Nyt kyllä

lakanoissa varsinki, saa repiä ihan haluun asti.:)
Onko hidastelua teillä viestessä, kun ei tahdo lähteä liikenteeseen.

täti puskasta kirjoitti:

lakanoissa varsinki, saa repiä ihan haluun asti.:)
Onko hidastelua teillä viestessä, kun ei tahdo lähteä liikenteeseen.

Toi 24:n.Saa houkutella viestiä lähtemään kun käärmettä pulloon.:)

pidettiin kesällä, ulkona kesätuulessa ja tuiverruksessa. Monta oli mummoa, tätiä ja tyttöä, ja monen monta kerää tulikin.

Otto-Vaan kirjoitti:

Toi 24:n.Saa houkutella viestiä lähtemään kun käärmettä pulloon.:)

ei täs kovin kauan kehtaa istua, kun ei oikein pelaa yhteydet, taaskaan.

w-g kirjoitti:

pidettiin kesällä, ulkona kesätuulessa ja tuiverruksessa. Monta oli mummoa, tätiä ja tyttöä, ja monen monta kerää tulikin.

Kun eivät osallistuneet Rökö talkoisiin.
Tupakilla vähän kauempana vai.:)

w-g kirjoitti:

pidettiin kesällä, ulkona kesätuulessa ja tuiverruksessa. Monta oli mummoa, tätiä ja tyttöä, ja monen monta kerää tulikin.

kesä-ajan hommia.

Otto-Vaan kirjoitti:

Kun eivät osallistuneet Rökö talkoisiin.
Tupakilla vähän kauempana vai.:)

ne ukot ja poijjaat oli.
Ainahan naisilla kuitenkin on ollut maallakin halu jorista ja turista, oletan, ja siinä samalla tuli talveksi matonkuteita kasapäin.
Ei meitin mummulassa koskaan nähnyt, tosiaankin, kenenkään polttavan tupakkaa, eikä viinapäissään mökeltävän.

w-g kirjoitti:

ne ukot ja poijjaat oli.
Ainahan naisilla kuitenkin on ollut maallakin halu jorista ja turista, oletan, ja siinä samalla tuli talveksi matonkuteita kasapäin.
Ei meitin mummulassa koskaan nähnyt, tosiaankin, kenenkään polttavan tupakkaa, eikä viinapäissään mökeltävän.

Joskus raahattiin miesväkikin iltaisin repäsemään.:)

Arvailempa että mailla ei ukkoja olisi saanutkaan
siihen puuhaan, ei ainakaan meilläpäin.
Viimeistään sillon olis löytynyt tähellisempää
tekemistä tai kalan pyytämisen tarve olis iskenyt
het sillään päällimmäiseksi mieleen.:)

Neuvoa antavaa siinä puuhassa ei pahemmin kyllä
tarvita voi muuten kerihtimet karata peukaloon.

w-g kirjoitti:

ne ukot ja poijjaat oli.
Ainahan naisilla kuitenkin on ollut maallakin halu jorista ja turista, oletan, ja siinä samalla tuli talveksi matonkuteita kasapäin.
Ei meitin mummulassa koskaan nähnyt, tosiaankin, kenenkään polttavan tupakkaa, eikä viinapäissään mökeltävän.

olen nimittäin nöösipoikana leikannut kilometreittäin matonkuteita.
Isän kuoleman jälkeen kun äiti hankki elantoaan maton kudonnalla ja ryijyjen lankakeriä oon vääntänyt kahdeksikolle paljon.

Otto-Vaan kirjoitti:

Joskus raahattiin miesväkikin iltaisin repäsemään.:)

Arvailempa että mailla ei ukkoja olisi saanutkaan
siihen puuhaan, ei ainakaan meilläpäin.
Viimeistään sillon olis löytynyt tähellisempää
tekemistä tai kalan pyytämisen tarve olis iskenyt
het sillään päällimmäiseksi mieleen.:)

Neuvoa antavaa siinä puuhassa ei pahemmin kyllä
tarvita voi muuten kerihtimet karata peukaloon.

Onpa ihan outo sana?
Maalla siihen aikaan oli tarkkaan naisten ja miesten työt. Eipä silti, paljon oli niitä kumpiakin, joten tuskin olisi ollut aikaa tehdä toisen töitä.
Hyvää apua oli meistä tytöistäkin, tarkkoine pikkusorminemme.
Vieläkin on tallessa mummun omin käsin kutomia riepumattoja - mitenpä muutenkaan. :))
Jos niitten raitoja alkaa kovin tarkkaan tiiraamaan, tulee monenlaisia muistoja mieleen.

k/k kirjoitti:

olen nimittäin nöösipoikana leikannut kilometreittäin matonkuteita.
Isän kuoleman jälkeen kun äiti hankki elantoaan maton kudonnalla ja ryijyjen lankakeriä oon vääntänyt kahdeksikolle paljon.

ja on opettanut, meille monille, ettei ole ukkojen ja akkojen töitä.
Eipä ihme, että olet sinäkin kätevä, kun äitisikin oli noin taitava.
Maton kutominen työkseen on kovaa hommaa.
Ryijyjen olemukseen en ole koskaan saanut tutustua.

k/k kirjoitti:

olen nimittäin nöösipoikana leikannut kilometreittäin matonkuteita.
Isän kuoleman jälkeen kun äiti hankki elantoaan maton kudonnalla ja ryijyjen lankakeriä oon vääntänyt kahdeksikolle paljon.

Osallistunut aikoinaan matonkuteita leikkaamaan.
Sain usein siitä hommasta lopputilin kun tuli
kuulemma liian leveitä kaistoja.:)
Yritin vain että nopeammin loppuisi se komennus.

w-g kirjoitti:

ja on opettanut, meille monille, ettei ole ukkojen ja akkojen töitä.
Eipä ihme, että olet sinäkin kätevä, kun äitisikin oli noin taitava.
Maton kutominen työkseen on kovaa hommaa.
Ryijyjen olemukseen en ole koskaan saanut tutustua.

ensinmäinen ompelukone joka hankittiin,opettelin myyjän kanssa käyttämään ja opetin alkeet perheen naisille.
Jatkossa heidän taidot ohitti mun osaamisen mut vieläkin lyhennän lahkeet suit sait.

Otto-Vaan kirjoitti:

Osallistunut aikoinaan matonkuteita leikkaamaan.
Sain usein siitä hommasta lopputilin kun tuli
kuulemma liian leveitä kaistoja.:)
Yritin vain että nopeammin loppuisi se komennus.

mitkä sormet oli parina kun leikattiin kudetta?

w-g kirjoitti:

Onpa ihan outo sana?
Maalla siihen aikaan oli tarkkaan naisten ja miesten työt. Eipä silti, paljon oli niitä kumpiakin, joten tuskin olisi ollut aikaa tehdä toisen töitä.
Hyvää apua oli meistä tytöistäkin, tarkkoine pikkusorminemme.
Vieläkin on tallessa mummun omin käsin kutomia riepumattoja - mitenpä muutenkaan. :))
Jos niitten raitoja alkaa kovin tarkkaan tiiraamaan, tulee monenlaisia muistoja mieleen.

Rökö sanan.Matonkuteista sanottiin niin mun kotimaisemissa.
Vieläpä jokunen vuosi sitten näkyi olevan sen
niminen kangaskauppa eräällä paikkakunnalla.

Eläs kovin tiiraa tarkasti, et raski sen jälkeen
tallustella niitten muisto raitojen päällä,
vain hyppäät loikalla yli.:)

k/k kirjoitti:

ensinmäinen ompelukone joka hankittiin,opettelin myyjän kanssa käyttämään ja opetin alkeet perheen naisille.
Jatkossa heidän taidot ohitti mun osaamisen mut vieläkin lyhennän lahkeet suit sait.

minäkin muistan kuin eilisen päivän, kun me ostettiin ompelukone kiertävältä myyjältä.
Monenlaista mukavaa sillä tuli tehtyä.

Lyhennätkö lahkeet koneella? Minä "taideparsin" ne.

w-g kirjoitti:

minäkin muistan kuin eilisen päivän, kun me ostettiin ompelukone kiertävältä myyjältä.
Monenlaista mukavaa sillä tuli tehtyä.

Lyhennätkö lahkeet koneella? Minä "taideparsin" ne.

haalareist ja työhuosuist,nevoi vetää niin sanotusti päin yhteen,villasukan kantapään kyllä parsin .
Käret toimii vaikka ajatus toisinaan leijailee.

k/k kirjoitti:

mitkä sormet oli parina kun leikattiin kudetta?

Peukalo ja sen parina etu ja keskisormi yhdessä jos oli sellaset sakset.
Kertsimiin jos niitä käytettiin paineltiin ulkoapäin
peukalo toisella varrella ja loput sormet toisella.

Olikohan siihen puuhaan oikein omatkin leikkuu välineet olemassa ?

Otto-Vaan kirjoitti:

Rökö sanan.Matonkuteista sanottiin niin mun kotimaisemissa.
Vieläpä jokunen vuosi sitten näkyi olevan sen
niminen kangaskauppa eräällä paikkakunnalla.

Eläs kovin tiiraa tarkasti, et raski sen jälkeen
tallustella niitten muisto raitojen päällä,
vain hyppäät loikalla yli.:)

kuukkeloin tuon rökön, ja Nivalan murteella se on peitonpaino, mikä muuten on peitonpaino?

Ragnin Riepumatto on niin totta, niin totta.

Otto-Vaan kirjoitti:

Peukalo ja sen parina etu ja keskisormi yhdessä jos oli sellaset sakset.
Kertsimiin jos niitä käytettiin paineltiin ulkoapäin
peukalo toisella varrella ja loput sormet toisella.

Olikohan siihen puuhaan oikein omatkin leikkuu välineet olemassa ?

etu ja keskisormen välissä kulki kankas ja peukalo ja nimetön "veti"

k/k kirjoitti:

etu ja keskisormen välissä kulki kankas ja peukalo ja nimetön "veti"

Tossa 70 luvun alussa kutomossa töissä.Sieltä sai
kilottain ja säkeittäin erittäin halvalla virheellistä kangasta.
Sitä tietenkin piti rahdata vävy kokelaan niin
anopille kuin monelle muillekkin sukulaisille.

Kokemattomana leikkurina jouduin tietenkin iltaisin
niitä leikkelemään kun nenä oven raosta vain
ilmestyi anopin ja hänen tyttärensä huoneistolle.:)

Otto-Vaan kirjoitti:

Tossa 70 luvun alussa kutomossa töissä.Sieltä sai
kilottain ja säkeittäin erittäin halvalla virheellistä kangasta.
Sitä tietenkin piti rahdata vävy kokelaan niin
anopille kuin monelle muillekkin sukulaisille.

Kokemattomana leikkurina jouduin tietenkin iltaisin
niitä leikkelemään kun nenä oven raosta vain
ilmestyi anopin ja hänen tyttärensä huoneistolle.:)

että sulla oli huono itsesuojelu vaisto.

w-g kirjoitti:

kuukkeloin tuon rökön, ja Nivalan murteella se on peitonpaino, mikä muuten on peitonpaino?

Ragnin Riepumatto on niin totta, niin totta.

Etten tiedä Nivalan "rököistä".

Jos nyt oikein muistan, niin olisinko nähnyt jossain
taloissa sellasen lyhkäsen kudotun maton tapaisen
olevan aina sängyn peiton päällä.Oliskohan tästä ollut kyse.
Vanhat immeiset käytti sanontaa rökö, maton
kuteista.Historiikista ei kyllä ole hajuakaan.

k/k kirjoitti:

että sulla oli huono itsesuojelu vaisto.

Joskus on joutuna antamaan, uhrautumalla.:)

Otto-Vaan kirjoitti:

Rökö sanan.Matonkuteista sanottiin niin mun kotimaisemissa.
Vieläpä jokunen vuosi sitten näkyi olevan sen
niminen kangaskauppa eräällä paikkakunnalla.

Eläs kovin tiiraa tarkasti, et raski sen jälkeen
tallustella niitten muisto raitojen päällä,
vain hyppäät loikalla yli.:)

...me täällä päin savoa pidettiin kun porukalla kuteita leikeltiin ja revittiin.

Olet hassu, ei maha mittää mutta nyt kyllä nauratti :))

Ehkä horisee myös naapuriston mummoilla????

Suotakoon heillekin jotain piristävää!!!!