kirjoitin tämän eilen yhteen viestiketjuun, sain palautteen että tämä kannattaisi kopioida ja laittaa omana itsenään tänne joten tässä on:
Kummatkin osapuolet eksät ja nyksät varmaan myöntävät että on niitä ihmisiä kummassakin kategoriassa jotka mäkättävät, vihaavat, haukkuvat ja tekevät toisten elämästä hankalan eikö niin?
Sille ei voi mitään näitä tyhmiä naisia kun sattuu olemaan, helvetin tyhmiä miehiäkin jotka omat lapsensa tuppaavat unohtamaan eron myötä.
Mutta sitä mä en käsitä tätä nälvimistä ja haukkumista tällä palstalla.
Esim otetaan minut tässä esimerkkinä
Minulla on 2 lasta edellisestä liitosta, minä jätin lasteni isän. Lasteni isä kuitenkin näkee ja rakastaa lapsiaan. Minulla on uusi mies ollut jo 3 vuotta, olemme naimisissa ja meillä on yhteinen lapsi. Miehelläni on myös lapsi edellisestä liitosta ja he erosivat ennen kuin astuin kuvioihin joten EN ole kodinrikkoja ja tämäkin ero tapahtui mieheni entisen halusta.
Mieheni lapsi käy meillä, mieheni rakastaa häntä ja minullakin on lapseen hyvät välit ja häntä komennan ja rakastan yhtälailla kuin omia lapsiani, koska minä olen hänen äitipuolensa ja niin kauan kuin hän asuu meidän luonamme säännöllisin väliajoin, minä häntä komennan, samat säännöt pätee häneen kuin omiin lapsiini joita mieheni eli lasteni ISÄPUOLI soveltaa myös lapsiini. Eli meillä komentaa kummatkin UUSPERHEEN vanhemmista kaikkia lapsia olivat ne omia tai ei.
Hieman ongelmia meilläkin on ollut, esim koskien tytärpuoleni asioita joista olen täällä joskus kirjoittanut ja kysynyt neuvoa niin mitä minä saan? Haukkumista ja vihaa ja mäkätystä
Miksi sitä ei voi jättää pois, vai onko se niiden näiden tyhmien naisten(eksissä ja nyksissä kummassakin niitä on) niin tapa saada vähän päivään valaistusta, eikö ole muuta sisältöä elämässä kun alkaa haukkumaan?
Eksät: Olen pahoillani että teidät on jätetty tai te olette jättäneet, olen pahoillani jos teillä on niin kusipää ex mies joka ei halua enää nähdä lapsiaan. olen pahoillani jos olette katkeria(kannattais jättää se katkeruus tai olette loppuelämänne katkeria)
Nyksät: Olen pahoillani että teidän miehellänne on menneisyys ennen teitä, olen pahoillani että miehellänne on lapsi edellisestä liitosta joka saattaa muistuttaa teitä miehesi ja tämän eksän yhteisestä elämästä. Olen pahoillani. Mutta antakaa eksien olla, jos he haukkuvat ja vihaavat, no he ovat sitten kateellisia siitä mitä teillä on, antakaa olla ja nauttikaa siitä mitä teillä on. Ne nyksät jotka eivät hyväksy miehensä edellisestä liitosta syntynyttä lasta, olis paras hyväksyä nimittäin lapsi tulee parisuhteen edelle ja jos näin ei ole, niin onpa huono mies, lapsi aina etusijalle, he ovat lapsia ja syyttömiä vanhempiensa eroon.
Kummatkin osapuolet eksät ja nyksät varmaan myöntävät että on niitä ihmisiä kummassakin kategoriassa jotka mäkättävät, vihaavat, haukkuvat ja tekevät toisten elämästä hankalan eikö niin?
Sille ei voi mitään näitä tyhmiä naisia kun sattuu olemaan, helvetin tyhmiä miehiäkin jotka omat lapsensa tuppaavat unohtamaan eron myötä.
Mutta sitä mä en käsitä tätä nälvimistä ja haukkumista tällä palstalla.
Esim otetaan minut tässä esimerkkinä
Minulla on 2 lasta edellisestä liitosta, minä jätin lasteni isän. Lasteni isä kuitenkin näkee ja rakastaa lapsiaan. Minulla on uusi mies ollut jo 3 vuotta, olemme naimisissa ja meillä on yhteinen lapsi. Miehelläni on myös lapsi edellisestä liitosta ja he erosivat ennen kuin astuin kuvioihin joten EN ole kodinrikkoja ja tämäkin ero tapahtui mieheni entisen halusta.
Mieheni lapsi käy meillä, mieheni rakastaa häntä ja minullakin on lapseen hyvät välit ja häntä komennan ja rakastan yhtälailla kuin omia lapsiani, koska minä olen hänen äitipuolensa ja niin kauan kuin hän asuu meidän luonamme säännöllisin väliajoin, minä häntä komennan, samat säännöt pätee häneen kuin omiin lapsiini joita mieheni eli lasteni ISÄPUOLI soveltaa myös lapsiini. Eli meillä komentaa kummatkin UUSPERHEEN vanhemmista kaikkia lapsia olivat ne omia tai ei.
Hieman ongelmia meilläkin on ollut, esim koskien tytärpuoleni asioita joista olen täällä joskus kirjoittanut ja kysynyt neuvoa niin mitä minä saan? Haukkumista ja vihaa ja mäkätystä
Miksi sitä ei voi jättää pois, vai onko se niiden näiden tyhmien naisten(eksissä ja nyksissä kummassakin niitä on) niin tapa saada vähän päivään valaistusta, eikö ole muuta sisältöä elämässä kun alkaa haukkumaan?
Eksät: Olen pahoillani että teidät on jätetty tai te olette jättäneet, olen pahoillani jos teillä on niin kusipää ex mies joka ei halua enää nähdä lapsiaan. olen pahoillani jos olette katkeria(kannattais jättää se katkeruus tai olette loppuelämänne katkeria)
Nyksät: Olen pahoillani että teidän miehellänne on menneisyys ennen teitä, olen pahoillani että miehellänne on lapsi edellisestä liitosta joka saattaa muistuttaa teitä miehesi ja tämän eksän yhteisestä elämästä. Olen pahoillani. Mutta antakaa eksien olla, jos he haukkuvat ja vihaavat, no he ovat sitten kateellisia siitä mitä teillä on, antakaa olla ja nauttikaa siitä mitä teillä on. Ne nyksät jotka eivät hyväksy miehensä edellisestä liitosta syntynyttä lasta, olis paras hyväksyä nimittäin lapsi tulee parisuhteen edelle ja jos näin ei ole, niin onpa huono mies, lapsi aina etusijalle, he ovat lapsia ja syyttömiä vanhempiensa eroon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä olisi vihdoin aika keskittyä siihen mikä on hyvin, sen sijaan että yrittää muuttaa asioita, joille ei mitään voi. Silloin saattaisi unohtaa olla katkera asioista, jotka eivät muutu miksikään. Ainoa mitä ihminen voi asioissa muuttaa, on hänen oma elämänsä, se onnistuu joko elämäntilanteen tai oman asenteen muutoksella.
Kumpaa mieluummin - hyvään painottuvaa elämää vai katkeruuteen kietoutuvaa taistelua tuulimyllyä vastaan...
Uusperhe on aina erilainen kokonaisuus kuin perhe, jonka lapseton pari perustaa. Siitä ajatuksesta on luovuttava, että odottaa kaiken olevan kuin lapsettoman parin rakkaussuhteessa - jos haluaa toimivan uusperheen. Muussa tapauksessa haikailee jotain mitä ei siinä suhteessa voi koskaan saavuttaa. Sitten on mietittävä, onko siihen valmis, vai onko parempi etsiä lapseton kumppani. Meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä, me itse vaikutamme siihen, millaiseksi se muodostuu.
terv. onnellinen uusperheellinen
näinhän se menee... ketään ei voi vihata valmiiksi ennen kuin on tutustunut... itse yritin alusta asti tulla puolisoni exän kanssa toimeen... tälläkin hetkellä olemme puhe väleissä lapsen takia... tuntuu vaan niin pahalle kun exä on katkeroitunut siitä mitä meillä on... ostettiin talo, saatiin vauva ja mentiin naimisiin... Myönti itse kun kysyttiin... Haukkuu lapselle meitä ihan suoraan... puolisoni kanssa teimme alussa päätöksen että lapselle ei haukuta äitiä teki mitä tahansa... olisi vaan niin mukava jos toinenkin osapuoli jättäisi haukkumisen pois. tulee itsellekkin paha mieli kun lapsi tulee äiti viikonlopun jälkeen kotiin ja kertoo mitä äiti on puhunut. toki tarkastamme lapsen puheet äidiltä että pitääkö paikkansa... äiti ei ole kieltänyt haukkumista vaan myöntänyt...
olisiko kenelläkään vinkkiä millä tuon haukkumisen saisi pois? ollaan yritetty puhua asiasta mutta ei auta...
vika, että exät eivät ole päässeet yli erosta.
Minusta aloittaja tuo hyvin esille sen, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti ja molemmat perheen aikuiset puuttuvat lasten käytökseen, jos siihen on aihetta. Hienoa.
Itsellä samoin toimii ex-mieheni uusi puoliso ja se on minusta ok. Lasta pitää ojentaa heti eikä niin, että odotetaan vanhempaa paikalle.
Sanonta, "koko kylä kasvattaa lapsen on lapsen etu". Vanhempia sattuu vain olemaan monenlaisia esim. pojat ampuivat ilmakiväärillä hiekkalaatikolla leikkiviä 2-3-vuotiaita lapsia. Kielto ei tehonnut niin menin ottamaan ilmakiväärit pois, jolloin sain poikien äidin haukkumaan minua ja tekemisiäni.
Ihmettelin olisiko pitänyt pahemmin sattua, kuin se että yksi lapsi sai osuman lapaluuhun. Lopulta, kun ei päästy yhteisymmärrykseen soitin poliisit ja niin äiti ja pojat lähti selvittelemään tekemisiään laitokselle.
Toimitte oikein, kun välitätte lapsista. Vanhempia löytyy joka lähtöön ja osa ei kasva koskaan aikuisiksi. Kurjaa se on lasten kannalta, mutta kyllä ne lapset huomaa kasvunsa myötä kuka toimii oikein.
kirjoitat täyttä asiaa, yhdyn täysin mielipiteisiisi.
Itse elän järkyttävässä tilanteessa, hommat ovat itse asiassa nyt siinä jamassa, että minulla on totaalisen väsähtämisen vuoksi lääkäriaika tunnin kuluttua. Tulinkin tänne lueskelemaan olisiko täällä kohtalotovereita.
Avomiehelläni on murrosikäinen tytär entisestä avioliitostaan. Ex-vaimo on vihannut minua aina ja tulee todennäköisesti aina vihaamaan. Hän itse haki avioeroa löydettyään uuden miehen, joten syynä vihaan ei voi olla se että olisin vienyt häneltä miehen. Tyttö asuu virallisesti äitinsä luona.
Yhteiseloa avomieheni kanssa on nyt takana 10 vuotta. Ja koko sen 10 vuotta on ex-vaimo tehnyt kaikkensa tuhotakseen meidät henkisesti. 10 vuoteen mahtuu aivan kaikkea kuviteltavissa olevaa ja pahempaakin. Haukkumista, kiristystä, uhkailua. Ex-vaimolla on oikesti mielenterveydellisiä ongelmia, joten kontrolli on aivan hukassa. Mopo keulii jatkuvasti.
Alusta asti hän on jämentänyt lapselleen, ettei tämän tarvitse uskoa tai kunnoittaa minua, minulla ei ole oikeutta puuttua lapsen tekemisiin millään tavalla. Jos puutun (ja pakko on, koska olemme usein viikonloppuja tytön kanssa kahdestaan), ovat seuraukset sen mukaisia.
Tyttö käyttää luonnollisesti tilannetta hyväkseen. Meillä ollessaan valehtelee, huutaa, uhkailee, kiristää, jos ei muu auta alkaa holtiton räiskiminen ja paiskominen. Kun isänsä yrittää laittaa rajoja, lähtee haukkamasanoja suoltaen äitinsä luo. Ja hetken päästä alkaa mieletön tekstiviestipommitus äidin taholta.
Alkuun tyttö teki samaa myös toisin päin, eli tuli meille karkuun kun tilanne äidin kanssa kärjistyi. Tälle avomieheni laittoi pisteen, joten nyt tyttö karkaa äitinsä luota kavereilleen, jos ei saa tahtoaan läpi siellä.
Tyttö ei arvosta ketään eikä mitään. Äiti yritti kasvattaa lapsen niin, että vain äitiä tulee totella ja arvostaa, lopputulema on ettei arvosta äitiäänkään.
Äidillä on mielestään yksinoikeus kieltää ketään muuta puuttumasta lapsen tekemisiin tai käytökseen. Puuttua ei saa isä, eivät opettajat, eivät kavereiden vanhemmat, eivät kummit, eivät isovanhemmat, hänellä on tähän yksinoikeus äitinä. Voitte uskoa, että tytöstä on kasvamassa todella yhteiskuntakelpoinen yksilö.
Äiti määrää kuinka meillä toimitaan. Hän pitää oikeutenaan määritellä esimerkiksi sen, saako työllä teettää kotitöitä. Ei saa. Jos teetämme, syyttää meitä lapsensa pitämisestä kotiapulaisena, sitten taas uhkaillaan, kiristetään, haukutaan jnejnejne.
Äiti päättää, mihin aikaan tyttö saa tulla illalla kotiin meillä ollessan. Jos isän mielestä kotiintuloaika on liian myöhäinen, alkaa sota. Äiti on jo luvannut, mikä oikeus isällä on puuttua tähän jne. Ja lopputulemana tyttö lähtee äitinsä luo. Toki vanhempien pitäisi pystyä sopimaan rajat yhdessä, mutta äidillä ei ole tähän mitään halua. Hänhän saa äitinä ne mielestään asettaa eikä tarvitse kysellä mielipiteitä keneltäkään.
Pari päivää sitten tilanne kärjistyi minun ja tytön välillä todella pahasti. Myönnän itsekin menettäneeni malttini täysin, paskasäiliö vain kerrassaan täyttyi. Huusimme tytön kanssa toisillemme sen mitä keuhkoista lähti. Tyttö läksi äitinsä luo, ilmoitti toivovansa että poistun hänen elämästään ja että isänsä vihdoin tajuaisi avata silmänsä suhteeni. Kymmeneen vuoteen tämä on ensimmäinen kerta, kun todella menetin malttini lähes kimppuuni käyneen tytön kanssa. Räjähdys ei tullut tosin itselleni yllätyksenä, olen yrittänyt saada keskusteluapua eri tahoilta lukemattomia kertoja. Turhaan.
Pyysin tyttöä tulemaan takaisin ja juttelemaan kanssani, vastaukseksi sain aika painokelvotonta tekstiä.
Tilanne on nyt täysi umpikuja, katsotaan kuinka tästä pääsee eteenpäin. Olen saanut mm. neuvoja, että koska joudun pelkäämään jo oman turvallisuuteni vuoksi, ei minun pitäisi suostua ottamaan tyttöä tänne jos ei isä ole kotona. Ja että isä voisi tavata ainakin hetken tytärtään muualla kuin meidän kodissamme. Olen tällä hetkellä niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. En pysty menemään töihin, ahdistus on niin suurta, että toivon välillä vaikka kuolevani, että se loppuisi.
Toiveet lääkärissäkäynnin suhteen ovat korkealla. Toivon todella, että saisimme kaikki apua tähän tilanteeseen, valitettavasti vain pettymksiä on ollut jo liikaa, näinköhän sellaista enää jaksaisi.
minkä ikäinen tyttö on kyseessä? Oli kieltämätä aika kamalaa tekstiä luettavaksi... toivottavasti saatte apua ja asiat selviää...
TOdellakin, voimia ja jaksamista sinulle, tilanteesi kuulostaa todella pahalta ja sitä onkin.
Koita pärjätä!
vuodatukseni vuoksi. En muista milloin myötätunto olisi tuntunut näin hyvälle.
Lääkärin diagnoosi tänään oli vakava masennus, jonka aiheuttanut jatkuva altistuminen painostavaan ja ahdistavaan tilanteeseen ja omien kielteisten tunteiden peittäminen uusien konfliktien pelossa. Jatkuva syyllistäminen on aiheuttanut ajan myötä jatkuvan riittämättömyyden tuntemuksen. Hienommin lääkäritäti sen tosin ilmaisi, mutta ydin oli tuo. Hoitona sairaslomaa neljä viikkoa, masennuslääkitys puoleksi vuodeksi.
Jos joku kohtalotoveri, exä tai nyxä, tuntee jotain samaistumista tilanteeseeni, älä odota kymmentä vuotta ennen kuin vaadit apua itsellesi.
Minulla on nyt edessä terapian aloittaminen, ensimmäinen käynti huomenna. En todella toivo tämmöistä kenellekään. Ja toivottavasti en koskaan altista tahtomattani ketään tämmöiseen omalla käytökselläni.
Toivoa on nyt viimeinkin näkyvissä, ensi viikolla menemme avomieheni kanssa suunnittelemaan tulevaisuutta Kasvatus- ja perheneuvolaan. Menemme ainakin nyt kahdestaan, tytärpuolen kanssa välit ovat niin tulehtuneet (siis minulla ja hänellä), että ainoastaan ajan myötä voidaan katsoa onko jotain vielä tehtävissä. Toivottavasti isän ja lapsen suhde kuitenkin tulisi vahvistumaan, itse en tule koskaan vaikeuttamaan sitä mitenkään. Mutta se asia ei ole minun vastuullani, senkin kuuleminen oli NIIN lohdullista. Riittää että tuen avomiestäni, niin kuin parisuhteessa kuuluukin tehdä.
Ja rehellisyyden nimissä todettakoon vielä, että tarpeeksi väsyneenä en voi ylpeillä itsekään kaikesta sanomastani tai tekemästäni. Monta asiaa olisin voinut hoitaa fiksummin. Tosiasia on kuitenkin se, että tekemisilläni tai sanomisillani en ole voinut tilanteeseen vaikuttaa. Kakkaa olisi tullut niskaan joka tapauksessa, se oli tänään helpottavaa tajuta.
Eli mikään huippuhieno nyxä en uskottele teille olevani. Valmis kuitenkin muuttamaan omaa käytöstä, mikäli se tilanteeseen auttaa. Odotan innolla Kasvatusneuvola käyntiä ja ammatti-ihmisen neuvoja asioiden hoitamiseen jatkossa.
Ja toivottavasti asiat lähtee tästä eteenpäin paranemaan. Jos nyt kirjoittaisin tälle palstalle uusimman neuvo kyselyni niin haukkuja kyllä saisin ja hyvä että kukaan ei ole laittanut sinulle negatiivista palautetta. Koitahhan jaksella, meillä mieheni eksällä on mielenterveys ongelmia jotka vaikuttavat tyttöön ja meihin, en vielä tiedä kuinka paljon tyttö tulee tässä muuttumaan ajan myötä minua kohtaan mutta se jää nähtäväksi, hän on vasta 6
Mutta kovin yleistähän asiaton kirjoittelu tämmöisillä palstoilla on. Provosoivien viestien kirjoittajat harrastanevat sitä huvittaakseen itseään.
Minusta osoittaa melkoista harkintakyvyn puutetta käyttää hyväkseen toisen ihmisen pahaa oloa. Ei haluta ajatella sitä, että kysymyksen esittänyt ihminen kaipaa kipeästi neuvoja jaksaakseen eteenpäin. Ei haluta ajatella myöskään sitä, kuinka paljon haukut saattavat huonontaa jo muutenkin huonoa oloa.
Toivon ap sinulle tuhannesti voimia selvitä tilanteestasi. Neuvoja en juuri osaa antaa (kuten varmaan huomaatkin paasaukseni luettuasi), mutta yhden sentään: Älä siedä. Älä siedä yhtään kakkaa exältä. Varatkaa ajoissa miehesi kanssa aika johonkin, jossa voitte keskustella ammatti-ihmisten kanssa ja saada heiltä neuvoja jatkoon.
Äidin käytös vaikuttaa tyttöön aivan varmasti, ja paljon.