Olen keksinyt selityksen siihen, miksi varmaan monikin ruotsinsuomalainen tuntee, että kaikki ei ole ihan mukavasti. Syy on se, että meistä ei oikein välitetä. Kuka ruotsalainen on oikeasti kauhean kiinnostunut meidän omasta historiasta ja ajatuksista ja mielipiteistä? Kysyvät ehkä mitä kuuluu, mutta siinä se. Elä vain missään nimessä mene kertomaan, että eipä tässä kuulu yhtään hyvää. Esimerkiksi minä itse olen omasta mielestä hyvin mielenkiintoinen persoona. Mutta eipä kovinkaan moni tule haastattelemaan ja kyselemään mitä mieltä just minä olen milloin mistäkin asiasta.
Suomessa käydessä taas ovat kovinkin kiinnostuneita minun mielipiteistä. Ja sitten kun näin on vuodesta toiseen, niin jopa rupeaa itsetunto rakoilemaan. - On tietysti niitä, jotka saavat esim Suomi-seurassa nämä sosiaalliset tarpeensa täytetyiksi, mutta eihän kaikki rynni Suomi-seuroissa.
Suomessa käydessä taas ovat kovinkin kiinnostuneita minun mielipiteistä. Ja sitten kun näin on vuodesta toiseen, niin jopa rupeaa itsetunto rakoilemaan. - On tietysti niitä, jotka saavat esim Suomi-seurassa nämä sosiaalliset tarpeensa täytetyiksi, mutta eihän kaikki rynni Suomi-seuroissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei ole samanlaisia kokemuksia.Olemme asuneet sekä kaupungissa ja nyt maalla. Molemmissa päissä pelkästään ruotsalaisia naapureita. Tuntuvat välillä olevan kypsymiseen asti kiinnostuneita sekä suom. historiasta ja kulttuurista. Mene harrastamaan ruotsalaisten kanssa: kuorolauluun, tanssimaan, maalaamaan tai mitä vaan. Ja muista että me ollaan meiltä ja muut on muualta.
Niin, riippuu missä asuu. Täällä missä minä asun on tosi nihkeätä. Ja erityisesti tämä kunta.
Kun olen ollut liikenteessä muualla maassa, niin on ollut ihan erilaista. Varsinkin maalla. Maalla on samantapaista porukkaa, kuin itse tottui aikoinaan.
Työpaikoissa riippuu siitä, mitä osaa ja on. Jos on vähänkin pätevämpi, niin ei ole hyvä. Oletteko seuranneet suomalaisia pomoja? Miten moni on suomalainen pomo täällä? Joo tietysti on joku harva yksilö! (Nyt tulee esimerkkejä, mutta ne on poikkeuksia)
Kyllä se niin on, että kun menee Suomeen, niin saa ihan erilaisen kohtelun (Ja taas tulee esimerkkejä).
Sitten riippuu, mitä itse pitää tärkeänä. Jos jutustelee ihan tavallisia arkipäivän asioita, niin jees. Mutta jos on originellejä mielipiteitä, niin hullun leiman saa. Sama juttu, jos on eri mieltä. Suomessa se on vain piristävää, mutta täällä pitää olla samaa mieltä.
Olen aina huomannu ruotsalaisissa semmoisen pirteen että ovat nynnyjä, konfliktien pelkoisia, lagom tyyppejä. Ne on niin kuin jakautunut puoliksi, toiset saa meikäläisten suoruudesta energiaa ja tykkää siitä ja toiset pelkää. Oon muuten keksinyt kotisuomi-ikävään hyvän lääkkeen, jotain voin tarjota sinullekin tuntematon: Lue esim. kaupunki ja kunnat keskusteluista vuodatuksia kun ulkomaalaiset on ostanu Suomesta rantatontteja. Kiihytin itteni niin pahasti, että piti lähtee daatan edestä telkkaria välillä kattomaan. Soititko muuten eilen illalla ja äänestit Markoolion kuoroo ? Niin... kuuntelin yks päivä radiosta ohjelmaa jossa väitettiin, että Värmlandilaiset on Ruotsin mukavinta ja vieraanvaraisinta porukkaa. olen ihan samaa mieltä. Sinne muutan seuraavaks, kunhan jaksan.