Mulla 12 v kisuli sairastui dementiaan. Tiedän siihen saa lääkkeitä, mutta kun en ollut edes kuullut koskaan. Aloin itse epäilemään jo kaksi vuotta sitten, että kaikki ei ole konnossa. Silmät aukes kun se ei enää ottanut mitään kontaktia, sattoi istua nurkassa ja tuijottaa seinään.
Mua helpottaa tieto että ei se ainakaan kauheesti kärsinyt kun yritin pitää sitä vieressä ja tiedätte, siitä tuli pentu uudestaan. Ja sitten EILEN eläinlääkärille. Nyt oon itknyt niin paljon, itseläkin jo tarpeeksi ikää ja kauheat rytmihäiriöt.
Mulla on niin ikävä sitä kissaa, en enää koskaan ota mitään eläintä. Tai no....
Mua helpottaa tieto että ei se ainakaan kauheesti kärsinyt kun yritin pitää sitä vieressä ja tiedätte, siitä tuli pentu uudestaan. Ja sitten EILEN eläinlääkärille. Nyt oon itknyt niin paljon, itseläkin jo tarpeeksi ikää ja kauheat rytmihäiriöt.
Mulla on niin ikävä sitä kissaa, en enää koskaan ota mitään eläintä. Tai no....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä oli sellanen kolmevuotias narttukissa ( leikattu ) ja lokakuussa sillä takapuolesta tuli märkää.Toukokuussa edelliskerran ja sillon se hoiettiin kahen viikon antibioottikuurilla ja parani.Jatkuvasti sillä tuntu olevan juoksuja, mutta se on voinu mouruta myös kipuaan.Tiiä miten sisäelimet ollu vaurioituneita ja kaikki saattaa johtua siitä ettei yksi leikkaustikki ollu liuennu.Vietiin eläinlääkärille lopetettavaks, kun ei muutakaan voinu.Raskasta se oli kattoo kun omasta rakkaasta lemmikistä lähtee elämä.Viikonloppu meni itkiessä.Meille jäi hänen velipoika.
Jouduin viemään omanikin piikille 26.3. ja ikävä on valtava. Käytiin kaksi kertaa päivässä kävelyllä. Pomo ymmärsi puhetta. Teki niin kuin sanoin. Laitan kuvan kehyksiin ja ikävissäni katselen sitä. Eli koetetaan kestää! Pomo-kissa oli myös yli 10 v. Ei enää koske mihinkään.
Otan osaa teidän jokaisen menetykseenne. Oma kissani jouduttiin lopettamaan puolitoista kuukautta sitten, sydän oli laajentunut. Se oli minulla melkein 17 vuotta, ja ikävä ja suru ovat aivan valtavia. Se oli minulle hyvin läheinen, olen perheetön ja nyt tuntuu todella tyhjältä.
mun 5 ja puol vuotias kissa penja alkoi laahata takajalkojaan sunnuntaina. eilen eläinlääkäriin josta lähetettin edelleen röngteniin. tänään otettiin kuvat joista ilmi, että selkäranka vino ja yhdessä nikamassa murtuma. nikamat muutenkin kuluneet. diagnoosi jymy-yllätys! syönyt hyvin ja oli muutenkin pirtsakka eläväinen kissa. tänään rakas penjani siirtyi kissojen taivaaseen. ikävä puristaa rintaa ja ei oikein tajua vielä tapahtunutta.
joutui eläinrääkkäyksen kohteeksi. Joku ampui sen kissani ollessa takapihan metässä, ja syyllinen kyllä tiedetään mutta poliisit eivät tee mitään. kissa oli mulle rakkain koko maailmas enkä voi tätä ymmärtää. vein sen eläinlääkärille ja olisin tehnyt mitä tahansa jotta se olisi pelastunut, mutta mitään ei ollut tehtävissä. se jaksoi vielä kerran kehrätä mulle ennen kuin lopetettiin. mä en pysty ymmärtämään tätä. mä rakastin mun pikku kissaani enemmän kuin mitään muuta. ja mä syytän itteeni kun päästin sitä vapaaksi, mutta kun ei se ikinä poikennut kotipihasta minnekään :(
mun on ikävä lumea.
Otan osaa suureen menetykseesi ja toivon voimia ja jaksamista surun keskellä. Ihmettelen miksi poliisi ei tee mitään, sillä kissaasi ampunut on selvästi syyllistynyt rikokseen. Lain mukaan kukaan ei saa mennä tappamaan kotikissaa, vaikka tämä kulkisi vapaana oman kotipihansa ulkopuolellakin.
olivat sitä mieltä että kissan saa ampua jos kulkee vapaana, vaikka sanoinkin että eläinlääkäri juuri sanoi että ei missään nimessä saa ampua. Luin myös netistä eläinsuojelulakia jonka mukaan vapaana juoksevaa kissaa ei saa ampua. Se ampuja ei tuhonnut vain Lumea, se tuhos myös mut. Ei tätä kukaan muu voi ymmärtää kuin joku joka myös rakastaa kissoja, joitakin ihmisiä (useimpia) ei voisi vähempää kiinnostaa.
ovat väärässä! Ainakin netistä löytyy paljon tietoa siitä, että kotikissan tappaminen on rikos, josta kissan omistaja voi tehdä rikosilmoituksen. Tapaamasi poliisit taitavat valitettavasti kuulua siihen ihmisryhmään, joka ei osaa antaa kissoille arvoa. Itse ymmärrän hyvin suuren surusi, kirjoitin itse tähän samaan ketjuun nimimerkillä "Kissarakas" oman, melkein 17-vuotiaan kissani kuolemasta. (Jouduin vaihtamaan nimimerkkiä, koska joku on nyt myöhemmin rekisteröinyt "Kissarakas"-nimimerkin.) Minusta tuntuu, etteivät suruni ja ikäväni hellitä millään. Tuntuu myös pahalta, kun tuttavat sanovat, että mitä siinä suret, ota uusi kissa, aivan kuin se voisi korvata tämän menetyksen. Mutta täytyy vaan yrittää jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan.
suru voisi olla helpompi kestää jos kissaa ei olisi niin julmalla tavalla tapettu. Sen leuka oli murskana ja se joutui kitumaan ainakin kaksi tuntia koska jouduin viemään sen niin pitkälle röntgenkuvattavaksi, täällä eivät osanneet sanoa juuta tai jaata. teen kyllä rikosilmoituksen, tämä ei jää tähän. Muutin pois tänään. Kiitos myötätunnostasi :)
että teet rikosilmoituksen! Toivottavasti se julma ihminen saa rangaistuksen! Kaikkea hyvää sinulle.
yksi elämäni suurimmista tarkoituksista. Omia kissoja minulla on kaksi, enkä voisi kestää että heille sattuisi jotain. Kuukausi takaperin, oli lähellä etten menettänyt toista pikkuisistani. Tikru lakkasi syömästä ja juomasta, lipoi vain kieltään ja makoili. Syyksi löytyi korvapunkkien aiheuttama tulehdus. Korvapunkki kuuri on nyt tammikuun ensimmäisen kuurin jälkeen jo neljäs, eivätkä korvapunkit lähde.
Kissa on arvoltaan niin suuri, että lääkärikulut maksan mukisematta opiskelija budjetin pienuudesta huolimatta.
Myös minun yksi kissani Misu (lapsuuden kissani) lopetettiin julmasti, joten ymmärrän tuskaasi. Olen myös itkien seurannut kun poliisi (kissa pesueen hoitajan joutuessa sairaalaan) lopetti ampuen 13jäsenisen pesueen.