oon 18v tyttö ja mua vaivaa tosi huono itsetunto.kiusatuks jouduin "pahimmassa" iässä eli heti kun tulin ylä-asteelle(13v).melkeen kaikest mahollisest ne jakso "dissata". peruskoulun päätyttyä menin amikseen ja aattelin et nyt menee paremmin et kyl ne on jo kaikki aikuistunu, mut kiusaamine jatkus sielläkin...kaikki on siis suunnilleen menny päin helvettii.Uusii kaveri suhteitakaan en oo pystyny luomaan poikaystäväst puhumattakaan, ku pelkään et taas joudun loukatuks ja petetyks.En tiedä miten täst vois ittes nostaa ku tuntuu et oon jotenki muita huonompi enkä ansaitse mitään,kaikki tuntuu vaa pahalta .kauhee vuodatus mut oli pakko.jos jollain on samanlaisii tuntemuksii ni voi kirjottaa [email protected],mesee en nyt viitti tähän laittaa.
todella huono itsetunto
nniii
4534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On aina vaikea yrittää löytää niitä oikeita ja rohkaisevia sanoja mutta yritän silti.
Sun täytyy uskoa ittees ja nähdä et oot hyvä ihminen etkä yhtään muita huonompi.
Kaikki ovat saman arvoisia keskenään.
Kiusaaminen ottaa aina päähän mut ei siitä pitäisi välittää.
Jos sen antaa haitata niin silloinhan kiusaajat nauttivat aikaansaannoksestaan.
Pitää vain pitää leuka pystyssä :)
Sä et todellakaan oo huonompi kuin muut.
Sä oot hieno ihminen :)
Yritä nähdä se sun oma arvo :)
Ja tost poikaystävä hommast, kyl se herra oikea viel ilmestyy sun elämään :)
Onhan meillä jätkilläkin vaikeuksia löytää sitä oikeeta tyttöä mut kyl kaikki. jotka etsii sitä oikeeta, löytää vielä toisensa :)
Puhuminen muuten auttaa aina näihin itsetuntojuttuihin et puhu vanhemmilles tai muille tutuille :)
Sit on tietysti nää vaitiolovelvollisuuden velvoittamat terapeutit myös et kuuntelijoita kyllä löytyy :)
Tsemppiä :)
Rohkeasti vaan uuteen aurinkoiseen päivään :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Mene kuule Jeesustelija "Jumalasi" luokse.
MUllakin on samanlaisia kokemuksia. Oon nyt 13. Kaverit jättää ulkopuolelle ja niistä näkee ihan selvästi, ettei ne kaipaa mun seuraa. Aina välillä mietin, että kuvittelen kaiken, mutta se mitä ne puhuu seläntakana musta, vahvistaa mun epäilyt. Pienmpänä oli kaikki ok, mut sitte ku paras kaveri lähti toiseen kouluu ni tuli vähän yksinäinen olo. Mulla on kyllä vieläkin hyviä kavereita, mutta toinen asuu viiden tunnin automatkan päässä maalla ja toinenki aika kaukana.
Mikäköhän mussa on vikana?
et yleensä se luulo et kaverit välttelis on aiheeton.
Jos alkaa miettiä sellasta liikaa niin tietysti alkaa nähdä välttelystä merkkejä vaikka ei niitä edes ole.
Ei sussa oo mitään vikaa.
Hyvää kesää ja kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta :)