielä ainakaan löytänyt.
Ehkä se on sama kuin neliapilan löytäminen..tuurista kiinni.=)
vielä ainakaan löytänyt.
Ehkä se on sama kuin neliapilan löytäminen..tuurista kiinni.=)
mä luulin et joko se on pentukuva tai sit se on narttusammari, ku niillähän on vähän lyhemmät karvat ja hieman pienempiä ku urokset. Koska omani on uros..nyt vähän yli 2v ja sillä on paksummalti karvaa tällä hetkellä. Tai tietty voihan se olla ku sun kuva oli kesäkuva..ni karvat koiralta lähtenyt..ni näytti pennulta karvojen perusteella. =)
Nätti koira kuitenkin.
Mulla on kohta 3-vuotias samojedinkoira uros. Käydään paljon näyttelyissä jne. joten Hippi pestään usein. Mielipiteet parhaasta shampoosta vaihtelee, mutta itse käytän Bio Groomin Super White-shampoota ja meillä se toimii tosi hyvin. Saa eläinkaupoista, on laimennettava, tosin itse käytän likasiin kohtiin (lähinnä jalat) laimentamatonta. oon sillä pessy jopa auton öljyt ja rasvat pois, kun herra on joskus möyrinyt auton alla kissan hajuja haistelemassa..
Pesun jälkeen on myös tärkeää föönätä turkki rutikuivaksi, eikä saa jättää itsekseen kuivumaan! ja shampoo pitää pestä huolellisesti pois.
Kuvailemasi beiget kohdat eivät välttämättä ole likaa vaan "keksinväriä". Eli monien sammareiden turkissa, etenkin korvissa ja korvien takana esiintyy keksin väriseksi kutsuttuja kohtia. Hipilläkin on hiemna keksiä, tosin niin vaaleaa, ettei se kuivana näy, mutta märkänä korvan taustat ovat selkeästi tummemmat.
Ruokinta ei vaikuta turkin väriin, mutta muuten turkkiin ja miljoonan muuhun asiaan kyllä. Meillä Hippi syö Nutra Nuggets nappulaa, sekä paljon erilaisia raakoja lihoja, sisäelimiä, lihaisia luita, kasvissoseita, puhtia, raejuustoa jne jne. Kuuriluontoisesti syötän lohiöljyä ja merilevää, lohiöjy parantaa turkin kuntoa ja merilevässä on paljon vitamiineja ja jotkut sanovat sen auttavan pigmenttiin myös.
Hipistä löytyy kuvia irc-galleriasta MariKaari nimimerkin takaa, sekä meidän blogiosoite on http://www.mallu.vuodatus.net/
shampoota ja kokeilla sitä, kun pesen meidän sammarin viimeistään tän kuun lopussa.
Harmi vain pestä koira ja sit alkaa taas kunnon rapakelit myös täällä pohjoisessa. Niin sehän pysyy tosi puhtaana..=)
nooh.. huuhtelen sit vedellä ja pesee taas tarv. shampoolla. Sellastahan se on valkoisen koiran kanssa.
Mutta olen ajatellut, et tää on kyl ainut sammari meidän perheessä sit ku tästä joskus aika jättää. Ei luonteen takia vaan turkin värin. Turkki ei ongelma muuten..mut tää valkoinen väri..voi voi..arka väri.
Jos haluaa koiran pysyvän kauniina..niin sen täytyis olla melk. täysin sisäkoira, eikä se sais olla tällänen "sottapytty" luonteeltaan ku meidän sammari on.
Meidän sammari saattaa hinkata itteään maahan jne. Rapakot ja kaikki liejut kiinnostaa..niissä kahlataan. Ja lista on pitkä. Eli sitä saa yhtenään olla pesemässä varsinkin keväästä syksyyn aika välillä, jos haluaa sen pysyvän puhtaana ja suht. valkoisen värisenä. Että on siinä tekemistä..=) Vaikkakaan näyttelyissä ei voida käydä just ton kastroinnin takia. Niin on se puhdas koira kaunis silmällekin ja muutenkin.
Sulla oli tosi nätti sammari se Hippi.
Mitäpä se haittaa, jos koira on välillä tuhruisen valkoinen? Kura ja rapa lähte harjaamalla kuivuttuaan.
Minä taas en vaihtaisi luonteen takia koiraa mihinkään muuhun rotuun
on just toi väri on se vähän hankala..ja väkisinkin välistä on turkki vähän tuhruisen värinen tosiaan.
Luonne taas meidän sammarilla on muuten ok, mutta onhan se välistä melkoinen jäärä. Jos sitä ei huvita tehdä jotain, niin sehän ei kummalla sitä tee. Esim. koulutuksessa sen huomaa. Kun loppuu mielenkiinto niin se loppuu.
Sammarimme on muuten ihana persoona. Rauhallinen, seurallinen, leikkisä ja ei turhia hötkyile milloinkaan..tasapainoinen luonne..oikea hymypoika.
Viekkauttakin löytyy (ruoan/lelun vohkiminen toiselta koiraltamme) ja meidän sammari osaa tehdä erinäisiä temppuja että saa haluamansa..esim. ovet ja laatikot aukaisee ilmeisen helposti..jos namuja tms. sieltä löytyy. Tätä ei olla edes opetettu. Kummasti löytyy viitseliäisyyttä silloin, kun se itse haluaa jotain =)
Ainut ns. huono puoli on just tää ns. valikoiva kuulo ja yltiöpäinen uteliaisuus meidän sammarissa. Jos metsässä huomaa esim. jäniksen..niin sitä on ihan pakko vähän juoksuttaa. Silloin ei kiellot kuulu sen korviin. Muuten on kyllä helppo koira, vaikkakaan ei ole aina erityisen miellyttämisen haluinen. Huomaa juuri kouluttamisessa..aina ei kiinnosta, ni ei kiinnosta.
Mitens teillä muilla? Onko jästipäisyyttä tms. teidän sammareissa? Miten koulutuspuoli teidän sammarin kanssa mennyt?
Tuleeko muilla korvien taakse helposti takkua?