6vk pennun emä kuoli

Eläinlääkärissä on kissoille tarkoitettua maidon korviketta olemassa. Kannattee antaa pentu ruokaa ja sitä muussata veden kanssa niin menee paremmin alas. Luulenpa että se on jo saanut emolta vaikeamman ajan ylin maitoa tarpeeksi. Tietysti kaupoissa on äidin maitokorviketta mutta se on ihmiselle kylläkin tarkoitettu. Olen antanu sitä omalle kissalle kun se oli jotain tuon ikäinen. Sitten ostin whiskasin pentu ruokaa ihan vuoden ikäseen asti ja kasvoi Iso kissan rötky:)

jonka emo hylkäsi 5vk ikäisenä, nyt jo 6vuotias, kylläkin aika oikukas neiti, mutta silloin kun sen otin hoitooni, oli aivan ihana pieni pallero, oppi nopeasti hiekkalaatikolle ja syömään kiinteää penturuokaa, kaupasta ostin wiskasin korvikemaitoa, jota syötin pipetillä ekat päivät ja sitten kisu oppi lipittämään kupista, tämä kissani oli sellanen löytöpentu, ei oikein tiedetty koska emo oli jättänyt, mutta hellyyttä ja huolenpitoa hieman enemmän kuin normaali pentu, niin kyllä siitä hyvän kissa ystävän saa.
tämä minun kissani on kylläkin sellanen, ettei luota kehenkään muuhun ihmiseen kuin minuun, joskus tuntuu, että olen aivan kuin emo sille, vieläkin joskus lutkuttaa kainalossa paitaani ja kehrää, on kyllä aivan ihana.

Jos tuon ikäinen pentu syö jo hyvin penturuokaa, se ei välttämättä tarvitse enää emonmaidonkorviketta. Ja joka tapauksessakaan sille ei missään nimessä saa antaa ihmisvauvoille tarkoitettuja korvikkeita! Kannattaa seurailla pennun painoa, itse punnitsisin päivittäin. Punnituksen on tapahduttava aina samaan aikaan päivästä ja pentu ei saa silloin olla juuri syönyt. Punnituksella varmistat, että pentu kasvaa varmasti ja saa siis riittävästi ravintoa. Suosittelisin ruuaksi jotain ihan pienille pennuille tarkoitettua laadukasta ruokaa (esim. eläinlääkäriltä), joka saisi mielellään olla pehmeää ja hienojakoista, jos pennun syömähomma tahtoo olla vielä hakusessa. Itse olen antanut pienille pennuille raakaa jauhelihaa, se tuntuu olevan niille helppoa syötävää, ja siitä pentu saa pienellä suullaan helposti otteen. Jos pehmeä penturuoka menee helpommin alas vellinä, sitä voi sekoittaa esim. emonmaidonkorvikkeeseen tai laktoosittomaan kermaviiliin. Pikkuhiljaa sitten muutaman vikkon sisällä voi kokeilla myös tarjota kuivamuonaa, jälleen pienille pennuille tarkoitettua.

Toivottavasti pentu osaa jo käydä hiekkalaatikolla. Jos ei, stimuloi pentua tekemään tarpeensa aina ruokailun jälkeen pyyhkimällä sen peppua lämpimään veteen kastetulla pumpulilla. Jos pentu vasta opettelee käymään laatikolla, pidä pennun ulottuvilla useita laatikoita, joissa on hienojakoista hiekkaa. Laatikoiden täytyy olla myös riittävän matalareunaisia, että pentu varmasti pääsee niihin vaivatta. Itse olen käyttänyt "ensilaatikoina" isojen, muovisten jäätelöpakettien kansia. Myös jauhelihapakkausten muoviset alaosat ovat ihan käyttökelpoisia.

Kaikista parhaiten pentu oppisi kissojen tavoille, jos löytäisit sille sijaisemon, jolla olisi jo ennestään suunnilleen samanikäiset pennut kuin sinun pentusi. Myös pentunsa menettäneet naaraat joskus ottavat vieraita pentuja hioitaakseen. Kannattaa kysäistä paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä, jos heillä sattuisi olemaan sopiva sijaisemo. Kissanpennun luovutusiäksi ei ole turhaan määritelty 12 viikkoa, se todella tarvitsee emoaan ihan viimeisiin viikkoihin asti. Kissaemo on kuitenkin paras kasvattaja pennulle, vaikka se ei oma emo olisikaan.

Surullinen tapaus. :´( Olikohan kissalla kohtutulehdus synnytyksen jälkeen... tai sitten oli ollut jo muutenkin vanha tai heikossa kunnossa, kun pentujakin tuli vain yksi.

Mieleen tuli, jos vain löytyisi jostain äidillinen kissa keinoemoksi. Tai peräti kissa, jolla olisi vain 1-3 mieluiten samanikäistä pentua (niin mahtuisi vielä tisseille samaan aikaan). Sisarukset auttaisivat oppimaan kissojen leikit kaveripiirissä.

Sitä ei tiedä, vaikka alkaisi maitoakin erittyä ihan lapsettomaltakin keinoemolta... Entisellä työtoverillani oli koira "nöffi", joka otti taloon tulleen kollin "pennukseen" ja alkoi jopa imettää sitä. Maitoakin erittyi!

Jos ei keinoemoa ole saatavilla, sitten olisi tyydyttävä ihmisiin. Meillä oli ihana kissa, joka oli raukka vieroitettu jo 4-viikkoisena. Pieni imi kuolemaansa saakka ihmisen kättä aamuin illoin varttitunnin eikä oikein osannut leikkiä toisten kissojen kanssa. Lisäksi teimme sen virheen, että annoimme purra täysillä pentuna meitä ja samaa se teki sitten hellyyttä osoittaessaan aikuisenakin meille sekä toisille kissoille. Eli pitäisi miukaista heti kivusta, kun pentu puree kovaa ja viedä käsi pois.

Ruuassa pitäisi ehdottomasti olla riittävästi kalkkia, jotta sille ei tule paperiluusairaus. Sekin meidän pienellä kissalla oli, kun ensimmäinen omistaja oli antanut sille muutaman viikon pelkkää paistijauhelihaa. Meille tullessaan kissan takaraajat olivat surkastuneet eturaajoihin verrattuna eikä niissä ollut paljoakaan voimaa. Saimme kuitenkin kissan vielä tervehtymään lähes normaaliksi siltä osin.

Eläinlääkäri Ilves määräsi silloin kissallemme Pirskatti vitamiini-tabletteja päivittäin ohjeen mukaan normaalin ruuan lisäksi sekä kalkkijauhetta (en muista annostusta enkä, mitä kalkkia se oli).

Antakaa sille paljon hellyyttä, lämpöä ja läheityyttä. Kyllä siitä hyvä kissa tulee, kun sillä on tuollaiset hyvät hoitajat.

http://www.birma.fi/kissalapset.html
http://www.birma.fi/kuolinsyyt.htm

Olet saanut jo paljon hyviä neuvoja. Minä satuin löytämään ulkoa kerrostalon pihalta jouluaattona vuonna-06 kaksi pientä, vajaa 2 viikon ikäistä pentua. Joku oli nakannut ne sinne. Hoidimme tyttäreni kanssa heitä eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Ruokimme emonmaidon vastikeella, tuttipulloja apuna käyttäen(ostettiin eläinlääkäriasemalta) 3 kk:n ikäisiksi asti. Kiinteää ruokaa lisättiin vähitellen. Pestiin peput, silmät ym ja hyvin oppivat hiekkalaatikolle. Ensimmäinen laatikko oli matala reunainen jotta pienin jaloin pääsi sinne hyvin. Kovin pienikokoisia olivat mutta iloisia ja leikkisiä. Toinen pennuista, tyttö, kuoli yllättäen puolen vuoden ikäisenä. Poikapentu on nyt jo "iso" poika, ikää vuosi ja 3kk ja aivan ihana! Kooltaan pieni ja sillä on synnynnäinen lonkkavika, kipulääkettä pitää antaa joka päivä pari tippaa (eläinlääkärin ohjeen mukaisesti) Poika on kovin kiltti, ihmistä joka paikkaan seuraava ja kaikissa touhuissa mukana oleva. Puhelias on ja osaa vaatia huomiota ihan itse :) Joten kyllä aivan pienestäkin kissavauvasta saa kasvatettua kiltin ja ihanan aikuisen kissan!!! Onnea elämään kissavauvalle ja omistajalle!!

Otin 7 viikkoisen (naaras)pennun kaveriksi vuoden vanhalle kollille. Se on vieläkin hengissä ja hyvinvoiva, vaikka tuo tapahtui vuonna 1991. Kolli rupesi sille heti hoitajaksi, ei syönyt omia ruokiaan, että pennulle riittää jne. Niistä tuli parhaat kaverukset. Kolli, joka sittemmin leikattiin, piti lopettaa munuaisvian vuoksi muutama vuosi sitten, ja tuo naaras on saanut kaksi uutta (uros)kaveria. Tosin se ei niistä liiemmin lämmennyt. Sietää niitä, muttei ole parasta pataa.

Eläinlääkäristä saat parhaat neuvot siitä miten hoitaa pentuasi (hyviä neuvoja täälläkin on tullut), ja saat samalla varmistettua, että pentu on kunnossa.

Pelastin pakkasen armoilta hylätyn 5vk. pennun.Pari päivää lämmitin tuttipulloon maitoa,mutta sitten annoin kupista maitoa ja raksuja.Mutta nyt on pelkkää ripulia.Meillä ei ole koskaan ollut kissaa,eikä koskaan pitänyt tulla.Haluaisin apua.Miten minun pitäisi sitä ruokkia ja kuinka usein??Help