En koskaan ole ajatellut että pienen vauvan kanssa arki olisi sitä ruusuilla tanssimista mutta tät jatkuvaa huolehtimista ja kaiken maailman vaivoja en osannut yhtään odottaa..
on vatsavaivaa ja niihin lääkkeitä.. no kaikki lääkkeet ei sovi kaikille.. jos imettää, huolettaa riittääkö maito ja syönkö itse kunnolla et maito olis hyvää..no jos antaa korviketta niin niissähän on myös eroja että mikä sopii kenenkin vatsalle..
jos vauva nukkuu yhden päivän melkeen kokonaan niin heti rupee mielikuvitus laukkaamaan että mikä sillä nyt mahtaa olla vaikka seuraavana päivänä olisi ihan pirteä taas..
mä olen alkanu itkeä millon mistäkin syystä.. vauvallani oli vaippaihottumaa, vatsavaivoja, hieman lämpöä, hormooninäppyjä, huonosti ja hyvin nukuttuja öitä.. vaikka kaikkiin näihinkin "ongelmiin" on helpotusta ja ohimeneviä niin huoli on koko ajan niin suuri..
ja mitä vanhemmaksi vauvani tulee niin huolet vissiin vaan kasvaa :)
miten muilla tuoreilla äideillä ja isillä on menny alkuaika vauvojen kanssa? onko joku asia yllättänyt?
on vatsavaivaa ja niihin lääkkeitä.. no kaikki lääkkeet ei sovi kaikille.. jos imettää, huolettaa riittääkö maito ja syönkö itse kunnolla et maito olis hyvää..no jos antaa korviketta niin niissähän on myös eroja että mikä sopii kenenkin vatsalle..
jos vauva nukkuu yhden päivän melkeen kokonaan niin heti rupee mielikuvitus laukkaamaan että mikä sillä nyt mahtaa olla vaikka seuraavana päivänä olisi ihan pirteä taas..
mä olen alkanu itkeä millon mistäkin syystä.. vauvallani oli vaippaihottumaa, vatsavaivoja, hieman lämpöä, hormooninäppyjä, huonosti ja hyvin nukuttuja öitä.. vaikka kaikkiin näihinkin "ongelmiin" on helpotusta ja ohimeneviä niin huoli on koko ajan niin suuri..
ja mitä vanhemmaksi vauvani tulee niin huolet vissiin vaan kasvaa :)
miten muilla tuoreilla äideillä ja isillä on menny alkuaika vauvojen kanssa? onko joku asia yllättänyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla tosiaan kans yllätti se et miten huolissani olin kaikesta ja loppujen lopuksi vaivuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen nyt yli puoli vuotta jälkeempäin olen lähinnä nauranut omille jutuille ja itkeny ku se sylivauva aika on jo ohi enkä muista siitä ajasta mitään meillä oli paha koliikki ja kaikkea muuta pientä silmätulehdusta ja sammasta mut nyt vaik "huolet" vaan kasvaa ni niihin osaa suhtautua paljon rennommin ja on aivan ihanaa olla ÄITI!:).me vieläkin katsomme yöllä monta kertaa että hengittääkö vauva=D..yritä nauttia tuosta ihanasta ajasta kaikin tavoin ja paljon paljon iloa ja rakkautta tuleviin päiviisi.
taitaa olla että kun teet positiivisen raskaustestin, alkaa huolet ja luulen että ne helpottaa siinä vaiheessa vasta kun öllaan haudan levossa;o)
kuin itse olisin tuon kirjottanut :) raskausaikana huolehdin kaikesta vähän liikaakin, NYT HUOLETTAA vielä enemmän..ja itku on herkässä äidillä koko ajan.
en tajunut että näin suuri huoli voisi tulla vauavn synnyttyä, esikoinen kun on :) tiedän että myöhemmin nauran näille mun turhille huolille mutta nyt ei siltä tunnu kun kaikki niin uutta ja ihmeellistä
Minua kanssa huoletti yks jos toinenkin asia kaikista eniten juuri silloin, kun vauva syntyi ja siitä jokunen viikko eteenpäin. Nyt vauvan ollessa 4,5 kk on olo jo helpottanut, koska olen nähnyt, että hyvinhän me pärjätään tuon pikkumiehen kanssa. Toki pelkoja on edelleen ja ne muuttuvat iän myötä iän vastaavalle tasolle (esim. tietyssä kehitysvaiheessa että osaakohan se vauva vielä tuon ja tuon), mutta enää en tarvitse katsoa yöllä sänkyyn tuhatta kertaa hengittääkö yms. kun on tottunut, että kyllä se hengittää ;)
Kandee heti ottaa puheeksi neuvolassa, jos rupeaa hallitsemattomasti huolettamaan. Masennusta on niin monella ja siihen saa hoitoa. Jonkun asteinen pelko lienee ihan hyväkin, mutta liika on liikaa :)