maksashuntti - vähäproteiininen ruokavalio

Vähäproteiininen ja vähärasvainen ruokavalio on erittäin vaikea toteuttaa kotiruualla niin, että koira saisi kaikki tarvitsemansa hivenaineet ja vitamiinit. Kannattaa käydä läpi eläinlääkäriltä saatavista ruokavaihtoehdoista kaikki ja kokeilla. Kaikilla on yleensä antaa näytteitä maistiaisiksi. Maksavikaisen ruokaahan ei saa muualta kuin eläinlääkäriltä.

Meidän maksashunttikoira on myös nirso, mutta löytyi yksi merkki, jonka nappula ja purkkiruoka maistuu kohtuullisesti. Palkitsemiseen ruokaa ei voi käyttää, niin herkkua se ei ole, mutta kyllä se nälkäänsä syö. Paino on noussut onnistuneen leikkauksen jälkeen normaalisti. Näitten ruokien lisäksi annan koissulle hedelmiä ja vihanneksia herkkupaloina, ne kun ovat oikeastaan vettä ja hiilareita, eivätkä imeydy juuri lainkaan koiran suolistosta.

Näissä asioissa kannattaa mieluummin soittaa eläinlääkärille ja kysyä, jos ei ole varma. Kyseessä on kuitenkin vakava sairaus, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan muutamien vuosien sisällä - siis jos diagnoosi nyt on maksashuntti. Siitä ainoa parannuskeino on leikkaus, eli ylimääräisen suonen tukkiminen.

Kun maksa ei pääse toimimaan kunnolla ja on pieni verenkierron puutteen vuoksi, haitalliset aineet kerääntyvät elimistöön. Yksi tärkeimmistä on ammoniakki, jota syntyy proteiinien pilkkoutumisesta. Ammoniakki vaikuttaa keskushermostoon lamauttavasti, ja se aiheuttaa maksashunttikoirille tyypilliset kohtaukset ruuan jälkeen, passiivista käyttäytymistä ja tylsistymistä.

Proteiinien poistaminen ruokavaliosta yleensä parantaa koiran yleistilaa ja vireyttä huomattavasti. Lisäksi kannattaa käyttää laktuloosia ylläpitoannoksella, jotta myös muiden haitallisten aineiden imeytyminen paksusuolesta vähenee. Maksan ulkopuolinen shunttisuoni voidaan sulkea leikkauksella, jonka onnistuessa koira elää luultavasti normaalin elämän. Meillä leikkaus onnistui loistavasti, mutta jostain syystä maksan säätelemä sappihappokierto jäi päin helvettiä. Koira joutuu syömään maksavikaisen ruokaa lopun ikänsä, mutta elää luultavasti normaalin pituisen elämän.

Meidän apeasta ja väsyneestä terrieripojasta on tullut terhakka ja leikkisä äijäilijä, joka on täynnä terrierisisua ja väsymättömyyttä. Elämäniloa ei puutu! Jos rahat ja rahkeet riittävät, suosittelen leikkausta.