ilosta minä nauroin
rakkaudesta minä rakastin
surusta kasvoi minulle muuri
katkeruus kasvoi minussa, se
kasvatti juuret syvälle sisimpääni
jossakin sisällä rakkaus teki pesää,
yritti aikansa ja piiloutui
siellä jossakin se kytee ja joskus
se vielä syttyy..
rakkaudesta minä rakastin
surusta kasvoi minulle muuri
katkeruus kasvoi minussa, se
kasvatti juuret syvälle sisimpääni
jossakin sisällä rakkaus teki pesää,
yritti aikansa ja piiloutui
siellä jossakin se kytee ja joskus
se vielä syttyy..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokin ihmeellisen suuri rakkaus, jota kukaan elävä ihminen ei pysty todellisuudessa tuntemaan, saa minut kananlihalle. Ihminen joko rakastaa itseään tai ei. Se joka ei rakasta, ei voi rakastaa ketään muutakaan, jos ei ole valmis omaan sisäiseen matkaansa omaan sisinpäänsä. Matka on pitkä ja raskas, harva päätyy sille tielle, yhä harvemman elämän vuodet eivät siihen riitä.
sanomaan, näköjään. Vaikka ihminen rakastaa
itseäänja sitten rakastaa toistakin ja sitten
tulee esim. kuolema tai avioero...siitä
ihminen katkeroituu.(ei kaikki) Vaan siinäpä
sitä onkin opettelemista, että oppii uudelleen
rakastamaan itseään ja toisia. Niin minullakin
nousi tukka pystyyn, kun luin tekstisi. Niin
pitkä on matka....
niin antaa hiipua, siitä vaan ja tervemenoa!
hus pois vaan, pärjää sitä ilmankin !