Sanat

Runoilija käveleee ympyrää
etsii unohtuneita sanoja
katsoo katonrajasta
minne etsijät suuntaa

Tähden ottaa
sinulle ojentaa

Yllättäen kääntyy ympäri
silmäänsä iskee
hitaasti itkee taivas
sade sielun puhdistaa

Aurinko paistaa läpi ikkunan
valaisee runoilijan sädekehän
levittää kädet
antautuu orjaksi tuulen

Syyskuussa kukkuu käki

Erämaassa ei kukaan ole kotona
nuo yöt ilman kuun lumoa
iskee sanojen kimppuun
saalistaja,
synnyttää uuden tuskan.

Maailman ylle
leviää myrsky
runoilija hiipii
seuraa puuman jälkiä
kukaan ei kuule

Ihminen on sanaton
runoilija on vienyt sanat
rakentaen rakkauden pyramidin