Koululiikunta

koululiikuntahan on kivaa! :D minä ainakin tykkään ja otin valinnaiseksikin liikunnan ja virkisty liikunnassa :D kaikki muu liikunta koulussa kelpaa mutta ei uinti xP siitä en kyllä tykkää koulun kanssa, mutta kesällä EHDOTTOMASTI! ^^

Mikäs siinä, jos olet kestävä, ketterä, sosiaalinen, "ah, aurinko paistaa 24/7" -ihminen, tai edes hitusen semmoinen. Sittenhän liikunta on varmasti oikein kivaa.

Mutta mitäs sitten jos ei ole? Ja mitä sitten, jos suosikkilaji löytyy (en tosin ole kymmenen vuoden aikana löytänyt), kun joukossa on kuitenkin niin monta inhokkia?

Liikunta ei ole kaikkien juttu. Kyllä mä hyötyliikunnasta tykkään, mutta ei todellakaan kiinnosta hyppiä, juosta pallon perässä ja heilutella percettä liikuntatunneilla... Mulla on omat lempiaineet.

oon yläasteella, otin liikunnan valinnaiseks aineeks ja pidän siitä todella paljo, lempiaine.. valinnaises liikunnas niin kun voi kuvitellakkin, on urheilullisia tyyppejä ja tyyppejä jokka oikeesti pitää liikunnasta, ja se on mukavaa ja tykkään olla niillä tunneilla. mutta sitten kun on pakollista liikuntaa ja siinä ryhmässä on vaikka ketä, monet jokka ei liikunnasta välitä ja makoilevat vain sohvalla päivät pitkät niin valittavat aina että kun tulee hiki ja siinä hengästyy niin ei oo mukavaa, sitte ei jaksa kattoa ku ne keksii tekosyitä miks ei tulis liikuntaan, itse olen tyttö joka ei ole himo urheilija mutta pitää liikunnasta. olen harrastanut nyrkkeilyä jo pian 10 vuotta:D ja siitäkin kaikki valittavat että kuinka jaksan harkkoja, siellähän tulee hiki-.-

Onhan se koululiikunta ihan kivaa toisinaan. Mutta kun siellä on ne tavoitteet niin korkealla ja PAKOTETAAN tekemään kaiken maailman suorituksia. Löytyy lihaskuntotestit, yleisurheilutestit, cooperintestit, venytystestit, lentopallotestit.. ja meininki on nykyään sellainen, ettei pääse lukiosta läpi jollei suoritaa Cooperin testiä. Huhheijaa sanon minä. Koululiikunnan pitäisi olla hauskaa lukemisen lomassa, kuntoa kehittävää ja opetusta uusista lajeista. Ei suorituspaineita jakavaa kilpaurheilua.

Minua aina suorastaan, karkeasti ilmaistuna, vitutti koululiikunta, eniten yläasteella ja vähiten ala-asteella. 5.-6. luokalla meillä oli osaava opettaja liikunnassa, entinen sm-tason hiihtäjä ja reservin vänrikki, joka osasi oikeasti innostaa liikkumaan. Yläasteen liikunta oli sitä pallon perässä juoksemista tai jotain jumalattoman vaiekaa telinevoimistelua. Sellaisesta en nauti sitten hiukkaakaan ja yläasteen aikana kuntoni heikkenikin, kun ei liikunta kiinnostanut. Lukiossa meno oli hiukan mukavampaa. Välillä jopa pingistä tai sulkapalloa pelattiin. Kuitenkin vasta, kun lukionkin liikunta oli käyty, iski minulle tarve liikkua omaehtoisesti. Aloin tekemään pitkähköjä lenkkejä polkupyörällä. Olihan minulla tosin ala-asteen lopullakin jonkinlainen hiihtoharrastus. Enkä ole ollut mitenkään todella huonossa kunnossa tästä huolimatta koskaan. Yläasteella cooperissa 2800 metriä meni. Koululiikunta tosiaan ei pahemmin liikkumaan kannustanut ja liikkumaan aloinkin vasta, kun se, sanoisinko paska, oli ohi. Piden monesta lajista. Pidän hiihdosta, pyöräilystä, sulkapallosta, suunnistuksesta, melonnasta ja ammunnasta, mutta eihä noita paljon koululiikunnassa ole.

Minä kieltäydyin kaikista pallopeleistä, ja osallistuin vain mieluisiin lajeihin. Arvosana 6. Liikunnan arvosanalla ei ole minulle mitään muuta merkitystä kuin saada vähintään välttävä, jotta saa päättötodistuksen. Kieltäytymisistä ei annettu jälki-istuntoa, kun oli läsnä. Muuten en olisi ollut edes läsnä.

Jokainen päättää itse, miten liikkuu. Siihen ei tee koulukaan poikkeusta, jos niin halutaan.

Noh. Alussahan sanottiin jo aika hyvin että mikäs siinä jääkiekkoa pelaillessa jos olet se luokan suosittu urheilija - Opettajalta saa plussaa ja kunnioitusta, otat tilanteen haltuun saat olla joka tunti joukkueen kapteeni. Valitset sieltä parhaat kaverit joukkueeseen ja sen jälkeen kinastelet vastustajajoukkueen kanssa kuka saa ottaa "luuserit" omiin riveihinsä. Olishan se tosiaan kivaa.

Mutta mitäs jos ei ole? Itse en ollut koskaan hyvä missään joukkuelajissa. Luistimia en ole yläasteen jälkeen katsonutkaan, suksista puhumattakaan. Tunneilla aina valittiin viimeisenä joukkueeseen, mokille naureskeltiin mikä vain ruokki huonoa itsetuntoa ja lopulta mokasi vain sen takia koska pelkäsi niin hirveästi epäonnistuvansa. Joskus kiusaaminen jatkui myös liikuntatuntien ulkopuolelle.

Olen erittäin kiitollinen että minusta kuitenkin kasvoi ihan tasapainoinen aikuinen mies. Kaikkea kiinnostusta liikuntaan peruskoulu ei kuitenkaan tappanut ja tiettyjä lajeja harrastankin nykyään. Niitä lajeja ei tosin koskaan koulussa harrastettu joten en käytännössä koululiikunnasta saanut mitään muuta irti kun traumoja ja ihmisiä joita vieläkin inhoan. Mutta kaikille ei käy yhtä hyvin kuin minulle, olen lukenut monia samanlaisia viestiketjuja ja todennut että moni minun lisäkseni on kokenut samanlaisia, ja voitte vaan arvata miten semmoinenkin asia kun liikunnassa huonosti pärjääminen vaikuttaa ala /yläasteikäiseen poikaan, kun sen ikäisten kulttuurissa liikunta nähdään jonkinnäköisenä mittarina. En voi käsittää että vielä nykyäänkin samanlaista menoa on tunneilla, opettajat joiden pitäisi olla korkeakoulutettuja pedagogeja ja vielä tällä kasvatustieteen ja yksilöntarkastelun kulta-ajalla katsovat sormien läpi käytännössä ilmiselvää henkistä väkivaltaa ja syrjintää tunneillaan. Miksei kukaan kiinnitä huomiota tähän aiheeseen?