Muistan kun kotini vieressä virtaava joki vapautui jäistä.Tuli tukkijätkät ja alkoi tukinuitot.
Ruskettuneita miehiä oudonnäköiset,pitkävartiset
työkalut olalla.Se oli varma kevään merkki.
Ja olihan se poikaselle paljon muutakin.
Kirkas,jäistä vapautunut joki täyttyi tukeista ja ilma oli tulvillaan puun tuoksua.Jokainen tukki uitettiin alavirtaan puista kourua pitkin.Joka
helvatan tukki.Siihen noita pitkävartisia käytettiin.Ohjaamaan tukki kouruun.
Niin kuin ihmisiä.Toiset ui ja toiset ohjaa johonkin mieleiseensä kouruun.Ja minähän en
suostu.Minua ei provosoida kuin tukkia johonkin
saamarin kouruun.Miehisyyden omalaatuiseen laatuluokkaan ja määritteeseen.
Minä poika uin vapaissa vesissä sanon.
Ajattelen omalla tavalla ja lausun lempeitä
jos siltä tuntuu.Tässä seison ja näillä kintuilla.
Pomppimaan en rupea ja pompotteluun en lähde mukaan.Olen minä semmoinen uittomies.
Huutoa ja mekkalaa oli silloinkin kun jätkät
touhusi.Useampi välistä tippui persuksilleen kevätkylmään veteen,mutta homma jatkui.
Näin se elämässä menee.Vaikka ääni käheänä huudetaan.Jatketaan ja huudellaan.Kyllä täällä persus kestää.
Ruskettuneita miehiä oudonnäköiset,pitkävartiset
työkalut olalla.Se oli varma kevään merkki.
Ja olihan se poikaselle paljon muutakin.
Kirkas,jäistä vapautunut joki täyttyi tukeista ja ilma oli tulvillaan puun tuoksua.Jokainen tukki uitettiin alavirtaan puista kourua pitkin.Joka
helvatan tukki.Siihen noita pitkävartisia käytettiin.Ohjaamaan tukki kouruun.
Niin kuin ihmisiä.Toiset ui ja toiset ohjaa johonkin mieleiseensä kouruun.Ja minähän en
suostu.Minua ei provosoida kuin tukkia johonkin
saamarin kouruun.Miehisyyden omalaatuiseen laatuluokkaan ja määritteeseen.
Minä poika uin vapaissa vesissä sanon.
Ajattelen omalla tavalla ja lausun lempeitä
jos siltä tuntuu.Tässä seison ja näillä kintuilla.
Pomppimaan en rupea ja pompotteluun en lähde mukaan.Olen minä semmoinen uittomies.
Huutoa ja mekkalaa oli silloinkin kun jätkät
touhusi.Useampi välistä tippui persuksilleen kevätkylmään veteen,mutta homma jatkui.
Näin se elämässä menee.Vaikka ääni käheänä huudetaan.Jatketaan ja huudellaan.Kyllä täällä persus kestää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei ole kokemuksia, ei muistoja, tokkopa olen edes nähnyt. Siis tukkijätkiä. Mutta proomut vetivät Vanajavettä pitkin tukkeja, jotka sitten jäivät vaneritehtaan lähelle aitauksiin likoamaan. Niille ei saanut mennä, sillä ne olivat vaarallisia.
Mutta tämä tyttöhän ei kieltoja uskonut. Sinne oli pakko uida kokeilemaan, että kuinka vaarallista... Ei äiti tiedä vieläkään, että käytiin siellä.
Ei tiedä äiti sitäkään, että on monta muutakin kieltoa jätetty tottelematta. Mutta itse on myös hoidettu kolhut, niin henkiset kuin ruumiillisetkin. Ihan itse.
Se se vasta kevään toi valtavat jää massat työntyivät niityille ja pelloille.
Sinne sitten vain uimaan tai ainakin kastelemaan piti päästä tulva veteen..Ja ne pitkät uinti reissut vuolaassa joessa sitten kesällä..Ei tiennyt Äiti ei.
Ei ehtinyt vahtimaan..
Tulvavesistä juolahti mieleen ne kivuliaat "harakanvarpaat", jotka paljastivat äidille meidän lasten seikkailleen keväisillä tulvapelloilla. Kuravesi meni kumisaappaan varresta sisään ja sen seurauksena tuli jalkoihin verinaarmja ns. "harkanvarpaat" joiksi niitä täällä kutsuttiin.
rohtumat nilkoissa ja jaloissa.Valkopyykki pestiin keväällä hankien aikaan,kevät aurinko valkaisi tummentumat.Äidilläni oli tapana pestä myös matot keväällä.Ja tuli räsymatoistakin kirkkaita eikä värit levinnyt.
Minä muistan kun äiti pesi saunassa pyykit
pyykkilaudalla ja valkopyykit keitteli
padassa lipeässä.
Laiturilla me pestiin mäntysuovalla matot ja joessa huuhdeltiin.Kyllä tuli pehmoisia ja hyväntuoksuisia mattoja kun ulkona kuivuvat.
Ei ollut elämä leveää silloin,mutta puhdasta
se oli.
Pääjärvellä minä katselin kun vedettiin pitkiä tukkilauttoja ja ihmeteltiin kun pikkuinen
hinaaja veti kamalan pitkää lauttaa.
Kai sitä silloin tajusi jotenkin,että pienikin voi olla suuri,kun on järki tallella ja mukana.
Kyllä minäkin elämän koulua olet polvet ruvella käynyt ja itse rupeni parantanut.Ruikuttaa voi
maailman sivu,taikka jatkaa vaan elämää.
Jatketaan mee ja "vilkutellaan"
minusta ne kylmästä vedestä tulleet rohtumat olivat.
Joella hypittiin liikkuvilla jäälautoilla. Järvellä sukelleltiin kalliolta veteen ym..
Vanhemmilla oli kädet työtä täynnä ja me pienet mentiin isompien mukana. Ihme että niinkin vähillä kolhuilla selvittiin........
Saattoi ne olla variksensaappaita en ole varma, mutta ekana tuli tuo harakanvarvas voimakkaasti mieleeni kun muistin minkänäköisiä ne olivat. Samoista hiertymistä on kysymys. Joskus kun mietiskelen menneitä on oikein työ muistella nimiä. Olen sellainen visuaalimuistinen, muistan tapahtumien kulut, ilmat, jopa tuokut ja värit sekä ihmisten ulkonäöt, mutta esimerkiksi nimet eivät muistu niin mieleen olipa kyse paikkakunnista, ihmisistä tai ilmiöistä.
kun näitä juttuja luki.
Kesät olivat kuumia, heinän tuoksu jopa läheisen järven veden tuksu on muistissa.
Keväinen metsä Valkovuokkoineen ja metsämansikat ym. Muistatteko niittykukat (niityt)
Mutta ne nimet ...........
Sanaristikoita täyttäessäni olen oppinut "otvan", että se on jotain...mutta mitä?
Päätalon kirjoja lukiessani opin myös yhtä ja toista mm. "luppoaika", jolloin miehet makailevat jossain talossa ja odottavat uutta työtä.
puinen ohjauspuomi jolla saatiin tukit haluttuun suuntaan,reiät oli yleensä päissä niihin tuli susikot jolla saatiin puomiketjut aikaseks.
Päätalo on paras ja suosikki.
Vaikka olen nainen, olin aikoinaan Päätalo-fani. Viime kuussa siivosin kirjahyllyni ja laitoin Päätalon kirjat kierrätykseen. Ei tuntunut yhtään pahalta. Olen kokenut pahempia menetyksiä elämässäni.
Me tulemme taas, kun on valtoimet veet, kun on voitettu hanki ja jää, kun on lämpöiset tuulet maan valloittaneet, kun on Suomessa taas kevään ....
mitä ovat parrut?
5/7
saat lausua lempeitä suoraan korvaani.