Tapasin kerran erään entisen koulukaverini, joka oli ollut yksi pahimmista kiusaajistani. Kouluajoista oli vierähtänyt yli kymmenen vuotta eikä tää kaveri muistanut kiusanneensa minua koskaan. Hänen hämmästyksensä oli niin aito kertoessani asiasta hänelle, että uskoin hänen todella unohtaneen koko kiusaamisen. Miten erilaisia me ihmiset ollaan ja mitä aika tekee tapahtumille ja muistikuville? Toinen unohtaa kevyesti tuosta vaan ja toinen ehkä kärsii loppuelämänsä.
muistaminen
mamis
4242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin. Helppo se on kiusaajan unohtaa ja jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan kun uhri on se, joka kantaa kaikki tuskat!
Minun elämästäni meni ainakin 10-11 vuotta pilalle kiusaamisen ja sen jälkioireiden takia. Kiusaamiseeni olennaisesti kuuluneen eristämisen takia sosiaalinen elämäni ei vielä nyt parikymppisenäkään ole lähelläkään normaalia. Elämää kodin ja työpaikan ulkopuolella ei ole juuri ollenkaan, työkavereita syvempiä kaveruussuhteita ei ole. Vaikka muut kiusaamisen arvet ovatkin umpeutuneet/umpeutumassa, yksinäisyys on yhä jäljellä ja varmaan pysyykin hautaan asti.
kaiken keskellä yksin.
Synnyt YKSIN,
elät YKSIN,
kuolet YKSIN.
Näin se menee, kaikki muu on harhaa. Ja ainoa keneen voit luottaa on SINÄ ITSE, eikä aina itseensäkään voi luottaa täysin :).
Muista kuitenkin tehdä aina kuten omatuntosi käskee, silloin voit olla itsestäsi ylpeä aina ja joka käänteessä. Ole oikeudenmukainen ja reilu kaikkia ja kaikkea kohtaan. Silloin sinulla on ENKELIT ystävinä ja muita "Ystäviä" et tarvitse. Kavereita vain, sillä ihminen ei koskaan ole todellinen ystävä toinen toiselle.
Kuinka kiusaajat voivat edes muistaa kiusanneensa, jos eivät sitä koskaan ymmärrä? Heillehän se on pelkkää jokapäiväistä "mä olen tosi rankka"-todistelua: "Ei se mitään kiusaamista ole, se ottaa sen vain liian vakavasti."
Kiusaaminen on kiusaajalle oman sosiaallisen statuksen pönkitystä ja "harmitonta" välitunti puuhaa.
Minun on vaikea käsittää mikä sää jonkun kiusaamaan...etenkin jotain heikkoa ja pientä.
Vaikka minulla ei ole mitään kauhean hyvää sanottavaa omista kiusaajistani niin ainakin valitsivat sentään vaativan uhrin ja niinku niille ilmeni niin vähän liiankin vaativan.