Nikkilä uudehkon sipoolaisen silmin

Muuttaessani Helsingistä Sipooseen, olin aluksi tyytyväinen siihen, että ihmiset ovat huomattavasti vähemmän ulkonäkökeskeisiä ja trendivetoisia kuin Helsingissä, missä touhu menee välillä vähän koomisuudenkin puolelle. Myös luonnonläheisyys ja hiljaisuus rauhoittivat.

Nyt on alkanut idylli rakoilla, sillä kolikon toinen puoli alkaa paljastua pinnan alta.

Nikkilä on täynnä ongelmateinejä, joiden elämä pyörii viinan ympärillä. Minulle tuli yllätyksenä, miten yleistä ja laajaa huumeiden käyttö ja tarjonta on Nikkilässä. Voidaan puhua jo melkein perinteestä, sillä viime vuosinakin kiinnijääneitä on paljon.

Nikkilän yläasteen opettajat ovat täysin munattomia eivätkä he pysty pitämään nuorisoa minkäänlaisessa kurissa. Tupakkaa vedetään opettajien silmien alla ja meno tunneilla on todellista sikailua.

Kauppatädit tunnistavat lähes koko elämänsä täällä asuneina uudet tulijat ja jostain syystä heistä on hauskaa supatella ja tuijotella muualta tulleita. Sama pätee eri piireissä liikkuessa muutenkin, eikä tämä johdu omasta omituisuudesta vaan Nikkilän nurkkakuntaisesta hengestä.

Nurkkakuntaisuus ilmenee hyvin myös siinä, että maanomistajat ovat lähes sairaalloisen tarkkoja ja vainoharhaisia maistaan, tulevat melkein haulikon kanssa päälle, jos vahingossa ajaa sienestäessä pikkutietä heidän maidensa poikki.

Ne tiet ovatkin sitten oma lukunsa, savea, mutaa ja kuoppia. Myös asfalttitiet ovat täällä yhtä helvetin reikää, mitä on hyvin vaikeaa tänä päivänä ymmärtää.

Päätelmäni onkin, että Sipoon Nikkilä on tarkoitettu maanomistajien asuttavaksi ja liikuttavaksi - traktoreilla.