Oon syksystä saakka ollut vaihtarina (erasmuksena) ja koti-ikävä on jo kova. Jotenkin asiat eivät alussa lähteneet rullaamaan, en tutustunut ihmisiin, ja aika paljon olen joutunut olemaan täällä yksin. En anna sen lannistaa, mutta kyllä tämä vaihtokokemus olisi varmaan erilainen, jos olisi iso kaveriporukka jonka kanssa reissata ja käydä riennoissa. Kaupunki on kyllä ihan kiva, pienehkö tosin, ja aktiviteetteja olis tarjolla, mutta kun yksinkään ei viitsi mennä. Ikävä kavereita Suomessa ja Suomea muutenkin...
Onko muilla vastaavia vähemmän hyviä vaihtokokemuksia?
Onko muilla vastaavia vähemmän hyviä vaihtokokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
en ole itse ollut vaihdossa,kylläkin ensi syksynä lähdössä. yksin olisi tarkoitus mennä,kaverini ei halunnutkaan lähteä vielä pois uusiin maisemiin.mua mietityttää just tämä sama,mikä sulle on käynyt.parhaiten se menisi kun tutustuisi muihin,ei sitä yksin tule niin mentyä ja katseltua kuin jos kaveri olisi.onko teillä järjestettynä mitään yhteisiä iltoja yms.vaihtareille jossa voisi tutustua muihin? muuten se tosiaan on aika vaikeeta tutustuu kehenkää..
Itse olin myös yksinäni matkalla, kun kukaan kavereista ei halunnut mukaan lähteä. Koti-ikävä oli aina silloin tällöin, kun mm. kämppiksistä ei paljon seuraa löytynyt. Vaihtareitakin oli koulussamme vain muutama. Kuin ihmeen kaupalla tutustuin pariin suomalaiseen, joiden kautta löysin vähän uusia ympyröitä. Olisi varmaan vaihto mennyt täysin pilalle ilman näitä ihania ihmisiä. Uskon että sinäkin vielä jostain seuraa ja tekemistä löydät, jolla saisit vähän fiilistä nostettua. Yksinkin kannattaa lähteä vähän tutustumaan lähimaastoihin tai vähän kauemmaksikin, ettei vaihtokokemus liikkuisi asunnon ja koulun välillä. Jos koulussasi on useita vaihtareita, niin liity rohkeasti vain porukkaan. Kun pääsee muutamiin vaihtaribileisiin, niin fiiliskin kummasti nousee. :) Tsemppiä sinne vaihtoon ja koitahan jaksella. Soitteleppa vaikka kotio, niin ikävä hellittää hetkeksi. :)
Kuulostaa vähän tutulta tuo tekstisi. Ite oon vaan tämän kevään vaihdossa ja vaikka täällä kyllä esim. muita suomalaisia onkin, niin välillä tunnen oloni melko yksinäiseksi. Stressaan myös kaikenlaisista asioista,kuten ensi vuodesta (kun en tahtoisin myöskään vanhaan kouluuni, sillä olin hyvin helpottunut, kun lähdin tänne, eikä tarvinnut mennä sinne) jne. Menee vaihto vähän piloille, kun vain stressaa. Ja hyvin vähän olen minäkin missään riennoissa ollut, paljolti vain istunut koneen ääressä tekemättä yhtään mitään järkevää. Olen kyllä luonteeltani vähän hiljaisempi ja omissa oloissani viihdyn melko paljon. Myöhemmin varmasti harmittaa, mutta olen ajatellut, että ei kai itseään voi noin vain muuttaa valovoimaiseksi ja sosiaaliseksi.