Mitkähän olisi esim. kolme tärkeintä asiaa, jotka tulisi huomioida, että viesti luettaisiin ja siihen vielä vastattaisiin?
Kenelle kirjoitat?
ukesti
22986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kirjoittele vaan, se on se oikea tapa.
Eivät vastaukset ole edes tarpeen.
kanssasi. En itse ajattele kuinka saan mahdollisimman monta lukijaa ja vastaajaa. Kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista ja hällä väliä, jos ei kukaan vastaa. Olen melko erikoinen tyyppi. Joskus syntyy keskustelua enemmän, joskus vähemmän. Eteenpäin mennään.
mutta et tosiaan jätä yhtään tilaisuutta väliin kehuakses ihtiäis. Jonkunhan se sekin on tehtävä, voivoi.
auringonpaiste. Toivottavasti sen lämpöiset säteet paistavat Sinunkin päälaellesi.
miksi ketjut jäävät niin lyhyiksi. Tämähän on nimenomaan kesustelupalsta ja keskusteluun tarvitaan minimi kaksi osaanottajaa. Olen täysin eri mieltä siitä tarvitaanko vastauksia: oman itseni kanssa keskusteluun en tarvitse internettiä. Jos aihe minua kiinnostaa olen valmis aina keskustelemaan vaikka pitempäänkin siitä, mutta kenenkään "sanomisia" (monologeja) joihin ei edes odoteta vastausta en jaksa lukea. Interaktiivisuus on juuri tällaisten palstojen suuri viehätys. Muuten omia tekeleitään voi varastoida vaikka muistitikulle tai vanhanaikaisesti pöytälaatikkoon.
1. Jos revit vetävät otsikot sensaatiolehtien tapaan, saat lukijoita. Usein varsinainen asia onkin aivan mitätön. 2. Jos valittelet jotain, varsinaista itsellesi tärkeää asiaa, todellisuudessa ryvetkin vain itsesäälissä. Saat silti muutaman kommentin "päänsilityksineen". 3. Jos haukut, saat ärhäkät kommentit. Keskustelua siis syntyy. Mutta: oletko itseesi tyytyväinen vai pettynyt? Onko siis pääasia keksiä aiheita, jotka kiinnostavat muita vai keskustella ja pohtia asioista, jotka itseäsi kiinnostavat!?
Yleisesti: kaksi tärkeää asiaa ovat otsikko ja otsikko. Kolmas on teksti. Mitä tekstin tulee sisältää ollakseen luettu, on niin laaja-alainen juttu, että sen perkominen ja opettaminen ei tässä onnistu. Alan kirjallisuutta löytyy, haepa sellaista, koska tekstin sisältö ja muu koostumus on paljolti kytköksissä paitsi otsikkoon, myös mihin teksti tulee eli onko se juttutekstiä, pakinaa tms.
Jos taas keskustellaan tälle palstalle kirjoittamisesta niin kolme tärkeää asiaa näyttävät olevan otsikko, otsikko ja otsikko. Tekstit eivät useinkaan käsittele lainkaan otsikkoasiaa, ts. otsikolla haetaan vain ja ainoastaan kirjoittajan itsetunnon nostoa ja huomiota. Otsikko on täällä samaa tasoa kuin iltalehtien lööpit eli lupaavat paljon, antavat vähän. Anteeksi nyt vaan, mutta olen kyllästynyt huomiotaherättäviin otsikoihin, jonka alla oleva teksi on vaikkapa: tänään laitoin sukat jalkaan eli kuin idiootille tehtyjä. Ehkä me olemme sitten sellaisia: ei niin väliä sisällöstä kunhan otsikko myy...
Kaikkea tarvitaan. Pitää käyttää omaa harkintaa. Myyminen ja ostaminen on tärkeää, mutta jokainen päättää itse mistä maksaa.
Eikä pelkän lööpin lukeminen maksa mitään!
Jos olis vaan yhtä sorttia, mitä verovaroilla kustannetaan, mitäs siitä tulis?
Mitäs siinä höpötät, rupea töihin, jos on niin kova hinku sanoa. Toivottavasti joku jaksaa lukea vai meinaatko pelkillä lööpeillä sanomisen tarpeesi hoidella. Vaikka toisaalta, älä vastaa, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ei tarvitse kysyä kolmea asiaa. Yksikin riittää.
Se on aihepiiri.
Kirjoitapa köyhyydestä tai varattomuudesta todeten, että ne ovat asianomaisen omaa syytä. Esitä ihmetyksesi siitä, miten jollakulla ei ole varaa edes oman asunnon hankintaan. Totea että eläkkeet ovat nykyään melkoisia ja että jopa kansaneläkkeelläkin elelee nykyään ruhtinaallisesti.
Osoita kaiken lisäksi, ettet itse onneksi kuulu kyseisiin luokkiin, kun olet huolehtinut varallisuuden keräämisestä.
Kyllä kirjoituksia tulee. Tänne kun kirjoittelee melko paljon juuri noihin luokkiin kuuluvia - syystä tai toisesta vähemmän vakavaraisia - kansalaisia.
Mieshenkilönä voit myös esittää haaveen löytää kumppani. Hameissa kulkevia tarjokkaita tule esin kilvan.
Onhan tosi, että kaupallisissa teksteissä mietitään kohderyhmä, mille sitten psykologien avustamana syötetään juttua.
En minä tiedä, mistä kuuskymppiset on kiinnostuneita. Luulen että siitä mistä itsekin olen, olenhan kuuskymppinen!
Sanomisen tarve on kova. Siitä se lähtee. Ja lööpeistä.
1. Otsikko, joka kertoo asian
2. Viestin pituus. Pitkää, koko sivun, esitelmää ei jaksa lukea.
3. Toisten kirjoittajien henkilöön kohdistuvaa arvostelua ja arvailua olisi vältettävä
mutta lueskelen otsikoita. Vilkaisen hieman, miten juttu lähtee asiaa käsittelemään. Jos asia kiinnostaa, heitän jonkun sanan noin vain huvikseni.
Aika mitättömistä jutuista täällä aloituksia tehdään, jotkut jopa useampia peräkkäin. Sitä olen joskus ihmetellyt. En tietenkään halua arvostella, lienee täälläkin se paljon puhuttu sananvapaus voimassa.
Olen ikäväksesi juuri se tyyppi, jonka tekstejä et jaksa lukea. Se ei ole vahinko. Joka ikinen kerta, kun kirjoitan pitkän tekstin, olen ajatellut, että kirjoitan itselleni ja että tätä ei kukaan lue eikä varsinkaan siihen vastaa. Käy tasan päinvastoin. Ilmeisesti onnistun olemaan ainakin ärsyttävä, sillä ainakin yksi on aina marisija. Hän lukee tekstin ja inisee, että se on pitkä. Että näinkin.
Henkilökohtaisesti luen itsekin mielelläni muiden pitkiä tekstejä, kun ne ovat asiaa ja usein ovat. Sen sijaan näistä töpöistä muutaman lauseen muka aloituksista en välitä.Meitä on joka lähtöön. Hyvä niin. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Sekin kuluu sananvapauteen.
Kolmas kohta kommentissasi on liikuttava, koska kukaan ei katso sen koskevan itseään vaan joitakin muita kommentoijia.
se on hyvin jaksoteltu ja jätetty riittävästi tilaa jaksojen väliin.
Nyrkkisääntö on, että enintäin 5-6 riviä kappaleeseen, sitten tyhjä rivi. Rivinpituuteen emme täällä voi vaikuttaa, mutta siitäkin on tutkittu tieto: A4 arkilla 11 cm on luettavuuden kannalta suurin sallittu rivin pituus.
Vaikeimpia luettavia täällä ovat nuo sananjulistajien tekstit. Heillä ei ole mitään käsitystä julistuksensa tekemisestä vastaanotettavaksi.
Otsikko, nimimerkki ja sisältö.
ja sisältö. Äskeisestä nikistä antaa negatiivisen kuvan se, että hän pitää nimimerkkiä tärkeänä.
kirjoitin yhdelle miellyttävälle ihmiselle, luulin niin, mutta äksyilyni ajoi hänet pois, syy oli ekaks Suomi netin pääsiäisen ajan häiriöt ja loput mun v*******t, kait, en pahalla tarkoittanut, näin vain kävi!
Ihan oikein Olivia luetteli. Ja kyllä nimimerkki on tärkeä. Itse ainakin usein rullaan juuri nimimerkkisaraketta katsoen kenen tai millaisen nimimerkin kirjoittamia juttuja haluan lukea. Siis näin:
- sisältö, lukukelpoiseksi ryhmiteltynä
- nimimerkki (ei tekstin osa, ja sama saman keskustelun aikana)
- Naseva kuvaava otsikko
Nimimerkki on tärkeä vain kirjoittajalle itselleen, ei lukijoille.
Lukijat etsivät sisältöä.
Sanoitpa sanasen kuten ajattelen. Lukijoita on moneen junaan. Kaikki eivät välitä sisällöstä lainkaan. Palsta on heille nopeaa selailua varten. Tämä aika suosii pinnallisuutta. Se näkyy myös vanhempien sukupolvien kommunikoinnissa.
Kieltämättä nimimerkki vaikuttaa, kun se jutussa on. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kierrän tämän palstan vakinikkien jutut. Olen juuri heidän kohdallaan törmännyt siihen, että palsta koetaan omaksi hiekkalootaksi, jonne eivät muunmieliset saa tulla ns. tyrkyttämään mielipiteitään, kuten eräskin asian ilmaisi. Muissa yhteyksissä nikki tai nikittömyys on samantekevää, sisältö ratkaisee.
ja sisältö, sekä että vastaat aloittamallasi nimellä.