onkohan sillä mitään merkitystä kuinka hyvin trans-taustaisen perheen vanhammat on koulutettu ja hyväksyyköhän peremmin hyvinköulutettujen vanhemmat? Itse olen alkoholistiperheestä ja lähtenyt nuorena pois kotoa ja tuntuu siltä , kun vanhemmat ovat huonosti kolulutettuja niin niiten vaikeempi hyväksyä valintani.
tälläsiä
mietteitä
231529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ajatuksillasi voi olla vinha perä. Keskimäärin kai on niin, että mitä koulutetumpi tai paremmin ilmaistuna sivistyneempi ihminen on, sitä helpompaa hänen luulisi olevan ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta myös lähipiirissään. On enemmän eväitä elämänhallintaan.
Ihmisten kesken asiat eivät kuitenkaan aina ole niin suoraviivaisia tai varmasti ennustettavissa.
Yllätyksiä tapahtuu, iloisia ja vähemmän iloisia.
Ehkä trans-ihminen voi itsekin vaikuttaa edes jonkin verran muiden suhtautumiseen?
Aika voi myös parantaa haavoja.
Muutama tuttu trans-ihminen on sanonut, että suku otti aluksi etäisyyttä, mutta lähentymistä on alkanut tapahtua.
ole ollu muitten, kuin vain perheeni kanssa ongelmia ja voi siinä olla jotain muutakin, kun olen nuorena lähtenyt maailmalle niin me ollaan tavallaan kasvettu erilleen...
Tuolla Lapin lumossa liikkuessani, Pääsiäisen aikoihin, hoksasin yhen pariskunnan liikkuvan ja tanssivan onnellisina yhessä. Kiva katsoa että nauttivat todella toisistaan. Nainen oli ihan naisellinen ja kivan näköinenkin!! Oma transtaustani EHKÄ paljasti minulle kuitenkin sen kenestä oli kyse ainakin naisen tapauksessa. Mielelläni olisin halunnut mennä juttuihin mutta oma nautiskeluni tanssilattialla ja se etten halunnut rikkoa sitä kokonaisuutta mikä heillä oli, esti sen.
Se mitä vain haluan sanoa että transtaustainen ihminen elää koko elämänsä pienessä jännityksessä (ainakin minä) mikä aiheuttaa sen ettei voi olla tarkkailematta ympäristöä ja ihmisiä lähes koko ajan. Eli tunnistaa "heimoveljensä" lähes takuuvarmasti.
Se olisi vain hauska tietää "tunnistettiinko" minut, vaikka en "naisena" esiintynytkään.
Viestiketjun aloittaja tarkoitti ilmeisesti transtaustaisella korjaukset läpikäynyttä transsukupuolista.
Sinun kirjoituksestasi päätellen olet varmaankin transvestiitti, koska puhut "heimoveljistä" ja "naisena" esiintymisestä. Ihmettelen vaan, että mitä tunnistettavaa sinussa sitten olisi silloin kun miehenä (siviilissä) liikut?
Ihmettelen muutenkin joidenkin transasioista hieman perillä olevien ihmisten pakonomaista tunnistamisvimmaa, eli transpiirteitä nähdään sellaisissakin ihmisissä joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tähän kun vielä liitetään tarve "outata" omalla typerällä käytöksellä jokin aivan vieras ihminen, ja pelkästään omien luulojen pohjalta, niin onpa todella "fiksua" toimintaa.
varmaan transvestiitti?
Viimeisimmän, asiantuntijan tutkimuksen perusteella olen transseksuaali. Sillä tiedolla vain ei ole minulle enään merkitystä. Minun vain on se hyväksyttävä etten voi koskaan päästä transasiastani eroon. Yritystä oli mutta se olisi vienyt ennenaikaisesti hautaan jos olisin jatkanut.
Se miksi kirjoitin tuon edellisen viestin, halusin vain sanoa sillä sen ettei kukaan voi koskaan peittää täysin sitä missä ruumiissa on syntynyt. Jostain se aina paljastuu, ainakin sellaiselle joka asiasta jotain tietää! Tästä on joskus ennemminkin keskusteltu!!
No sitten mulla on vain huonot hoksottimet, kun olen ollut tilaisuudessa, jossa kuulin olleen jälkeenpäin useita transnaisia. Enkä bongannut niitä. Mutta eipä nekään bonganneet minua.
"Mutta eipä nekään bonganneet minua."
Tämähän oli VAIN se lause mitä halusit ja olet joskus ennemminkin halunnut sanoa.
En minäkään ole "käräyttänyt" ketään. Mitä iloa siitä minulle olisikaan. Haluan vain itselleni todistaa että olen se(siinä ruumiissa) mikä olen enkä enään voi muuksi muuttua. En pysty olemaan koskaan se joka haluaisin olla. Jos jostain syystä lähtisiin korjauksiin, se olisi sitä koko loppuikäni ja silti en olisi itseni ja muittenkaan silmissä se joka haluaisin/tuntisin olevani.
Nyt minulla on paljonkin ystäviä, niin naisissa kuin miehissä jotka ovat hyväksyneet minut tälläisenä. Väitän että tilanne varmasti muuttuisi jos alkaisin sukupuoltani korjauttamaan. Nyt elämä on tyydyttävää. Saan hellyyttä naisystäviltäni ja ihanaa seuraa aina kun siltä tuntuu. Saan kyläillä naisenakin kun tunne sisälläni sitä vaatii. Pukeutumiseni ei ole sitä että haluan esittää naista vaan haluan ulospäinkin tuntea edes joskus olevani nainen. Ystäväni kokevat/tuntevat minun olevan kumpaakin. Näin ainakin ovat halunneet sanoa!
Kyllä tuo kertomus osoittaa että olet sittenkin TV, jos pystyt elämään nykyisessä sukupuolessasi ja vain joskus ollemaan naisena. Aito TS ei pysty elämään väärässä sukupuolessa ja hakeutuu melko varmasti hoitoihin riippumatta ympäristöstä, iästä tms. Ole siis tyytyväinen tuohon TV-olemukseesi.
"Aito TS ei pysty elämään väärässä sukupuolessa"
Pysyyhän sitä ihminen kummasti elossa vaikka vankisellissä. Kunhan saa vettä ja leipää eikä tarvitse paleltua pakkaseen niin ihminen pysyy elossa. Onko tämä hyvää tai ihmisarvoista elämää onkin sitten toinen juttu...
tranmaailmaa, niinkuin täällä suurin osa! Elämämme on luotu muuhunkin kuin pyörimään epätoivoisten asioitten(transmaailman) ympärillä. Kun yritin irti täydellisesti transympyröistä, psyykkeeni romahti ja vei minut täydelliseen uupumukseen ja kuukausia kestävään työkyvyttömyyteen Silloin päätin että kun ja jos täältä pääsen pois, en koskaan taistele enään tätä tosiasiaa vastaan.
Tänäpäivänä hyväksyn asian, mutta myös sen etten enään tästä muuksi muutu ja muuta itseäni.
Jos sinä uhraat elämäsi muutosprosseihin ja haluat pääsääntöisesti elää vain sen asian ympärillä, se on sinun valintasi, mutta ei minun!! Naurettavaa, lapsellista paasata tuollaista: " Minä olen aito, sinä et ole" Tällä palstalla tämä on todella yleistä. Olkaa onnellisia elinikäisine hormoonihoitoinenne. Minä en sitä tietä ainakaan enään valitse!!
Minulla on ollut yhteensä 6 tuntia keskustelua sellaisen psykiatrin kanssa joka on ollut joskus aikaisemmin käsittelemässä sukupuolenkorjauksiin haluavien anomuksia. Olisin saanut puoltavan lausunnon jos olisin ollut valmis lähtemään korjauksiin. Minulla vain on nyt elämän kokemusta ja selkärankaa sen verran että tämä on MINULLE ainut järkevä vaihtoehto. Elää siinä miksi Luoja on minut rakentanut!
Siinäpän sitten elelet transmaailmassasi loppuikäsi. Prosessin käyneillä se transasia kestää prosessin ajan, mutta sinä se olet trans hautaan asti, halusit tai et. Luuletko todella, että olet ainut ihminen jolla on elämää tuolla ulkopuolellakin? Melkoisissa harhoissa sitten elelet. Sillä sinun "psykiatrisi" lausunnolla taas ei ole mitään painoarvoa, katsos kun diagnooseista päättää vain ja ainoastaan tämänhetkinen tutkimusryhmä. Se on totta, että hyvin miehekkään ja ämpäriruman äijän ei välttämättä kannata mihinkään MtF-prosessiin lähteä, joten sitä taustaa vasten ymmärrän valintasi.
"Se on totta, että hyvin miehekkään ja ämpäriruman äijän ei välttämättä kannata mihinkään MtF-prosessiin lähteä, joten sitä taustaa vasten ymmärrän valintasi."
Miksi paskamummo lähti prosessiin.
Minun "kuviani" olet saattanut jopa sinäkin joskus katsella. Kovasti tuntuivat kelpaavan monelle, mitä sähköpostistien lukumääristä voi päätellä.
No onko sinusta, missi kuvaakin jossain?? Vai oletko vain kaunis mieleltäsi!:-)
Mitä minun psykatrini lausuntoon tulee, en mennyt hänen luokseen lähetettä/lausuntoa hakemaan, mutta teitähän menee nykyään röikkiöittäin vain testamaan jos vaikka pääsisi läpi pääsykokeista!
vai että ihan psykiatrilta pitäisi lähetettä hakea. kyllä siihen kelpaa yleislääkärikin.
ja että ihan testailemaan läpipääsyä. kyllä pitää itse tietää jo ennakkoon että on TS jos haluaa diagnoosin. ehkäpä tuollaisella epävarmalla voisikin olla läpipääsy vaikeaa.
Kirjoitit:
"Haluan vain itselleni todistaa että olen se(siinä ruumiissa) mikä olen enkä enään voi muuksi muuttua. En pysty olemaan koskaan se joka haluaisin olla. Jos jostain syystä lähtisiin korjauksiin, se olisi sitä koko loppuikäni ja silti en olisi itseni ja muittenkaan silmissä se joka haluaisin/tuntisin olevani."
Kovasti ristiriitaisia ovat nämä juttusi. Väität myös samassa vestissäsi (lainaus) olevasi transsukupuolinen, mutta kun kyse nyt ei ole pelkästä haluamisesta. Toisaalta taas kiistät koko asian. Kerroit myös että ystäväsi hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, ilmeisesti kaappitiittinä, koska perään taas sanot ettet olisi koskaan muitten silmissä sellainen kuin haluaisit olla. Kirjoituksistasi saa myös sen kuvan, että olet vaikeasti ulkonäkörajoitteinen, etkä voisi koskaan mennä läpi naisena. Kuvistasi vielä sen verran, että en käy missään pornofoorumeilla, enkä muutenkaan ole kiinnostunut mekkoilevien miesten kuvista.
Kyseinen henkilö on tutkinut, että hänestä ei millään prosessilla saada läpimenevää naista ja lohduttautuu sillä ajatuksella ettei saada muistakaan. Happamia, sanoi kettu...
"Tänäpäivänä hyväksyn asian, mutta myös sen etten enään tästä muuksi muutu ja muuta itseäni."
Voit olla tyytyväinen jos todella hyväksyt itsesi tuollaisena kuin olet etkä vain luule niin. Minä taas olen tyytyväinen kun lähdin prosessiin. Muutaman vuoden hankaluuksilla saan elää loppuelämäni sellaisena kuin se on tarkoitettukin.
"Olkaa onnellisia elinikäisine hormoonihoitoinenne. Minä en sitä tietä ainakaan enään valitse!!"
Eipä nuo hormonipillerit paljon elämää vaikeuta. Päinvastoin, antavat kunnolla puhtia. Kyllähän jotkut tuttavapiirissäni on ajatellut myös tuolla tavalla, mutta kun ovat miettineet asiaa tarkemmin ja ovat olleet todellisia TS:iä, ovat sittenkin lähteneet prosessiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000000861&posting=22000000030302091
olen , et jos on aito transnainen niin hakeutuu hoitoon siitä huolimatta mitä muut sanovat. niin minäkin tein. En oisi voinut edes kuvitella, että eläisin muitten mieliksi ns.miesten elämää....
Mun isäni on korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä mutta ei silti hyväksy transsukupuolisuuttani. Hän on ns. 'periaatesuvaitseva'; kaikkea suvaitaan niin kauan kun se ei tapahdu omassa lähipiirissä.
Eli ihmiset on erilaisia. Koulutus ei automaattisesti tuo avarakatseisuutta tai koulutuksen puute sitä vähennä.
Äitini on taas kansakoulun käynyt työtön ja suvaitsee minut täysin sellaisena kuin olen ja tukee minua transitiossani. Olisikohan se transsukupuolisuus usein isälle pahempi pala kun äidille (tämä siis omaa kokemustani asiasta).
mulla kanssa voi olla , et mun sisarukset ja vanhemmat on aika suvaistevaisia muita kohtaan ja sitten kun se sattuu samaan perheeseen niin ei ollakkaan enää...mun sasarukset otti heti etäisyyttä, kun kerroin et lähen hoitoihin. Mä olen kyllä aina ollu samannäköinen ja en ole miteenkään erityisesti muuttunut, et ei tää asia ole tullut silleen yllätyksenä kellekkeen. On mieheille varmaan vaikeempi tämä asia, mun siskon miehet ja mun veljet ei ole puhunut mulle mitään sen jälkeen kun ilmoitin asiasta.kyllä sisarukset nyt haluaisi olla tekemisissä vuosien jälkeen, mutta en halua, koska ne kohtelee mua kuin toisen luokan kansalaista, mutta olen kuitenkin ystävällinen jos jotain asioita pitää hoitaa.