En luota.
En tunne rajoja.
Kadotin ne.
Katosi.
Paloi kait poroksi.
Uskoni horjui.
Olin kait naivi.
Lentelin.
Unelmiin sukelsin.
Toiveiden altarille.
En enää uskalla.
Olen vain taivasalla.
Alaston sielu.
En tunne rajoja.
Kadotin ne.
Katosi.
Paloi kait poroksi.
Uskoni horjui.
Olin kait naivi.
Lentelin.
Unelmiin sukelsin.
Toiveiden altarille.
En enää uskalla.
Olen vain taivasalla.
Alaston sielu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ompas nyt voimakasta epäilystä runossasi!
Oikein myrskyää tunteet ja sanat.
Vaan Muru haluaa tuoda vilttiä ja suojaa
ja annetaan rajuilman mennä menojaan,Gitta!
Uusi päivä huomenna..ja kyllähän me uskalletaan!! :]
Pitkästä aikaa
sydämestä lähtevät
terveiseni Sinulle
Näe kauniita unia!
usein on otettava vain riskit jos jotain haluaa..surullista joa pettyy..surullinen runosi.lohduton.mutta ehkä aika auttaa..parantaa haavat.ihana runo muuten tästä aiheesta