Kirjoitin tuonne kuumeilupuolelle, mutta täällä ehkä paremmin äitejä kuulolla...
Olemme mieheni kanssa miettineet toisen lapsen yrittämistä esikoiselle kaveriksi. Ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia siitä,millaista on kahden pienen kanssa? Esikoinen siis nyt 7 kk. Kuulisin mielelläni plussia ja miinuksia teiltä kokeneemmilta, kahden äideiltä. On varmasti rankkaa, mutta palkitsevaa? Miten esikoinen on suhtautunut? Jne... Olen nyt pyöritellyt ajatusta vauvasta tai elämästä vielä hetken vain esikoisen kanssa. Toinen vauva tuntuu niin houkuttelevalta ajatukselta...Mies on kuitenkin vähän jättänyt tämän minun kontolleni, että saan päättää ihan miten haluan. Hänelle kelpaa kumpikin vaihtoehto. Jos emme yritä lasta, alamme luultavasti rakentaa taloa jonkun ajan päästä. Sitten olisi tilaa enemmän, mutta vauvaa pitäisi sitten odotella vähä kauemmin, useampi vuosi. Mutta sitten ei voi rakentaa, jos jään taas äippälomalle... Voi apua...On kyllä niin kamala vauvakuumekkin, ja hyvinhän monet ovat tuntuneet pärjäävän kahdenkin kanssa. Laittakaahan kokemuksianne ja kirjoittakaa jotain rohkaisevia sanoja mulle nyt..
Olemme mieheni kanssa miettineet toisen lapsen yrittämistä esikoiselle kaveriksi. Ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia siitä,millaista on kahden pienen kanssa? Esikoinen siis nyt 7 kk. Kuulisin mielelläni plussia ja miinuksia teiltä kokeneemmilta, kahden äideiltä. On varmasti rankkaa, mutta palkitsevaa? Miten esikoinen on suhtautunut? Jne... Olen nyt pyöritellyt ajatusta vauvasta tai elämästä vielä hetken vain esikoisen kanssa. Toinen vauva tuntuu niin houkuttelevalta ajatukselta...Mies on kuitenkin vähän jättänyt tämän minun kontolleni, että saan päättää ihan miten haluan. Hänelle kelpaa kumpikin vaihtoehto. Jos emme yritä lasta, alamme luultavasti rakentaa taloa jonkun ajan päästä. Sitten olisi tilaa enemmän, mutta vauvaa pitäisi sitten odotella vähä kauemmin, useampi vuosi. Mutta sitten ei voi rakentaa, jos jään taas äippälomalle... Voi apua...On kyllä niin kamala vauvakuumekkin, ja hyvinhän monet ovat tuntuneet pärjäävän kahdenkin kanssa. Laittakaahan kokemuksianne ja kirjoittakaa jotain rohkaisevia sanoja mulle nyt..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on lapsilla 1vuos ja 2,5kuukautta eroa ja hyvin on pärjätty. Olihan se välillä rankkaa, mutta en päivääkään vaihtais pois... Esikoinen ei muista aikaa ennen siskon syntymää ja nyt näyttävätkin ihan kaksosilta kokojensa puolesta ;)
esikoispoika oli melkeen tasan 1v5kk kun pikkusisko syntyi..Tämähän on täysin yksilöllistä,mutta jo sairaalassa kun poikani tuli katsomaan vauvaa hän oli aivan innoissaan ja hoki "biibi" (beibi) ja sama jatkuu vieläkin tytön nyt ollessa kohta 4kk.Ei mene päivääkään että poika ei pussaisi,halaisi tai tahtoisi ottaa vauvaa syliin.Hän on niin innoissaan pikkusiskostaan ja on aivan onnensa kukkuloilla jos vauva hänelle jotain jokeltelee.Pelkästään se on jo niin palkitsevaa ettei voi sanoin kuvailla=)
Muutenkin mennyt todella hyin joka tavalla,vaikka osasinkin pelätä pahinta kahden pienen lasten kanssa.Esikoinen nukkui meidän välissä kunnes lähettiin synnyttämään ja silti tottui omaan sänkyyn ihan heti ilman pienintäkään ongelmaa.Arki sujuu niin helposti ettei moni edes usko kun heille kerron! Tietty nämä asiathan ovat aina yksilöllisiä,mutta aivan ihanaa joka tavalla tämä pieni ikäero lapsilla! Vielä kun kasvavat pikkusen,niin saavat toisistaan mainiot kaverit:) ja uskon että osaavat itsekin myöhemmin olla toisistaan kiitollisia!:)
Niin,ja rahallisesti olemme pärjänneet todella hyvin,vaikka mieheni ei saa mitään huikeita palkkanauhoja,ja itseskin saan ihan minimi vanhempainrahaa.Omaa taloa ollaan ostamassa,ja laskettiin että rahat silti riittää mainiosti! (sekin tietenkin kaikilla myös yksilöllistä) Mutta minun kokemuksellani olen kaikille kysyville suositellut toista lasta heti kun vaan on mahdollista!:) Lykkyä tykö,mitä nyt päätättekään;)