Siam Bayshore

eteen vilkkautta. Täysin järkyttäväksi edusta muuttuu uudenvuodenyönä. Kauppiaita ja ihmisiä tunkee aukiolle niin paljon että tuntuu ettei etenemään pääse kuin metrin tunnissa.

Palataan vielä ajassa taaksepäin. Aikaan jolloin koko hotellia ei edes ollut olemassa. Paikalla oli pieni ja rauhallinen uimaranta. Rannalla toimi perheyritys. Kovia hääräilemään. Pölyävän tien toisella puolella oli pari kojua. Toisessa keittiö ja pitkä puupöytä ruokailijoille. Mamma teki loistavaa Tom Yamia. Hiki tippui krapulaisen turistin otsasta sitä lappaessa. Megkhongia päälle.
Yhdessä kojussa olivat äijän rantakamat. Parit skootterit yms..

Äijä oli n. 150 cm pitkä mutta harteikas. Oli hällä ikivanha moottoripyörä johon oli ruuvaillut kiinni kaiteilla varustetun sivuvaunun. Sillä toimitteli tavarankuljetukset.

Känniseen päähäni välähti eräänä päivänä että haluan uuden tatskan. Minä äijältä kyselemään mistä sellaisen tähän aikaa päivästä saisi. Heti piti toimia. Äijä hyppäsi pyörän päälle, minä taakse, sekarotuinen rakki sivuvaunuun ja menoksi. Silloin tatuointiliikkeitä ei ollut pilvin pimein. Pysähtyi yhden kohdalle joka oli kiinni. Äijä sanoi eikä mitä, höhlä nukkuu ja siirryimme potkimaan takaovea. Jonkun ajan päästä oven avasi mielenkiintoisen näköinen ukkeli jonka tunnistin alan taitajaksi. Venytteli ja sanoi käyvänsä paskalla ja syövänsä aamiaisen.

Me äijän kaa käytiin sillä aikaa vihannestorilla hakemassa rantakuppilaan täydennystä. Hauva mukana.

Tultiin takaisin, pikkukuva hakattiin ja päivä jatkui.

Jotenkin tuntuu että ennen Pattayalla paistoi aurinko joka päivä.. sanailee 27 x ....