Millainen lapsi sinä olit? olitko pikku prinsessa röyhelömekossa vai olitko kenties poikamainen menijä, joka innostui jääkiekosta ja ritsoista:-)? Mistä haaveilit pienenä ja millaisa kavereita sinulle oli?
millainen lapsi olit?
13
1868
Vastaukset
- Catsy_666
Muistan, kun pojat tiputtivat minut laiturilta. Sanoin, "tähän paikkaan en tule 50 vuoteen". 30 ensimmäistä on kulunut.
Pienenä join kahvia. Isoisä-puoli kiusasi, "jäät vielä koukkuun", "hiuksesi tummuvat". Minä sanoin, että lopetan kahvin juomisen nyt enkä juo enää koskaan. 32 vuotta ilman kahvia ja blondit hiukset. : D
Söin kätisyyteni mukaan, haarukka oikeassa, veitsi vasemmassa. Niin teen yhä.
Minä tein aina oman mieleni mukaan. Koulu mursi minut pahasti tai minä koulun. Koulu on lopetettu, minua ei.- ..................
Blondatut hiukset...
- huua
ääritytön tyllerö vaiko ääripoikamainen pallero?
En kai ollut mitenkään äärimmäinen tässä suhteessa, mutta taisin olla jossain määrin poikamainen. Rakastin kiipeilyä puissa ja haastavilla, vaarallisillakin kallioilla.
En koskaan innostunut meikeistä tai muista senkaltaisista tyttömäisyyksistä. Isommissa tyttöporukoissa tunsin itseni ulkopuoliseksi, koska pidin höpötys-kikatus-yhdistelmää typeränä. Prinsessajutut olivat minusta melko naurettavia, paitsi jonain tilapäisenä (ja salaisena!) hetkenä, kun minuun iski se vaihde hetkeksi ... Muutoin korostin mieluummin poikamaisuutta esim. harppomalla pitkiä askelia kädet farkkujen takataskuissa. (Näytti luultavasti aika hassulta: olin alle kymmenvuotias.)
Tykkäsin leikkiä poikien kanssa. Tyttöjenkin jos niitä oli vain yksi kerrallaan. Halusin myös jostain syystä pärjätä pojille esim. urheilupuolella ...
Kavereita oli aika vähän kaiken kaikkiaan, koska kasvoin varsin pienessä paikassa, mutta luultavasti yhtä paljon poikia kuin tyttöjä.
Mistäkö haaveilin? Siitä että voisin olla sankari. Silloinen sankaruuden määritelmäni on muuttunut sittemmin useaan kertaan. ;) - LaikaQ
Semmoinen omissa aatoksissa syvällä vaelteleva rasavilli taisin olla, ajattelija ja pohdiskelija, jonka silloisia tuotoksia siteerataan aika ajoin vieläkin. Enemmän ehkä poikatyttö mutta myös semmoinen piirustuskirjat täyttävä runoilijan ja taiteilijan alku.
Maalla kesällä kiipeiltiin puissa, riihen orsilla katon rajassa ja loikittiin irtoheinäkasoihin, samoiltiin metsässä (sitä teen vieläkin), rakenneltiin vaikka mitä majoista, mäkiautoista aina keijukaisten pesäkoloihin asti, ammutiin isän tekemillä jousipyssyillä, riehuttiin koirien kanssa ja lehmäaitauksessa seurailtiin läheisen maanviljelijän lehmälaumoja. Ihan mielettömän hieno ympäristö lapselle kaikin puolin, muistoja riittää niistä kesistä.
Minulla oli vähän mutta sitäkin parempia ystäviä. Muutaman kanssa ollaan sitä edelleenkin. Juuri äskettäin muisteltiin leikkejä, joita kehittelimme. Ne olivat päiväkausia kestäneitä näytelmiä, joissa käänteitä, jännitystä, naurua ja vauhdikkaita tilanteita riitti. Lapsuuteni oli siis aika mukavaa, vaikka perheen parissa ristiriitoja olikin.
Minulla oli lauma isompia sisaruksia ja heidän ystäviään ympärillä, joiden jonkinlainen maskottikin olin. Joten kaikenlaista tuli tehtyä ja kuultua vähän ehkä liiankin pienenä joskus. Olin hirmuisen pienikokoinen 1o-vuotiaaksi asti, siis todella pikkuruinen, jonka jälkeen venähdinkin sitten vauhdilla. Mutta koska olin pikkuruinen ja niiiiiiiin suloinen, sain paljon anteeksi. Ja lopuista huolehti isosisarusten joukkio, jolle ei kannattanut vieraiden ryppyillä. - Ela
Vietin paljon aikaa oman pääni sisällä. Saatoin tuntikausia tuijottaa seinää ja kuvitella asioita. Toisaalta näin ja kuulin kaiken. Kuuntelin erityisesti aikuisten juttuja, salaa, eihän nyt pieni lapsi kuitenkaan ymmärrä kuulemaansa, luulivat. En jossain vaiheessa tiennyt olevani lapsi. Saatoin puhua toisista, itseäni vanhemmista lapsista tyyliin "eihän se sitä nyt voi ymmärtää kun se on vielä lapsi".
Pohdiskelin asioita paljon. Kyselin kysymyksiä, joihin en saanut vastauksia, koska olin lapsi. Keksin sitten itse mitä hurjimpia "totuuksia", joita syötin muille lapsille. En tiedä, uskoinko niihin itse. Käytin valtaa. Olin pieni ja suurisilmäinen. Sain yleensä mitä halusin. Tein paljon pahojani, mutta en koskaan jäänyt aikuisille kiinni. Olin ujo ja arka suurimman osan aikaa. Samaan aikaan olin näsäviisastelija. Minun huumoriani ei aina ymmärretty. Ala-asteen jälkipuoliskolla totesin, että ikäiseni tytöt ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Keksin omia, aivan järjettömiäkin teorioita milloin mistäkin. Olisin halunnut olla tyttömäinen tyttö ja olinkin varmasti juuri sellainen, kun pikkutyön pitääkin olla. Halusin aina vain isona äidiksi. Kuitenkin sukupuoli on ollut etenkin teini-iästä lähtien minulle hyvin ongelmallinen asia. Ensimmäisiä kertoja muistan pohtineeni sukupuoliproblematiikkaa ala-asteen loppupuolella. Huomasin, etten osannutkaan olla niin kuin ikäiseni tytöt. En ollut kiinnostunut muotivaatteista, en osannut ihastua poikiin, tykkäsin piirretyistä ja leikeistä, en meikkaamisesta ja poikien jäljittämisestä... En enää puhunut samaa kieltä ikäisteni tyttöjen enemmistön kanssa. Toisaalta näin miten vapaasti pojat saivat liikkua: kolitsipaidoissa, tukka kampaamatta, housut kurassa. Opettaja antoi koulussa paljon enemmän liikkumatilaa pojille. Minulla oli lyhyt "poikamainen kausi" niihin aikoihin, mutta en minä oikein poikakaan halunnut olla. - vaccavera
oikein, mutta ainakin koen olleeni
kiltti, ujohko ja itsenäinen. Tarkkailija.
Olin enemmän poikamainen viilettäjä, mutta en silloin mieltänyt tekemisiäni sukupuolen mukaan, vaan sen mikä oli kivaa ja kiinnosti. Keksin kaikenlaista tekemistä kun oli tylsää.
Kavereita siellä mettäkylässä oli hyvin vähän, vasta yläaste isommassa kirkonkylässä toi niitä. - Fem-in
kavereina oli molempia, halusin olla poikien kaltanen, enkä käyttää hameita tms. Leikin autoilla ja tykkäsin painia rajusti poikien kanssa.
Sitten tuli baletin myötä pinkki-röyhelö kausi, ratsastus ja barbieleikit.
Aikuisena nyt on ulkonäkö kaikinpuolin femme (röyhelöt, pitkä tukka ym!) mutta käytöksessä jotain miesmäisyyttä, esim. lempijuoma kalja, laiskuus ja kämpän epäsiisteys, vähä kaksmieliset jutut jne. - bit
Eka paras ystäväni oli poika, ja me kiipeiltiin puissa. Harmitti, kun kouluikää lähestyessä leikit muuttuivat sellaisiksi, että pojat jahtasivat tyttöjä ja yleensäkin oltiin eri leireissä. Ekat ihastumiset sekä poikiin että tyttöihin muistan esikoulusta.
Ennen murkkuikää pidin kaikenmaailman kerhoja sekä omille sisaruksille että naapurin lapsille. Huolehdin kaikesta js kaikista, mutta olin silti rasavilli: kaksikerroksinen talomme oli kiipeilyteline, jonka katolta olen meinannut tippua monta kertaa (puista olenkin pudonnut). Koulussa olin kiltti ja hyvä, jossain vaiheessa jopa ujo. Mekkoja käytin joskus, ja meikata aloin yläasteen puolivälissä. Seurustelin seiskaluokalta asti - poikien kanssa.
Lapsuuden toiveammattini oli luokanopettaja. Muita haaveita en muista. Kaikesta huolimatta olin uskonnollinen ja mietin elämänkatsomuksellisia asioita jo tosi nuorena. Kaverit olivat ensin poikia ja tyttöjä, mutta kouluiässä vain tyttöjä. (Nyt miehet ovat enemmistönä, mutta vain hiukan.) - Kata-44
ja esiinnyin aina näytelmissä pääosissa sekä lauloin ja lausuin ja minulla oli oma ohjelmaryhmäkin. Opin varhain lukemaan ja kuljin aina kirja kainalossa. Koulussa alaluokilla olin pingo. En ollut mikään nukeilla leikkijä. Leikimme paljon koko kylän lapset, sekä tytöt että pojat ulkoleikkejä, pallopelejä, talvella hiihtelimme. Olin kilpailija, kilpailin sekä urheilukilpailuissa että kulttuurikilpailuissa.
- tipe90
Lapsi joka omisti parhaan kaverin, toisen poikamaisen tytön.
Yhdessä he pelasivat poikien kanssa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Tytöt myös tappelivat usein, kotona ja koulussa. Opettajat välillä suuttuivat, erottivat tytöt eri puolille luokkia. Vaikka he tappelivat, he olivat kuitenkin parhaita ystäviä. Muistona lyijykynänterä ihon alla...
Nykyään ainakin toinen tytöistä kaipaa niitä hyviä aikoja, silloin kun näkivät vielä usein. Nyt he eivät ole nähneet pariin vuoteen, syntymäkaupunki heitä vielä yhdistää, mutta kumpikaan heistä ei enää asu siellä.
Lapsi joka haaveili myös poliisin urasta. Poliisi joka kulkisi oman komean poliisikoiransa kanssa ratkomassa rikoksia.
Lapsi joka tykkäsi talvisin hiihtää.
Lapsi joka omisti mielikuvitusystäviä. - Nimetön
Minä olin hyvin poikamainen jo pienestä pitäen. Tarhassakin olin vain poikien kanssa. Poikien sankarileikit minua kiinnosti. Ehkä jopa halusin olla poika sillon. Kun leikkittiin tyttöjen kanssa kotia minä halusin olla perheen isä.
Ala-asteella asia hiukan muuttu. Pelasin edeleen ahkerasti poikien kanssa jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta minä myös ihastuin näihin poikiin. En muista olleeni ihastunut kehenkään tyttöön ala-asteella. Rakastin sillon puhua muiden tyttöjen kanssa pojista ja siitä kuka oli söpöin jne.
ylä-asteella.. Suurin osa kavereistani oli tyttöjä. Minä olin omalla tavallani osa sitä porukkaa. Minä en ehkä niin naisellisesti pukeutunut kuin he.. mutta en ollut enää se poika joka olin ollut tarhassa. Ylä-asteella en ihastunut oikeen kennenkään. En tyttöihin enkkä poikiinkaan. Yritin seurustella poikien kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Minä en tuntenut mitään.
Sitä tuntemattomuutta jatkui pitkään yläasteen jälkeen.. En oikeen tiennyt mitä olen. En oikeastaan edes osannut prosessoida sitä kunnolla, koska en tuntenut ihastumista ketään kohtaan.
Sitten vasta oikeastaan kun täytin 20 rupesin löytämään itseni. Tiesin, että pidän tytöistä.
Asiat rupesivat lutviutumaan itsestään.
Nyt olen 23.. ja täytyy sanoa, että olen paljon poikamaisempi kuin olin 20 vuotiaana. Silloin vielä kiinostin poikia hyvinkin paljon, mutta nyt mut jätetään rauhaan.
Vaikka joskus ihan pienenä haaveilein siitä, että olisn poika.. niin vaikka poikamainen olen niin en silti missään nimessä luopuisi omasta sukupuolestani. - monta puolta
Minussa on aina ollut monta puolta, siitä lähtien kun olin pieni. Pidän itseäni nykyään androgyyninä, ja sellainen olen tainnut olla pienestä pitäen.
Olin pienessä kylässä kasvanut pitkätukkainen tyttö, joka ei ensisilmäyksellä juuri erottunut muista tytöistä. Maalla sai olla lapsi pitkään, mistä olen vieläkin kiitollinen. Olen perheen esikoinen, mikä toi mukanaan myös vastuuta.
Kesällä kiipeilin korkealla puissa, ja pikkusiskon kanssa leikimme intiaaneja lähimetsissä: meillä oli intiaanipäähineet ja isän meille rakentamat kivikirveet ja sedän antamat mokkasiinien tapaiset tossut. Leikimme myös paljon kotileikkejä, ja meillä oli suuri äidin kanssa rakennettu nelikerroksinen barbitalo. Suunnittelimme ja ompelimme barbeille vaatteita. Leikimme myös hevosleikkejä: maitokärryt olivat kärryinä, joilla yksi ajoi ja kaksi muuta olivat ravihevosia vetäen kärryjä. :) Mökillä kalastimme ja joka kesä osallistuimme kylän rannalla pidettyyn uimakouluun.
Talvella rakensimme lumilinnoja ja olimme lumisotaa. Koko perheen voimin vietimme päiviä metsässä laskien isoa mäkeä, hypäten hyppyristä mäkihyppyä ja syöden eväitä nuotiolla. Joskus kävimme pilkkimässä. Koiran kanssa samoilin metsissä, harrastin koirahiihtoa omaksi ilokseni ja koira veti minua hurjaa kyytiä ahkiolla.
Minulla oli paljon ystäviä ja kavereita. Ainoastaan pari läheisimmistä oli poikia. Heidän kanssaan rakensin kesäisin mökkejä ja veden päällä kelluvan lautan. Tyttöpuoliset ystäväni olivat ihan tavallisia tyttöjä. Onnekseni vanhempani eivät koskaan yrittäneet ahtaa minua tiukkoihin sukupuolirooleihin. Sain olla juuri sellainen kuin halusin, ja isäni oli sitä mieltä, että pystyn kaikkiin samanlaisiin asioihin kuin pojatkin. Ulkonäköasioilta sain olla maalla pitkään rauhassa. Meikkaaminen ja sen sellainen ei kuulunut lasten elämään. Pukeuduin tavallisesti, juhlissa mekkoihin ja hameisiin, muuten miten milloinkin.
Olin tarkkailija, haaveilija ja runotyttö. Kirjoitin tarinoita, luin paljon kirjoja ja kuuntelin aikuisten keskusteluja. Piirsin, maalasin ja lauloin kuorossa. Olin kiltti ja varhain aikuistunut, enkä koskaan rikkonut sääntöjä. Koulussa olin melko hyvä. Opettajat pitivät minusta ja luokkatoverit valitsivat minut hymytyttöpatsaan saajaksi.
Urheilu oli pienestä saakka suuri osa elämääni: minusta löytyy myös tiukka ja raju puoleni. Viisivuotiaana tipahdin isän minulle ostamalta trapetsitangolta kotona ja leukani aukesi. Kilpailin paljon erityisesti hiihdossa ja yleisurheilussa ja kävin säännöllisesti harjoituksissa ja urheiluleireillä. Myös vapaa-ajalla urheilin paljon. Pelasin kylän poikien ja miesten kanssa jääkiekkoa iltakaudet, jos minulla ei ollut harjoituksia. Välillä harjoittelin huvikseni uusia lajeja: kävin telinevoimistelukerhossa, pelasin lentopalloa, kävin uimaseuran harjoituksissa... Sain myös ratsastaa lähellä asuvan sedän hevosella niin paljon kuin halusin ja ehdin: ratsastin yksikseni hiekkateitä pitkin etenkin viikonloppuisin. Ala-asteen loppupuolella aloin myös pelaamaan jalkapalloa ja myöhemmin salibandyä. Urheilun vuoksi jouduin usein kieltäytymään kavereiden ja ystävien seurasta. Urheileminen oli välillä rankkaa, mutta toisaalta sain unohtumattomia muistoja ja löysin uusia ystäviä. - mi.gaia
kai olin.
Ensimmäiset parhaat kaverini olivat sukulaispoikia. Heidän kanssaan leikittiin merenrannalla, otettiin lokinpoikia lemmikiksi, orava ja siilikin meillä oli. Kaikki aika kului luonnon helmassa, talven lumilinnat, keväiset purot, kesän uinnit ja syksyn marjametsät ovat kaikki ihania muistoja,
Ensimmäisen tyttöystäväni löysin 6v eskarista. Olimme erottamattomat ja ehkä vasta silloin tuli nukke- ja kotileikit mukaan. Muistan, että myös äitini innostui kanssani nukeista ja ompeli niille uskomattoman hienoja vaatteita; Milla sai punaisen takin jonka hupussa oli mustaa aitoa turkista.
Ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön 9v, mutta eihän sitä kenellekkään voinut kertoa, ihmettelin sitä hiljaa mielessäni.
Niin kävi, että kaksi läheisintä ensimmäistä leikkitoveriani ovat molemmat kuolleet äkillisesti onnettomuuksissa enkä voi näitä asioita enää heidän kanssaan muistella. Ensimmäisen tyttöystäväni Sirkan symtymäpäivä olisi tänään.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507975Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662259Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2322178- 1461746
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251243Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511233Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1081135Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65842Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58790Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7744