Jo vamis viha exää kohtaan

ex-mieheni on puhunut nyksälleen tietysti minusta kaikenlaista soopaa "katkeruuksissaan" kun hänet lemppasin useiden pettämisten jälkeen. Nyksä on ottanut oikein asiakseen "puhdistaa" ex-mieheni mainetta puhumalla minusta liioitellusti sitä ja tätä. Nämä "mielenterveysongelmat" ovat tietysti huippujuttu, ja sitten se etten ole sovelias äidiksi, vaikka olen lapset yksin hoitanut tähän asti kunnialla ex-mieheni lusmutessaan komenkympin kriisissä ympäri kyliä. Nyksällä on heidän mielestään oikeus puuttua ihan kaikkeen mitä elämälleni teen, ja kaikki mitä olen ennen tehnyt ja nykyään teen kuuluu nimenomaan lasten etua ajatellen hänelle. Tämä ihminen ei ole minua tavannut ja ihmettelee miksi en häntä halua lasten edun nimissä tavata kaikkien hänen puheidensa jälkeen.

Olen saanut eron jälkeen pidetyksi talon lasten kanssa, sekä auton. Olen maksanut firman; (joka miehelleni jäi erossa, ja jota he kaksi eivät saaneet pyöritettyä eromme jälkeen, ja meni konkkaan,) takausvelat. Minun syytänihän se kuulemma oli sekin että firma meni konkkaan ja heiltä meni työpaikat. He vain eivät muista sitä, että maksoin melkein 30.000 euroa takusvelkaa lainoista joita he eivät pystyneet maksamaan. Isä ei maksa lapsistaan edes elatuksia, niin väärin olen heille nyksän mukaan tehnyt.

Nyksä ei ole kuuna päivänä hoitanut omia lapsiaan, mummot ja papat ovat tämän yksihuoltajan lapset hoitaneet, molemmat ovat huostaanotettu 16- vuotiaina. Mutta minä olen kelvoton huoltaja.

Meillä se taitaa olla toisinpäin. En pidä siitä mitä mieheni ex on tehnyt miehelleni. Käyttänyt kaikintavoin hyväkseen ja itse luuhannut miten lystää. Mutta se oli heidän elämäänsä. Olisin ollut valmis olemaan puheväleissä miehen exän kanssa. Koska tiedän tämän naisen entuudestaan. Olemme olleet "moikkaus" väleissä, ennen kuin mieheni kanssa tapasin. Ja miehen kanssa tunnettu jo teineistä lähtien. Heillä on yksi yhteinen lapsi.
En tunne mieheni lasta kohtaan mitään syvää rakkautta. Mutta kohtelen häntä reilusti. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja kaikki lapset tulevat olemaan samanarvoisia meidän perheessä. Mieheni exällä ei pitäisi olla mitään sanomista ainakaan siitä miten kohtelen hänen lastaan. Ja he olivat eronneet jo puolitoista vuotta aiemmin, kun me tapasimme. Ja miehelläni oli lyhyt suhde ennen minua.
Nyt kuitenkin olen alkanut kuulla, että mieheni ex haukkuu minua mieheni kavereille. Että minulla riittää miehiä joka sormelle. Ja tyyliin, ai oliko se lehmä mukana. Kun käymme kylässä. Mieheni sanoi hänelle että ei tarvitse minua haukkua. Tietysti exä kielsi kaiken, mutta meni vähän vaikeaksi. Nyt ei paljon huvita edes moikata hänelle. Helpommin olisi sujunut, jos ihan väleissä olisi pystynyt olla. Kaikenlisäksi naisella on itsellään kolme lasta. Kaikki eri miehille. Ja kahden vuoden välein. Että kellä niitä miehiä riittää. Minä kuitenkin yritän ajatella vähän hänenkin tunteitaan. Mieheni äiti ehdotti, että lapsesta tulisi morsiusneitoni kun menemme loppukesästä naimisiin. Niin ajattelin, että ei ehkä kiva juttu lapsen äidille. Mutta mieheni ex tuntuu olevan todella lapsellinen yksilö, vaikka on minua vuoden vanhempi ja kolmen lapsen äiti!

EI siitä nyksästä tai eksästä ole pakko pitää, mutta toimeen sen kanssa kuuluu tulla, koska yhdistävä tekijä on yhteisten lasten isä ja perheeseen aika ajoin kuuluvat lapset.

Edelleen painottaisin, että exmiehen toimilla ja sanoilla on uskomattoman paljon vaikutusta siihen, millaisella asenteella nyksä suhtautuu exvaimoon. Samoin exvaimon suhtautumista vaikeuttaa, jos suhde on alkanut päällekkäin, tai jos jostain kaikuu kovasti negatiivista kannanottoa asioista, jotka eivät nyksälle kuulu - esim. miten avioliitto, johon nyksä ei ole kuulunut, on sujunut.

Kaikki sujuisi niin hienosti, jos ihmiset huolehtisivat omista asioistaan ja ymmärtäisivät, että oma perhe on nyt tällainen kokoonpano, exillä on omat perheensä, johon molempiin kuuluvat yhteiset lapset. Fiksut ihmiset osaavat lasten asioissa tehdä selkeät pelisäännöt ja toteuttaa loogista linjaa tasaveroisesti molemmissa kodeissa, informoida tärkeistä asioista, joilla on merkitystä, kunnioittaa toisten yksityisyyttä, eli hoitaa informoinnin kertapläjäyksenä jatkuvan soittelun sijaan - käyttää vaikkapa sähköpostia. Sopia joskus joustavasti muutoksista lastenhoidossa toisen tarpeita huomioiden - tasapuolisesti. Niin toimivat fiksut ihmiset, ja pitävät huolen omista asioistaan toisen ihmisen elämän sijaan.

On hyvä muistaa, että alkuvaiheessa, kun esim. erosta on vähän aikaa tai uusi suhde on vielä tuore ja uudella on oman paikkansa vakiinnuttaminen valmiiseen perhekuvioon kesken - silloin on ymmärrettävää, että ylilyöntejä sanomisissa ja mielipiteissä tulee, mutta ne pitäisi toisen fiksun kuitenkin jättää omaan arvoonsa, koska todennäköisimmin ylilyönnit hiipuvat pienen ajan kuluessa, jos niihin ei lähde reagoimaan vastaan. Jos taas ryhtyy samalle linjalle, voi samantien joutua loppuiäkseen sotatantereelle - ja se ei palvele ketään, kaikkein vähiten lapsia.

Ihmisillä on taustansa ja menneisyytensä, jonka vuoksi ovat juuri tässä hetkessä tietyssä elämäntilanteessa. Sitä voi sitten valita, elääkö menneessä vai luoko uutta. Itse valitsisin mieluummin tulevaisuuden kuin menneisyyden.

terv. eräs UO

että suurin osa näistä antipatioista exän ja nyxän välillä on juuri alunperin aiheutuneet ennakkoluuloista. On valmiiksi ajateltu, että eihän se voi olla kuin harmiksi ja kun jotain pientäkin tulee niin sitten räjähdetään - ja siis niin nyxien kuin exienkin osalta. Ja toisaalta osaan hyvin ymmärtää ennakkoasenteita (vaikka en niitä hyväksy, jos ne jotenkin osoitetaan).

Itse kun tapasin tämän mieheni, lapsellisen, niin päätin katsastaa tämän palstan. Ja suurin osa viesteistä huokuu vihaa exää tai nyxää kohtaan. Mieleen tuli, että sitäkö se sitten suurella osalla on ja ongelmia tulossa. Tämän myötä olin alkuun aika varuillaan mielessäni suhteessa miehen exään. En haukkunut tai käyttäytynyt ala-arvoisesti, mutta kyllä se mielen perukoilla pysyi, että tämä osa uusperheyttä voi olla todella räjähdysaltis. Mutta eihän sellaisia ongelmia ole tähän mennessä ikinä ollutkaan; mies ja ex osaavat sovussa hoitaa vanhempana oloon liittyvät asiat ja ei ole koskaan ollut minkäänlaista tungettelua, vihaa tai muuta vastaavaa kiusantekoa minua kohtaan exän taholta. Jotain miehen ja exän välisiä huoltajuuteen liittyviä asioita, mutta kummatkin ovat onneksi olleet sen verran fiksuja tapauksia että käytännön asiat ja kommunikointi on aina toiminut ja olen todella iloinen, että ex on sellainen kuin on.

Ja tosiaan itselleni on tullut omasta tilanteesta mieleen, että pakko niiden ennakkoasenteiden on monellakin oltava syynä huonoihin väleihin. Sillä eihän oikeasti paljoa olla edes tekemisissä, minä ja mies exän ja hänen puolisonsa kanssa. Hm, tosi surkujuttuja tälläset. Mutta onneksi tosiaan on niitäkin exiä ja nyxiä, jotka eivät turhan vuoksi lähde riitaisalle tielle.