Jättää auringon säteet,
maailmamme yön syleilyyn
Tarrautuvat hämärän varjot,
herättämään kuun saloineen
Pimeyden suuhun säteilemään
Aloittamaan hidasta matkaansa,
katseen luomaan maailmaan,
suruihinsa kyyneleen antamaan,
iloihinsa hymynsä suojaamaan
Rakastuneille sillan rakentamaan,
vesien pinnat koristamaan,
maailman kirkkauden hämyynsä
Jossa me kahden vain,
katseillamme ojennamme,
alun matkalleen toivotamme
Tunnethan samoin,
tämän lämmön syleissämme,
palon kuuman rinnassamme
Sinne kauas
Uskon niin
Emme antaudu unen viettelyksiin,
sinä meille antannoit maailman
Unenomaisen
Kohottautuvat käsiemme varjot,
sivelymme pinnaltasi huomannet,
yhteiseen kosketukseen ojentaudumme
Äänen maailman hiljensit,
juuri meille vaimennit
Tietäen tämän yön taikuuden,
jota viimeksi sinulta pyysin
Ja annoit sen
Huokaa pois huomenen,
hälle uneen vaipumisen
Ja antaa auringon nousta
Rakkautemme valona
Silmiemme kajossa
maailmamme yön syleilyyn
Tarrautuvat hämärän varjot,
herättämään kuun saloineen
Pimeyden suuhun säteilemään
Aloittamaan hidasta matkaansa,
katseen luomaan maailmaan,
suruihinsa kyyneleen antamaan,
iloihinsa hymynsä suojaamaan
Rakastuneille sillan rakentamaan,
vesien pinnat koristamaan,
maailman kirkkauden hämyynsä
Jossa me kahden vain,
katseillamme ojennamme,
alun matkalleen toivotamme
Tunnethan samoin,
tämän lämmön syleissämme,
palon kuuman rinnassamme
Sinne kauas
Uskon niin
Emme antaudu unen viettelyksiin,
sinä meille antannoit maailman
Unenomaisen
Kohottautuvat käsiemme varjot,
sivelymme pinnaltasi huomannet,
yhteiseen kosketukseen ojentaudumme
Äänen maailman hiljensit,
juuri meille vaimennit
Tietäen tämän yön taikuuden,
jota viimeksi sinulta pyysin
Ja annoit sen
Huokaa pois huomenen,
hälle uneen vaipumisen
Ja antaa auringon nousta
Rakkautemme valona
Silmiemme kajossa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otin vastaan kuun kyyneleen
kuun hymyn sydämeeni tallensin
ei pimeys säälinyt
mutta turvan antoi
matkalle kahden hullun eksyneen
Kiitos tästä kauniista runosta sinulle
Kyynel viipyy matkallaan,
saa kajon hämäryyden
Hauraana hymynsä koskettaa,
käsistä säälimättömän pimeyden
Saaden päänsä matkalleen,
sydämen suojaan lämpöiseen
Näkymättömän kartan ojentaa,
tunteen hulluille antaa
Oppaakseen
Minunhan tässä kiittää pitää runostasi tunteikkaasta.
Miten kauniita oli molempien runot,liikutti.
upeat sielun maisemat:)!!!