Oletko joutunut pyytämään anteeksi kumppaniltasi omia "töppäilyjäsi", tai jos olet sanonut jotain väärää tai toista loukkaavaa.
Itse olen sen luonteinen etten koskaan ole anteeksi pyytänyt tekemisiäni enkä edelleenkään pyydä.
Olen senverran kyyninen mies etten anteeksi pyytele keltään, olinpa sitten väärässä tai oikeassa ja jos jotain loukkaan niin en anteeksi pyydä, se on mulle jotenkin tuntematon juttu.
Jos minua joku loukkaa ja pyytää anteeksi niin saatan myöntyäkkin mutta senjälkeen hän on mulle pelkkää ilmaa, en ole ystävä enkä kaveri mutta en vihamieskään.
Kuinka teillä, oletteko yhtä kymätunteisia kuin minä.
Itse olen sen luonteinen etten koskaan ole anteeksi pyytänyt tekemisiäni enkä edelleenkään pyydä.
Olen senverran kyyninen mies etten anteeksi pyytele keltään, olinpa sitten väärässä tai oikeassa ja jos jotain loukkaan niin en anteeksi pyydä, se on mulle jotenkin tuntematon juttu.
Jos minua joku loukkaa ja pyytää anteeksi niin saatan myöntyäkkin mutta senjälkeen hän on mulle pelkkää ilmaa, en ole ystävä enkä kaveri mutta en vihamieskään.
Kuinka teillä, oletteko yhtä kymätunteisia kuin minä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
umpi hölmö,mistä kiven alta sinä ryömit esiin?
edellyttäviä töppäilyjä ei ole tullut tehtyä mutta joskus kyllä tulee aivan tarkoituksettomastikkin sanottua jotain mistä toinen loukkaantuu ja silloin on anteeksipyyntö enemmän kuin paikallaan.
Anteeksi on yhtä tärkeä sana kuin kiitos, ellei tärkeämpikin. Toki kaikkea ei silläkään voi kuitata.
Pyytää anteeksi.Mutta omahan on häpeäs...kärsi nahoissasi.
enkä oikein usko, että sinäkään olet.
Kyllä minulla on hirveän paha olla, jos olen
töppäillyt tai tahtomattani toista loukannut,
joskus sen kyllä saatan ihan huomaamattanikin tehdä,
valita sanat väärin. Voin kyllä pyytää anteeksikin,..
mutta jos toinen todella pahasti loukkaa minua, esim. pettää,
niin en pysty häneen enää luottamaan.
kuin yksi tuollainen -joopa joo- sääliksi käypi.
olethan erotettu .
Minäkään en elämässäni pahemmin ole anteeksi pyydellyt, enhän ole koskaan syyllinen mihinkään. Jos joku tunteitani pahasti loukkaa, en koskaan sitä unohda.
Jos kauppajonossa jotakuta tönäisen, niin se on korkeintaan se "oho", eli suomalainen anteeksipyyntö. :)
paljon ole pyytänyt anteeksikaan. Jos vahingossa loukkaan niin pyydän kyllä.
Toimin samoin kuin sinä tavallaan. Jos joku tahallisesti loukkaa ja toistaa sen, hän on pelkkää ilmaa minulle. Hän ei ystävyytäni saa. Usein on selvästi paremmpi vaieta ja etääntyä kuin jauhaa ja vääntää rautalangasta asiaa sinne tänne.
On riitaterroristejakin, saavat jotain energiaa siitä että räyhäävät ja saavat pahaa mieltä ympäristöön.
Arvostan itseäni, rakastan rauhaa, neuvottelutaitoa ja ihmisyyttä. En moralisoi ketään mutta väistän räyhäpäyhät mikäli mahdollista.
Vaikeuksia tapani toimia ei toistaiseksi ole aiheuttanut.
Pyydät hyväksyntää itsekeskeiselle käytöksellesi täällä.
haahhaa aaa hahhaa.
Älä luule, tiedän taitoni, kykyni ja rajani. Olen 50v elän tasapainoista elämää. En hauku exiäni, enkä ota herneitä Iken touhuista. Elässä on asiota joihin en tuhlaa energiaa. Elämhän on haasteita, valintoja...... Itsetuntoni on hyvä, en hae hyväksyntää yhdeltäkään ihmiseltä. Mutta saan hyvää vastakaikua. Saan arvostusta oikeista asioista oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Teen paljon taustalla ihmisten hyväksi, vilpittömästi ilman pyyteitä vaikka olen uraihminen. Asioita voi priorisoida, tiedätkö.
Täällä on näitä hernenokkia jotka eivät edes sallisi toisten tehdä omia ratkaisuja. Heh heh.
toivon, ettei ole totta toi mitä kirjoitit.
mietihän,mitä käytökselläsi saat aikaan, jos sinulla on lapsia niin roolimalli ,käytöksesi ei ole perinnöistä parhaita.
jos kirjoitus on totta , niin mietihän moniko käy terapiassa käytöksesi vuoksi.
sinä et ole maailman tärkein mutta lähelläsi voi vielä olla niitä tärkeitä.
joku kirjoittikin tään olevan avunpyyntö ja sinulla olisi syytä käydä juttelemassa ammattiauttajan kaa.
koita jaksaa.
virheet pitää myöntää, kun niitä kuitenkin tulee. Jos niitä ei myönnä, niin ei ole paljon ystäviä eikä kavereita.
voipi olla,että olen väärässä.
sait päähäsi kysyä. Mutta väärässä olet. Se on härkä, kun täytin 50, minulle luettiin härkä-miehen horoskooppi, ei lähempää voi mennä.
Ei kehu,eikä kumarra ketään.Vasta silloin,kun menettää elämässään jotain tärkeää...härkäkin nöyrtyy.Että näin.
ja sataprosenttisesti.
Olen härkämies ja onko sulla kokemusta meistä.
Me ollaan tuollaisia kuin aloituksen tein.
Aloittaja.
Ps: on turha arvioida minun mielenterveyttä, voin vakuuttaa etä olen yhtä terve ja terveempi kuin arvostelijatkin.
Terveisin:
Aloittaja.
ja hauskaa seuraa, mutta ylätyyliset nirppanokat älköön vaivautuko. Sain härkä-kirjankin.
ootko sama tyyppi joka vävyehdokkalle teki kysymyksen?
En epäile lainkaan sinun mielenterveyttäsi.Luulempa,että olet jo verenperintönä saanut sinulle kuuluvat luonteenpiirteet.Onko kenties omat vanhempasi vaikuttaneet omiin asenteisiisi,mitä nyt tuot esille?Ja onko ne sinulle sittenkään oikeat?
kumarra ketään vaikka henki menisi.
olen härkä vm, 48, mies.
sorgen tulee sun viestin alle, mutta ihan yhtälailla käy tähänkin. Kyllä se on niin että ihminen ei unohda, ei ole nappulaa mistä painaisi. Kaunat jää mieleen ja vaikea niitä on anteeksi antaa. Eka riidan tullessa viimeistään ne kaivetaan, vaikka ois unohdetuksi vannottu. Jos toi aloittaja ei osaa hienosti pukea heti sanoiksi mitä ajattelee, niin kyllä se ketjusta ilmenee, lukekaa. Ette oo yhtään sen parempia.
kun , ja jos anteeksi jollekkin "annan"jotain mutta ei se minulta muistia vie,, aina muistan ja luottamus on mennyt pysyvästi.
henkinen horoskooppi! Hauska juttu!
...enkä kumarra ketään!
Olen aivan samaamieltä, maailmaan jää
paljon vielä sopuleita, meidän ei tarvi;)
kyllä mä pyydän anteeksi törmäilyjäni, tulee ittellleenkin parempi olo.
Mutta toi mitä sanoit kun toinen loukkaa, oon ihan samanlainen. Sanon joojoo ei siinä mitään mutta kun ei sisältä löydy nappulaa mistä anteeksiannon saa päälle, niin se on vaan pintasilausta se myöntyminen. Näin useimmilla, mutta ei ne täällä myönnä sitä, edes nimettöminä. Et ole kylmäpintainen, vain realisti ja tavallinen ihminen.
epäilemättä olet täysin tervejärkinen, mutta se minkä lasket horoskooppimerkin piikkiin, pätee moneen muuhunkin merkkiin. Se on vain ihmisen luonteenpiirre, myönnän että ehkä hallitsevampi jossain toisessa horoskooppimerkissä kuin toisesssa, mutta voi yhtälailla esiintyä missä merkissä tahansa. Jotkut yleispiirteet saattavat päteä kaikissa merkeissä; en tunne yhtäkään jousimiestä joka ei haluaisi tavallista ”enemmän” henkilökohtaista vapautta, toisaalta samaa haluaa joku toinenkin merkki. Tunnen neitsyitä jotka viis veisaavat pikkutarkkuudesta, mutta enemmän niitä jotka haluavat kaiken olevan säntillisessä järjestyksessä. Oinaita sanotaan hallitseviksi, mutta joka ainoa tuntemani oinas, mies ja nainen, antaa pyörittää itseään mennen tullen. Jotain totta myönnän horoskooppimerkeissä olevan, mutta yleisesti ajatellen ihminen taitaa valita tietyt niissä mainitut piirteet omikseen, ne jotka parhaiten sopivat. Sepustukseni oli varmasti riittävän ristiriitainen tälle palstalle. Muut puskat, olkaa hyvät.
Sinua että ajattelet saqmoin kuin minä, tuollaisista ihmisistä minä pidän ja toivoisin että tuollaisia samoin ajattelevia rehtiä suomalaisia olisi enempiki.
Sinä olet tossiaan kuin minä, anteeksi ei pyydetä eikä kontallaan kerjätä.
Jos ihminen tekee toiselle vilppiä ja tulee anteeksi pyyteleen,, on helppo sanoa ok, mutta kun sen muistat niin kauan kuin itselläsi muisti pelaa.
EI MITÄÄN ANTEEKSI PYYDETÄ EiKÄ ANNETA:
Sanoo Aloittaja.
minäkin tykkään kovasti niistä jotka ajattelee samoin, tottakai. Mutta kyllä mä pyydän anteeksi jos on syytä, anteeksiannon kanssa on jo vaikeampaa. Tosi vaikeaa, riippuu jutusta. Mutta periaatteessa oon sitä mieltä että jos mua on pidetty kynnysmattona niin toiste ei pyyhitä kuraisia saappaita meikäläiseen, ei hitsit käy päinsä. Ei millään. Tosta sun viimeisestä kappaleesta on helppo olla samaa mieltä, kun on muisti niin on, ja tosiasiassa kaikilla on sama juttu tuon asian suhteen, sitä ei vaan täällä myönnetä. Mutta näin se vaan on.
automaattisesti normaalilta ihmiseltä, vaan ihminen jolla on heikko itsetunto ei voi "alentua" anteeksi pyytelemään. Tai sitten kai sinä olet assi sillä siinä tilassa ei ole toisilla ihmisillä mitään merkitystä kun vaan itse on eka joka paikassa ja empatiasta ei käsitetä mitään. Kaikki tavallaan.
kanssasi samaa mieltä että hänellä on heikko itsetunto. En tiedä oletko mies vai nainen mutta, itse pyytelen anteeksi töppäilyjäni jos siltä tuntuu. Olen varmaan liian monesti myöntänyt omat virheeni että mieheni odottaa että jokaisesta tekemisestäni pitäisi pyytää anteeksi. Itse hän ei pyydä anteeksi vaan kääntää asiat: Kaikkihan on siis minun vika, eikä myönnä omaa kylmyyttään. Toisinsanoen olemme jo niin erkaantumassa toisistamme että hänellä on ns. varaa olla pyytelemättä anteeksi, ja olla "marttyyri". Kun mä pyydän anteeksi niin sanoo että kaikki ämmät on samanlaisia; kerää vaan sääliä. Riitaa on riittämiin, haluaisin häneltä selon omalta kannaltaan missä mennään. Sen jälkeen on helppo laittaa ovi viimeisen kerran kiinni.
luettuani ketjun ja siihen jopa osallistuttuani tulin siihen tulokseen, että jopa on tekopyhää porukkaa. Se ei tosin ole uutinen, mitä tähän palstaan tulee. Tässänäin kirjoitellessa voin samalla kertoa että olen tuo nikillinen ylemmästä avauksesta. Vai että unhoitetaan menneet, kaikki on anteeksiannettu ja menneitä ei muistella. Kyllä on niin ylevää että oikein huimaa, tuli vaan mieleen että onko porukalla ehkä pikku pääkyssä katkaisija josta vanhat saa pois? Sitte pitäis olla vielä eri katkaisija siihen ettei päästeltäisi niitä vanhoja uuden riidan tullen. Vaan ettehän te, ei tietenkään. Kyllä naurattaa! Varsinainen tekopyhyyden tyyssija tämä. Avaaja sanoi suoraan mitä ajattelee, täsmensi myöhemmin aatoksiaan mutta eipä se kukkahattutätejä pysäyttänyt. Tarjottiin päälääkäriä ja luoja ties mitä. Noh, seuraan tilannetta. Antaa palaa. Tulen taas pöllyttämään teitä kunhan kerkiän.
Kyllä, kyllä olen pyytänyt kumppaniltani annteeksi. Ja hänkin on. Monta kertaa. Anteeksi pyytämisen jälkeen ja anteeksi antamisen jälkeen on ollut ihmeen hyvä olo.
Säälin sinua :(
myös, usein unohdankin. Muistelen mieluummin hyviä kuin ikäviä asioita. Anteeksi annetut on helppo jättää taakse ja kulkea keveämmin. On myös asioita, joita en anna anteeksi enkä unohda. En suostu hyväksikäytettäväksi enkä kynnysmatoksi, eikä kukaan ystäväni voi montaa kertaa toimia halpamaisesti minua kohtaan, vaan hänestä tulee entinen ystävä. Se ei estä minua käyttäytymästä kohteliaasti satunnaisesti tavattaessa, mutta aikaa järjestettyihin yhteisiin juttuihin ei vaan jostain kumman syystä enää minulta löydy.
Virheet ja erehdykset annan mielelläni kerran anteeksi. Itse en yleensä tee kahta kertaa samaa virhettä. Kun pyydän anteeksi, myös tarkoitan sitä. Anteeksi on myös sana, joka kuuluu hyvään käytökseen ja tulee sanotuksi automaattisesti monessa tilanteessa vieraallekin tavallisemmin käytetyn "oho"-sanan sijasta.
Koska en ole täydellinen, joudun varmaan vielä monta kertaa pyytämään anteeksi. Tekevälle sattuu. Saatan vaikka huomenna valita väärän numeron puhelimella soittaessani.;))
isävainaa antoi elämän ohjeen ,että köyhän ei kannata nöyristellä eikä kumarrella ja anteeksi pyytäminen on semmoisia varten jolla on huono omatunto.
Kyllä olen pyytänyt ajallaan anteeksi kiukussani sanottuja sanoja. Sainko anteeksi, en tiedä.
Vielä nuorena vaimona ollessani, lasteni isä erään kerran totesi, ettei pysty pyytämään anteeksi, vaikka olisikin väärässä.
Kirjoitit juuri niin kuin exänikin aikanaan totesi.
Kaikki asiat keräät kuolinvuoteellesi. Anteeksipyytäminen ja antaminen kuuluu ihmisen elämään ja ihmisyyteen. Todella sivistymätöntä ja henkistä köyhyyttä jos ihminen luulee olevansa tätdellinen. Sitä kun ei ole. Kovinkin känsä pehmenee kun rairaus iskee ja jää toisten armoille. Olisi varmaan ennen sitä hyvä hoitaa noita ihmis suhteita.
pitäisi olla. Mutta luulen, että aloittaja tarkoittaa tilannetta jossa oikein kunnolla vetäistään kölin alitse, niin luulen, että kaikille siitä jälki jää. Harva haluaa astua samaan miinaan toista kertaa. Silloin mielestäni kuuluu pyytää anteeksi, jos on väärässä.
tullut vuosien myötä.
Joitakin seikkoja kanssakäymisen helpottamiseksi olen vartavasten opetellut , kuten suuttumaan.
Nuorenpana se oli totaalinen tuho, jos joku minut suututettua sai.
Puhun pitkävihaisuudesta siinä minkä kyynisyydeksi mainitset.
En kykene mitenkään joitakin asioita antamaan anteeksi enkä liioin unohtamaan, vaikka kykenenkin vuosien päästä kohtaamaan, ja keskustelemaankin näennäisen kepeästikin, minulle "kuolleet" henkilöt.
Osaan pyytää kuitenkin anteeksi- vuosi vuodelta paremmin- kinattuani henkeen ja vereen vastoin parenpaa tietoani. Siis nykyään kykenen myöntämään olleeni väärässä.
Herkästi sujuu myös anteeksipyyntö väärinkäsitysten kohdalla, sillä tiedän nyttemmin
olevani kovin vaikeaselkoinen ja suorasukaisuuteni ei ole tarkoitettu aina kaikille kuulijoille piiskaksi.
Opettelisitpa sinäkin muutaman askeleen myös taaksepäin, sillä taittumatta voi näemmä hieman taipua.