Talot on korkeita ja tiet on leveitä.
Kulutetaan enemmän ja nautitimme vähemmän.
Lääkkeitä syödään enemmän silti
hyvinvointia on vähemmän.
Omaisuus karttuu ja arvot ohenee.
Puhutaan paljon ja rakastetaan vähän.
Vihaa on liikaa.
Poistetaan sanavarastosta sanat "sitku" ja "mutku".
Ei säästellä tärkeitä ja "oikeita" hetkiä
varten.
Tämä hetki on tärkeä.
Kulutetaan enemmän ja nautitimme vähemmän.
Lääkkeitä syödään enemmän silti
hyvinvointia on vähemmän.
Omaisuus karttuu ja arvot ohenee.
Puhutaan paljon ja rakastetaan vähän.
Vihaa on liikaa.
Poistetaan sanavarastosta sanat "sitku" ja "mutku".
Ei säästellä tärkeitä ja "oikeita" hetkiä
varten.
Tämä hetki on tärkeä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämämme parhaita hetkiä ovat ne ohikiitävät hetket,kun rakastamme toista ihmistä enemmän
kuin itseämme.
Olen samalla aaltopituudella kanssasi. Tänään mietin tämän elämän mielettömyyttä.
Ajattelin Yksilön kannalta.
Harhaa on julkinen kiitos ja juhlinta.
Yhdessä yössä kansa kääntyy vastaan.
Kivittäkää, kivittäkää.
Tunnen myös toisen puolen elämästä koko ajan, miten pystyisi nousemaan tästä notkosta.
Työtön ja yötön. Ihmiselämäksi ei voi kutsua tätä kyykytystä.
Minä en ole tätä edes ansainnut.
Lähden juttelemaan asioitani naispapille.
Jotain muuta odotin elämältä.
Tuntuu kuin olisin ollut liian kiltti ja minua on käytetty hyväksi siinä suhteessa.
Kun olen tehtäväni tehnyt minä saan mennä.
Sitä Luojaltani pyydän.
Älä tee minusta katkeraa.
Ollaan yksinäisiä.
Ihmisten on vaikeeta tulla tien yli naapuriin,
sehän on mahdotonta.
Ei kuuhun ole mahdoton mennä, mutta todella
naapuriin on.
Yksin istutaan ikkunassa ja jos joku kulkee,
voi vaikka huomata, väistytään pois.
Katsoa ei saa.
Hymyilykin on vain hullujen hommaa.
Sehän voi loukata jos hymyilet.
Pärjäillään.
Elää kuitenkin pitää.
Kirjoitit näkyville ajatuksia, jotka ovat varmaan monille meistä tuttuja. Niiden ääreen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään.
Mistä tiedämme, mitä muut ajattelevat? Voisimmeko ehkä olla väärässä? Kannattaisiko kokeilla muuttaa omaa käyttäytymistämme. Siihen voimme aina vaikuttaa ja se saattaa muuttaa tilanteen ihan toiseksi.
Kuka meitä kieltää ja kuka käskee?
Löytyisiköhän se kieltäjä useimmiten omien korviemme välistä?
Kukaties joku naapuri ilahtuisi tosissaan, jos joku poikkeaisi - edes joskus. Joku naapuri voisi mielellään poiketa vierailulle luoksesi tai lähteä kanssasi kävelylenkille, uimaan, elokuviin, kahville tai jonnekin - jos itse rohkaisisit mielesi ja ehdottaisit.
Jospa ei väistyttäisikään ikkunasta verhon taa piiloon, kun naapuri seuraavan kerran kulkee ohi. Hymyiltäisiin ilahtuneina näkemisestä ja heilautettaisiin kättä tervehdykseksi. Mitähän silloin tapahtuisi? Molemmat voisivat yllättyä iloisesti.
Kun näemme kulkiessamme jonkun tekevän jotain mielenkiintoista, voisimme pysähtyä hetkeksi ja esittää kohteliaasti hänelle mielessä pyörivän kysymyksen. Yleensä yhdeksän kymmenestä ilahtuu siitä, että hänet on huomattu ja alkaa kertoa.
Jospa sanottaisiin "anteeksi", "kiitos" tai "olkaa hyvä" ruuhkaisessa marketissa kulkiessamme ja katsottaisiin lähimmäistä hymyillen silmiin. Ehkä hän hymyilisi hieman hämmästyneenä takaisin ja laittaisi hymyn kiertämään. Joku voi mennä hämmästyneenä ohi, tajuta tapahtuneen vasta hetken päästä ja pysähtyä katsomaan perääsi. Jos hymy leviää hänen kasvoilleen, hän ei välttämättä pelästynyt sinua eikä luule sinua hulluksi, vaikka sisäinen pelottelijasi voi alkuun niin väittää.
Kun kokeilet muutamia kertoja, huomaat itsekin ilahtuvasi ja huomaat, että useimmat ihmiset ovat ihan mukavia ja ystävällisiä - kun heille tarjoutuu tilaisuus osoittaa se.
On helppoa laittaa hyvä kiertämään, kun joku uskaltaa aloittaa. - Kokeile vaikka!;))
kannattaa hypätä ajoissa. Koko yhteiskunnan muuttaminen on vaikeaa, mutta aloittaa voi itsestään. Olla pisarana meressä.
Antaa toisten asua korkealla ja ajaa kovaa leveillä teillä. Kuluttaa kaikki omat ja pankkinsakin rahat. Itsellä ei ole (ainakaan pitäisi olla) mitään pakkoa kumpaankaan, jos kantaa huolta omasta hyvinvoinnistaan.
Omaisuutta ei kannata kartuttaa enää siinä vaiheessa, kun elämän puoliväli on ylitetty. Miksi ihmeessä pitäisi? Arvottamalla asiat voi omaisuutta, jos sitä nyt on sattumalta kertynyt, alkaa viimeistään vähentää. Ellei halua käyttää sitä itseensä (siis kulutukseen), sitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, juuri sellaiseen hyväntekeväisyyteen, mistä saa itselleen parhaan mielen. Olisiko saaja sitten sukua vai kaukainen köyhä lapsipolo kehitysmaassa, voi sen itse valita mieltymystensä mukaan. - Viha on silloin tuntematon käsite. Tai ellei pysty sitä kokonaan kitkemään pois, ainakin sen voi kohdistaa pelkästään epäoikeudenmukaisuuteen ja vääryyteen.
Juuri niin: vain tämä hetki on tärkeä.
Mitä enemmän kulutetaan sitä
vähemmän siitä nauttii.
Ei enää nähdä niitä pieniä
asioita joista onni ja onnellisuus
koostuu.
Koen itse ajattelevani samoin; ajatusten toteuttaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu.
Kiitokset ja aurinkoista päivää Sinulle ja muille myös.;))
Sitku ja mutku. Tyhjiä lupauksia, joilla ei ole mitään katetta.