Hei,
Valitettavasti joudun kirjoittamaan tänne palstalle ikävästä asiasta, mutta silti kuitenkin tärkeästä sellaisesta.
Oletteko koskaan miettineet mitä edesmenneille lemmikeillenne todella oikeasti tapahtuu?
-> Jos esim. eläinlääkärillä olette joutuneet lopettamaan rakkaan lemmikkinne ja jättämään sen sinne, koska olette päättäneet, että haluatte haudata lemmikkinne eläintenhautausmaalle, ja hautauspalveluyritys eläinlääkäriaseman kautta hoitaa sen.
Luotatte heihin ja maksatte siitä usein suurenkin summan.
Mutta, mikä on totuus, mitä oikeasti tapahtuukaan?
Minne lemmikit loppujen lopuksi päätyvät?
Itse mietin tätä erityisesti pari vuotta sitten kun rakas koirani kuoli ja käytimme tätä hautauspalvelua ja sen jälkeen olemme voineet käydä sen haudalla.
Erityisesti viime aikoina olen kuitenkin kuullut järkyttäviä kokemuksia, joissa lemmikkejä ei ole ollenkaan oikeasti haudattu vaan hävitetty muilla keinoin.
Eli hautausmaalla haudat olisivatkin "valehautoja", laitettu kyltit vain päälle, että tässä lepää "Jeppe", "Nappi" jne. mutta haudat ovat luotu vain umpeen eikä laitettu mitään sisään.
Lemmikin omistajat/asiakkaat ovat hyväuskoisina luottaneet, että totta kai he hoitavat asian ja hautaavat lemmikkimme.
Siitähän me heille myös maksamme.
En tiedä tarkkaan miten homma käytännössä toimii, mutta jos he eivät sitä pysty tai viitsi tekemään, heidän pitäisi kertoa se, lopettaa toimintansa,
eikä rahastaa lemmikin omistajia ja huijata hautauksesta.
Se on tosiaan väärin.
Usein lemmikin menetettyä surun murtamana ei vaan jaksa viedä tällaista asiaa eteenpäin, niinpä minä haluan tehdä sen heidän puolestaan, en voi olla välittämättä siitä.
Tuli niin paha mieli kun sain kuulla tällaisesta ja mietin mitähän minunkin koiralle oikeasti silloin tapahtui…
Mitä mieltä itse olette asiasta? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia?
Valitettavasti joudun kirjoittamaan tänne palstalle ikävästä asiasta, mutta silti kuitenkin tärkeästä sellaisesta.
Oletteko koskaan miettineet mitä edesmenneille lemmikeillenne todella oikeasti tapahtuu?
-> Jos esim. eläinlääkärillä olette joutuneet lopettamaan rakkaan lemmikkinne ja jättämään sen sinne, koska olette päättäneet, että haluatte haudata lemmikkinne eläintenhautausmaalle, ja hautauspalveluyritys eläinlääkäriaseman kautta hoitaa sen.
Luotatte heihin ja maksatte siitä usein suurenkin summan.
Mutta, mikä on totuus, mitä oikeasti tapahtuukaan?
Minne lemmikit loppujen lopuksi päätyvät?
Itse mietin tätä erityisesti pari vuotta sitten kun rakas koirani kuoli ja käytimme tätä hautauspalvelua ja sen jälkeen olemme voineet käydä sen haudalla.
Erityisesti viime aikoina olen kuitenkin kuullut järkyttäviä kokemuksia, joissa lemmikkejä ei ole ollenkaan oikeasti haudattu vaan hävitetty muilla keinoin.
Eli hautausmaalla haudat olisivatkin "valehautoja", laitettu kyltit vain päälle, että tässä lepää "Jeppe", "Nappi" jne. mutta haudat ovat luotu vain umpeen eikä laitettu mitään sisään.
Lemmikin omistajat/asiakkaat ovat hyväuskoisina luottaneet, että totta kai he hoitavat asian ja hautaavat lemmikkimme.
Siitähän me heille myös maksamme.
En tiedä tarkkaan miten homma käytännössä toimii, mutta jos he eivät sitä pysty tai viitsi tekemään, heidän pitäisi kertoa se, lopettaa toimintansa,
eikä rahastaa lemmikin omistajia ja huijata hautauksesta.
Se on tosiaan väärin.
Usein lemmikin menetettyä surun murtamana ei vaan jaksa viedä tällaista asiaa eteenpäin, niinpä minä haluan tehdä sen heidän puolestaan, en voi olla välittämättä siitä.
Tuli niin paha mieli kun sain kuulla tällaisesta ja mietin mitähän minunkin koiralle oikeasti silloin tapahtui…
Mitä mieltä itse olette asiasta? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos yritys kerran vaivautuu kaivamaan kuopan ja peittämään sen, sekä muistolaatan laittamaan, niin mikseivät saman tien todellakin laittaisi myös kuollutta lemmikkiä kyseiseen kuoppaan. Hölmöläisten hommaahan se olisi tyhjää hautaa kaivaa ja täyttää...
Toiset hävityskeinot olisi lihamyllyyn ja kompostiin ? .
Kaipa tuo voisi olla ihan mahdollista, jos eläinten ruumita käytettäisiin vaikka johonkin kokeisiin ja tuotetesteihin. Kyllä sellaista varmaan tehdään, mutta kyllä luulisin, että sillon kysyttäisiin lupa omistajalta.
Mistä nämä sinun kuulemasi kokemusten kokijat tietävät, että lemmikkiään ei olekaan haudattu.. Ovatko he menneet kaivamaan haudan auki vai..?
oman koiran jättämisestä eläinlääkärille lopettamisen jälkeen, toistaiseksi olen joutunut lopetuttamaan vain yhden koiran ja sen halusin haudata itse.
Mutta olen käynyt tutustumassa opiskeluaikana Helsingin pieneläinklinikkaan ja nähnyt kuinka lopetettuja koiria heitettiin jätelavalle... Sitä en sitten tiedä, minne ne sieltä joutuvat, kaataopaikalle varmaan.
En kyllä koskaan jättäisi omaan lemmikkiäni muiden haudattavaksi, vaan haluan suorittaa sen itse.
Ajatelkaa mikä määrä menehtyneitä lemmikeitä on, miten niitä kerääntyy talviaikaan, jolloin ne pakastettaisiin ja sitten kevään tullessa haudattaisiin. Kukin omiin hautoihinsa..
En minä usko että ruumiita missään testeissä käytetään, mutta tuon "vaivan"/hautauksen sijaan ne viskattaisiin vain kaatopaikalle jonnekin.
Tuttuni lemmikki menehtyi viime kuussa, he käyttivät hautauspalvelua ja halusivat olla mukana paikanpäällä hautauksessa.
He näkivät lemmikkinsä hautauksen, ja taas sen kun vieressä olevilla haudoilla hautauspalveluyrityksen työntekijät peittivät vain tyhjät kuopat ja laittoivat sitten kyltin päälle, että tässä muka lepää "Otto - Kani" ..
Kannattaa miettiä tarkkaan käyttääkö hautauspalvelua vai hautaako rakkaan lemmikkinsä itse.
Ainakin osa lemmikeistä pakastetaan lääkikseen harjoittelu kappaleiksi, siskoni aikanaan lääkiksessä ollessaan kertoi kuin kuolleita eläimiä paloiteltiin tutkittiin.Kaatopaikoille ei viskellä miten vaan koirat lienee biologista jätettä.Saathan asiasta tiedon kaupunkisi ympäristövirastosta.Jkl on oma lemmikki hautausmaa.
Vaikuttaa tosi oudolta, kakkapuheita, sanon minä.
Kurkkasivatko kuoppaan, ettei siellä ollut ne eläimen tuhkat kuopan pohjalla.
Itse olen joutunut lupumaan neljästä koirastani, ja kaikki ovat tuhkattuna tulleet kotiin.
polttaneet ja laittaneet uurnaan. Avot, hyvä tili heille.
Lopetimme eläinlääkärillä edellisen koiraamme kun alkoi näyttää siltä, ettei se enää jaksa elää. Otimme yhteyttä paikkakunnan pieneläinhautuumaan hoitajaan. Hän oli matkassa koko ajan kun peitimme koiramme haudan.
Koiramme piti lopettaa talvella, mutta jo kesällä oli valmiiksi kaivettu maan alle "tila", jossa oli monta hautaa vierekkäin. Kattokin oli. Eli kyseessä oli eräänlainen rakennus valmiiksi kaivettujen hautojen päällä. Sinne sitten hautasimme koiramme. Kesän tullessa tämä hökötys otettiin pois ja sama ilmeisesti toistuu joka talvi. Ymmärtäähän tämän, sillä routamaahan on aika vaikea hautaa kaivaa...
En edes tiedä onko lemmikin tuhkaaminen mahdollista täällä Lapissa. Muutenkin rakkaan lemmikin tuhkaaminen tuntuu vieraalta ajatukselta.
tuhkausfirma; sekä eläinten että ihmisten. Itse vain jäin lähinnä sitä miettimään, että miksi jonkun mielestä tuhkaaminen olisi erilainen tapa "haudata" kuin maahan hitaasti mätänemään jättäminen? Ihan samahan on, mitä tapahtuu kuolleelle kudokselle. Emmehän me säälittele edes elävältä syömiämme vihanneksia! Miksi sitten säälittelemme jo valmiiksi kuollutta lihaa? Siksikö, että aktiivinen mätänemisen edistäminen (=tuhkaaminen) on jonkun mielestä melkein sama kuin ruumiin murhaaminen...
Vaan tuhkaamisesta toiseen hautaamistapaan, ja tämän ketjun alunperäiseen keskustelunaiheeseen. Ensinnäkin: jos ja kun oma lemmikki on NIIN tärkeä itselle, niin miksi ihmeessä yleensäkään antaa sen hautaan saattaminen jollekin muulle ihmiselle tai jopa firmalle toimeksi? Kaipa me kaikki eläimiä rakastavat ja kotonamme pitävät jaksamme huolehtia lemmikeistämme myös sen viimeisen päivän. Tai siis muotoilen toisin: sen verran PITÄÄ JOKAISEN JAKSAA.
Toisaalta: jos ei kuitenkaan ole halunnut itse huolehtia oman Vuffensa hautaan saattamisesta, miksi sitten kantaa huolta ja epäillä, jotta mitähän mätänevää lihaa siinä kyseisessä Vuffelle nimetyssä maakuopassa makaakaan?
So What Mitä? Emme kai me ihmisläheistemmekään haudoilla maaksi ja mullaksi maatuvia raatoja palvo, vaan kyseisen ihmisen tai muun eläimen hyvää ja lämmintä muistoa. Ja tätä muistoa voi vaalia ihan missä vaan, ihan riippumatta siitä, missä sijaitsevat mahdolliset vielä toistaiseksi maatumattomat rippeet kyseisen olennon kropasta.
Halusin sanoa siis, jotta ei yhdenkään elävän fyysinen olemus ole sen kummempaa kuin korkeintaan kaffekupillinen alkuaineita. Strutsin munakin on isompi, ja hedelmöitymätön kananmuna ihan yhtä paljon.
Ihan sama on, mihin taivaankappaleen tuuliin, sadepilveen tai maan poveen se loppuviimein kaffekupillinen multaa on haudattu. Joko siistissä tukevasssa tammiarkussa (karmeata luonnonvarojen tuhlausta tämä muuten), tai sitten vaikkapa minkinruuaksi jauhettuna hyötyjätteenä, hienoitten frouvien turkkien raaka-aineena.
Kirjoittivat skitsonimimerkkini "Puhdasta kultaako?" vai "Puhdasta multaa!".