Haluaisin keskustella elämässä syistä ja seurauksista. Olen sellaisessa tilanteessa, että ymmärrän kylmää kuolevaa äitiäni ja ymmärrän mitä olen vienyt omiin jo aikuisiin lapsiini vähän omituisesta omasta lapsuudestani. Nelikymppiseksi asti äiti oli minulle auktoriteetti ja ihana hienotunteinen ihminen, kunnes tajusin etten olekaan tuhma ja olenkin oikeasti arvokas ihminen, jota omat lapset rakastavat. Kiirehdin pyytämään heiltä anteeksi vaillinaisuuttani, jota oma äiti ei ikinä ollut edes miettinyt. Nyt äiti kiukuttelee ja on itsenäisestä ja itsekkäästäkin elämästä siirtynyt olotilaan, jossa olettaa koko ajan muiden ihmisten tekevän hänelle mukavan päivän. Puhelimessa kiukutellaan ja halutaan koko ajan helpottamaan hetkeä.
Ihmiselämä
elämästä
079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.