Haluan kaikille tämän kertoa,etenkin kiusatuille.Kaikki voi kääntyä hyväksikin,uskokaa pois.Näin siinä kävi:
Olin 13-vuotias,ja seiskaluokalle menossa.Tuntui upealta,tunsin olevani vihdoinkin lähes aikuinen.Kaikki menisi nappiin,minä olisin ahkera,tekisin parhaani.Toisin kävi..Jo ensimmäisenä päivänä tajusin saaneeni vihamiehen..Pijan nimi(muutettu)oli Allu.Alussa oli pientä vihjailua ulkonäöstä,mutta se olikin vasta alkua..Viikkojen kuluessa taktiikka muuttui.Joka päivä oli yhtä helvettiä..Haukuttiin läskiksi,vitun huoraksi,tönittiin,tuupittiin ja naljailtiin,sanottiin että parempi jos minua ei olisi.Minä en tajunnut mikä minussa oli vikana,mitä olin tehnyt väärin?En tiennyt..Olin aina ollut ystävällinen,positiivinen ja iloinen.Minusta tuli jo seiskalla apaattinen,masentunut ja hiljainen.Sitten kun luokkamme pojat saivat selville,että pelkään tulta,sitten helvetti vasta pääsikin valloilleen..Kemian tunnilla uhkailtiin kaasupullolla,ja luokassa kun open silmä vältti,hiukseni uhattiin polttaa sytkärillä.Aloin olemaan poissa koulusta..Kuraattori ei tajunnut,ope ei tajunnut,reksi oli pönttö ja kun asiaan ei osattu puuttua,sanottiin ettei mitään kiusaamista olekkaan,minä olen vain päästäni sekaisin..Minua kärrättiin terapeuteille,joihin en voinut luottaa,en kertoa mitään.Eivät he olisi tajunneet kuitenkaan.Olin kaikenlaisissa laitoksissa,kun en mennyt kouluun,söin masennus lääkkeitä.Minulla ei ollut ketään joka olisi kuunnellut,halusin kuolla.Lopulta,kahdeksannen puolivälissä,äiti sai tietää että suomessa on oppivelvollisuus muttei kuolunkäyntipakkoa.Pääsin mutkien kautta Suomen ainoaan Demokraattiseen kouluun.Siellä ei ollut kiusaamista..Käyn nyt yhdeksättä luokkaa,olen tavallinen 16-vuotias,koko elämä edessä,en ole masentunut,on suunnitteilla mennä vanhaan kouluun käymään,voittaa menneisyyden haamut.Olen myös löytänyt ihanan poikaystävän,jolla on samoja kokemuksia, ja joka on täysillä tukena,muistaa aina sanoa että olen ihana sellaisena kuin olen ja rakastaa minua.En tiedä mitä tekisin ilman häntä.Hän paransi murentuneen itsetunnon lähes ennalleen..Arvet..Ne paranevat hitaasti,joskus eivät koskaan.Kiusaajat,miettikää siis ennen kuin alatte piinaamaan toisia.Saatteko siitä hyvän mielen?Tuskin..Ja minulle selvisi että poika joka minua oli kiusannut,oli ollut hieman ihastunut minuun..Tuo vain oli iavan väärä tapa osoittaa se..Iso halirutistus ja paljon jaksamista kiusatuille.Kaikki me olemme tärkeitä,muistakaa se,aina!
Olin 13-vuotias,ja seiskaluokalle menossa.Tuntui upealta,tunsin olevani vihdoinkin lähes aikuinen.Kaikki menisi nappiin,minä olisin ahkera,tekisin parhaani.Toisin kävi..Jo ensimmäisenä päivänä tajusin saaneeni vihamiehen..Pijan nimi(muutettu)oli Allu.Alussa oli pientä vihjailua ulkonäöstä,mutta se olikin vasta alkua..Viikkojen kuluessa taktiikka muuttui.Joka päivä oli yhtä helvettiä..Haukuttiin läskiksi,vitun huoraksi,tönittiin,tuupittiin ja naljailtiin,sanottiin että parempi jos minua ei olisi.Minä en tajunnut mikä minussa oli vikana,mitä olin tehnyt väärin?En tiennyt..Olin aina ollut ystävällinen,positiivinen ja iloinen.Minusta tuli jo seiskalla apaattinen,masentunut ja hiljainen.Sitten kun luokkamme pojat saivat selville,että pelkään tulta,sitten helvetti vasta pääsikin valloilleen..Kemian tunnilla uhkailtiin kaasupullolla,ja luokassa kun open silmä vältti,hiukseni uhattiin polttaa sytkärillä.Aloin olemaan poissa koulusta..Kuraattori ei tajunnut,ope ei tajunnut,reksi oli pönttö ja kun asiaan ei osattu puuttua,sanottiin ettei mitään kiusaamista olekkaan,minä olen vain päästäni sekaisin..Minua kärrättiin terapeuteille,joihin en voinut luottaa,en kertoa mitään.Eivät he olisi tajunneet kuitenkaan.Olin kaikenlaisissa laitoksissa,kun en mennyt kouluun,söin masennus lääkkeitä.Minulla ei ollut ketään joka olisi kuunnellut,halusin kuolla.Lopulta,kahdeksannen puolivälissä,äiti sai tietää että suomessa on oppivelvollisuus muttei kuolunkäyntipakkoa.Pääsin mutkien kautta Suomen ainoaan Demokraattiseen kouluun.Siellä ei ollut kiusaamista..Käyn nyt yhdeksättä luokkaa,olen tavallinen 16-vuotias,koko elämä edessä,en ole masentunut,on suunnitteilla mennä vanhaan kouluun käymään,voittaa menneisyyden haamut.Olen myös löytänyt ihanan poikaystävän,jolla on samoja kokemuksia, ja joka on täysillä tukena,muistaa aina sanoa että olen ihana sellaisena kuin olen ja rakastaa minua.En tiedä mitä tekisin ilman häntä.Hän paransi murentuneen itsetunnon lähes ennalleen..Arvet..Ne paranevat hitaasti,joskus eivät koskaan.Kiusaajat,miettikää siis ennen kuin alatte piinaamaan toisia.Saatteko siitä hyvän mielen?Tuskin..Ja minulle selvisi että poika joka minua oli kiusannut,oli ollut hieman ihastunut minuun..Tuo vain oli iavan väärä tapa osoittaa se..Iso halirutistus ja paljon jaksamista kiusatuille.Kaikki me olemme tärkeitä,muistakaa se,aina!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sä kirjotat tooooosi kauniisti tossa..... harmi ettei kaikki kiusaajat tajuu sitä.....ei ainakaa täällä.....mutta silti sä osaat kirjotta akaiken niinko ne on....kokonaisuudessa....ei osissa :)
Olipa kiva lukea kiusaamistapauksesta, jolla oli onnellinen loppu. Olkoonkin, että sinulle tapahtui lyhyessä ajassa paljon asioita, mutta kovat kokemukset olivat sitten kait siunaukseksi.
Tällä palstalla vannotaan kostoa. Yli-ikäiset kirjoittelee, kuinka he eivät ole päässeet ohi kouluajan kiusatuksi joutumisesta. Se varjostaa heidän koko loppuelämäänsä.
Ehkä pointti on se, että auktoriteetit puuttuivat sinun kiusaamiseesi tarmokkaasti. Näin sittenkin, vaikka he epäilivät sinun puheitasi kiusaamisesta.
Noitahan on, jotka innostuu kun toinen osoittaa arkuutta heidän temppuilunsa edessä. Sitä mukaa kuin toisen rohkeus vähenee, heidän lisääntyy (tosin se on pelkkää kuvittelua ja sen voi poksauttaa kuin ilmapallon). Itse en koskaan valitsisi sellaista kaveria, jonka kanssa täytyy käyttäytyä huonosti (eli antaa takaisin), jotta tulisi toimeen. Sillä ei saa olla mitään petojen piirteitä.
Ei voi ainakaan minusta asiat muuttua ei ainakaan minulla olen itsekin kiusattu tai olin asun tampereella ja minua on kiusattu 7 lk asti haukuttu jne mutta kukaan ei ole töninyt tuntuu ku minula ei ole mitään elämää elettävänä kaikilla on harrastuksensa ja kaverinsa en ole edes koskaan seurustellut ja sama juttu minun luullaan keksineen kokokiusaamisen ja käyn psykiatrisella juttelemassa silloin tällöin olen nykyän sulkeutunut en halua enään tai jaksa kärsiä tätä paskaa elämää!!!
Mä kopsasin osan yhen toisen henkilön viesteist ku sil oli hyvii ajatuksii :)
Yritä vielä kerran oppia tuntemaan edes joku henkilö, joka voisi olla ystäväsi.
Etsi ystävä ja tue häntä. Ajan kanssa hän maksaa kaiken moninverroin takaisin.
Etsi samaakokenut ystävä.
"Always look at the bright side of life" Se on vaikeaa tiedän sen, mutta yritä silti.
Vielä lisään Mc Manen sanoin: "Aina kun suret ota joku suree sun kaa
Aina on joku samaa kokenut.
Ja kun nää kaks samanlaista löytää toisensa niin niist tulee hyvät ystävät :)
Tsemppiä :)