Olen havainnut hyväksi pitää kuukausittain kirjanpitoa menoista. Suunnitelmallisuus auttaa ostoissa ja kotihankinnoissa plus vapaa-ajan vietossa. Menojen ennakointi vain parantaa asiaa.
Yksinkertainen kirjanpito, laadi ykdinketainen taulukko johan merkitset tulot menot, oikeastaan taulukkoon riittää 5 sarakatta ja 33 riviä. Sitten vain kuukauden lopulla tilinpäätös mitä siirtyy seuraavalle kuukaudelle säästöä.
Tapa on hyväksi yleisesti havaittu ja budjetti pysyy raameissa.
Yksinkertainen kirjanpito, laadi ykdinketainen taulukko johan merkitset tulot menot, oikeastaan taulukkoon riittää 5 sarakatta ja 33 riviä. Sitten vain kuukauden lopulla tilinpäätös mitä siirtyy seuraavalle kuukaudelle säästöä.
Tapa on hyväksi yleisesti havaittu ja budjetti pysyy raameissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kirjanpito. Erittelen kuukausittain menot suurinpiirtein näin:
-ruoka
-asuntomenot remontit
-liikenne
-vaatteet
-talousmenot
-harrastukset
-mökki-kulut
Sekä kuukausittain otan lukemat vesi-ja sähkömittarista. Joskus tulee vertailtua edellisiin vuosiin, kuinka paljon kaikki kallistunut.
Tiliotteen saldoista näkee onko tullut säästöä vai menneet entisetkin.
Kun lähes kaikki maksut ovat suoravelotuksesa, niin pankki pitää mulle kirjanpidon ja lähettää tiliotteen kerran kuussa.
Ei ole miettimistä, mihin on pennosensa pannut.
Isompien ostojen kuitit ovat kansiossa.
Köyhän kirjanpito on niin yksinkertainen, etten sitä kehtaa tässä edes kertoa. Kyllä minä sen kaksinkertaisenkin hallitsen, mutta minun taloudessani se on turhaa.
Tiedän sentilleen (liioittelematta), paljonko olen käyttänyt ja paljonko minulla on jäljellä rahaa kussakin kuussa. Jotakin pitäisi jäädä vararahastoonkin, mutta yllätysmenot voivat yllättää. Toisaalta juuri niiden varalle sitä vararahastoa tarvitaan.
Vuosikymmenien penninvenytys teki minusta taitavan ostajan aikanaan. Ruokaostoksille mennessäni tiesin rahavarannon kukkarossa, ja usein ostoskärryssä oli juuri sen verran, mihin pennoset riittivät, koska aivan automaattisesti laskin hinnat joka ostosta.
Se oli markan aikaan.
Nyt euron aikana ei taito ole vielä niin hyvä, ja ovathan ostoksetkin sen verran pienentyneet perheen tarpeiden mukaan, että en viitsi laskea piimäpurkin ja ranskiksen hintaa päässäni, kyllä se kassallakin selviää.
Mutta isompien juhlapyhien edellä pitää taitoa taas herätellä.
Talouskirjanpitoa ei näistä menoista silti kannata ruveta tekemään. Ettei kävisi kuin entiselle pojalle, joka osti tarkoitusta varten vihon. Hänellä oli markka, ja vihko maksoi 1,20 mk, joten hän joutui aloittamaan vihon 20 pennin velalla. Se oli huono alku, eikä hän koskaan päässyt veloistaan, vaan joutui jättämään koko kirjanpidon epätoivon vallassa.
kirjata mihin eläke-eurot menee, päasiahan on että ne riittävät. Tämä siksi että työelämässä oli pakkokin laskeskella mihin rahansa laittaa. Oli pakollisia suuria menoja, kuten kaikilla muillakin. Nyt kun" mittarissa" on aikaa vähän jäljellä niin, olen ottanut sen kannan että, käytän rahaa nuukailematta, kunhan ne vain riittävät. Kun eläkepalstoilla ollaan,niin nautitaan rahan saamista asioista.... Mitä ikinä rahalla saakin.... Kuka mitäkin haluaa.