Hei!
Kyselisin sukulaissijoituksesta, koska meiltä kysytty josko haluaisimme ryhtyä sijaisperheeksi sukulaislapselle, mutta ei vielä osattu vastata mitään koska ei oikein tietoa asioista sen takia täällä kyselen.
Eli saako sukulaiset jotain tukea tai verovähennyksiä jos joutuu esim autoa vaihtamaan.
Olisin kiitollinen kaikista vastauksista mitä teille vain mieleen juolahtaa liittyen sukulaissijoituksesta.
Kyselisin sukulaissijoituksesta, koska meiltä kysytty josko haluaisimme ryhtyä sijaisperheeksi sukulaislapselle, mutta ei vielä osattu vastata mitään koska ei oikein tietoa asioista sen takia täällä kyselen.
Eli saako sukulaiset jotain tukea tai verovähennyksiä jos joutuu esim autoa vaihtamaan.
Olisin kiitollinen kaikista vastauksista mitä teille vain mieleen juolahtaa liittyen sukulaissijoituksesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis viranomaiseen
joka teiltä on kysellyt sijoitushalukkuutta
yhteyttä ja esittää sinne suuntaan vaikka ihan kirjallisesti mieltä askarruttavat ja vastausta vailla olevat kysymykset.
Molemmin puolinen avoimuus sijoittavan tahon eli viranomaisen sekä sijoitusta harkitsevan tahon
(sisältää myös taloudelliset seikat)
on varmasti erittäin hyvä perusta sukulaiasijoituksellekin.
....?
kyllä minäkin vähän ihmettelin, kun tämä oli ainakin toinen viesti, jonka luin, jossa ensimmäinen kysymys oli avun/tuen/rahan saaminen auton vaihtoon... Eli ei, eipä taida löytyä verovähennyksiä tai tukea auton ostoon.
Mutta mutta. Kuka sukulaislasten sijoitusta on sinulle ehdottanut? Miten läheisestä sukulaisesta on kyse? Ovatko sossut jo mukana kuviossa?
Olen itse hoitanut sisareni kahta lasta hänen ollessaan itse kykenemätön lapsia hoitamaan. Meillä oli (mielestäni) se hyvä tilanne, että sosiaalitoimi ei tiennyt asiasta mitään, joten järjestimme asian keskenämme. Eli tämä tarkoitti sitten sitä, että en saanut mitään kiinteää, virallista summaa lasten hoitamisesta. Heidän äitinsä hankki pojille uudet vaatteet, jos meidän varastoista ei sopivia löytynyt, ja harrastevarusteet sun muut suuremmat ostokset. Arkipäivän pyörityksestä (= ruuat ja kuljetukset) huolehdin minä, eipä nyt kahden pojan ruokkiminen näin isossa taloudessa enää paljolta lisäykseltä tuntunut.
Tässä tulee tietysti vastaan se kysymys, että riittävätkö omat rahavarat, jos toimitaan virallisten kanavien ulkopuolella. Jos muu suku lupaa auttaa, siihen kannattaa aina suhtautua pienellä realistisella varauksella ja miettiä miten jaksaa itse hoitaa lapset täysin. Eli monet sukulaiset kyllä tukevat sukulaislapsen hoitoon ottamista _jonkun toisen sukulaisen kotiin_ (ei kyllä omaan kotiin...), "ettei vaan sukulaislapsi joudu vieraaseen kotiin, täytyyhän sukulaisten auttaa" ja lupaavat ummet ja lammet, mutta todellisuudessa kun apua tarvittaisiin, sen saamisen kanssa voi olla vähän niin ja näin.
Jos sossut taas ovat jo kuvioissa mukana, saat sijaisvanhemmille kuuluvat tuet, mutta sitten saat myös varautua viranomaisten pyörittämään rumbaan ja sambaan. Tokihan jonkinlaisen ruokarahan maksamisesta voi sopia kahdenkeskenkin, mutta riippuu kyllä kovin, miten läheisestä sukulaisesta on kysymys. Itse en epäröinyt hetkeäkään ottaa siskonpoikia meille.
Ei auton vaihto kiinosta niin paljon että sen takia alkaisin sijaisvanhemmaksi, koska tiedän tasan tarkkaan että lapsista on suuri vastuu ja työ ja jos itsellä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lapsia hoitamaan niin kyllä se vain on niin että eipä ilman mitään tukea siihen pysty.
Itsellä on 4 lasta joista kaksi vielä alle kouluikäisiä ja ovat hoidossa ja veljen lapsia ollaan mietitty josko voisimme ottaa koska muuten ehkäpä joutuvat pidemmälle ja yhteys heihin katkeaa.
Serkuksilla kuitenkin läheiset välit ovat paljon olleet yhdessä.
Mutta meillä on normaalit keskitasoa olevat tulot ja jos joudumme kaksi lasta lisää ottamaan niin meidän talous ei sitä kestä muuten kuin elämällä niukkuudessa ja se ei ole omille lapsille oikein.
Sijaisperheelle maksetaan kulukorvausta ja hoitopalkkiota lapsen hoitamisesta. Korvaukset ovat saman suuruisia sukulaissijoituksessa, kuin muissakin sijoituksissa.
Rahasumma vaihtelee vähän kunnittain (on riipuvainen sijoitettavan lapsen kotikunnasta). Kulukorvaus riittää kutakuinkin lapsen peruskulutukseen ja lapseen osuuteen perheen yhteisistä menoista (ruoka, asuminen...), ehkäpä vähän jää vielä "huvi- ja harrastusrahaakin (uimahalli, kerhomaksut...). Paikkakunnasta riipuen kulukorvaus on vähän isompi ja sillä on maksettava myös harratusvälineet ja muut isommat menot tai sitten korvaus on tarkoitettu vain perusmenoihin ja sossulta anotaan erikseen rahaa pyörään, suksiin, silmälaseihin yms. kalliimpiin hankintoihin.
Hoitopalkkio on pieni korvaus lapsesta huolehtimisesta ja sillä ei todellakaan rikastu. Yhteensä kulukorvaus ja hoitopalkkio ovat yhteensä suuruusluokkaa 550- 1600 euroa. Terveestä, "normaalista" lapsesta lähellä haarukan alapäätä oleva summa ja vaikeasti vammaisesta moniongelmaisesta lapsesta tuo korkein mahdollinen summa.
Näiden lisäksi perhe ei saa mitään avustusta tai korvausta asunnon vaihtoon, uuteen autoon tms. Perhe ei saa myöskään mitään "starttirahaa", kun lapset tulevat, vaikka silloihan menot ovat yleensä suurimmat.
Miettikää ja puikaa se asia yhdessä puolison ja lasten kanssa. Kysykää myös lasten mielipiteitä ja kertokaa miksi serkut teille tulisi ja mitä se merkitsee teille kaikille ja miten perhe muuttuu.
Kummankin puolison pitää olla myöntyväinen ettei lapsi jää sen hartioille kenen sukulainen on.
On hyvä ottaa selville niin rahallinen kuin muunlainen tuki mitä teille annettaisiin.
Myöskin selvittää ja hyväksyttää lasten teille sijoittaminen heidän vanhempiensa kanssa ja muun suvun kanssa.
Meille ollaan nyt sijoittamassa lasta, jonka sukulaissijoitus purkaantuu, koska ei murrosiässä kynnyksellä enään ole mukava ja sopeutuvainen. Riitelee serkkujen kanssa eikä tottele setää ja tätiä.
Ei sukulainen sijaisvanhempi, ei alunperinkään tahtonut lasta, mutta kun toisella oli "velvollisuus" ottaa lapsi.
Serkkujenkin tullessa murrosikään sijoitettu serkku alkoi ärsyttää ja "pilaamaan" koko perheen tunnelman.
Olemme olleet kyseisen lapsen tukiperhe muutaman vuoden ja lapsen ongelma on enemmin se ettei osaa ilmaista itseään ja ei ole tottunut että hänen mielipiteensä huomioidaan.
Hänestä on vain tehty syntipukki kaikkiin perheen ongelmiin.