Aamulla kohtaaminen
Kävellen aamuvarhaisella,
autereisen aamun hetkellä,
pienen metsikön läpi.
Lumenkiteet narskahtelee
alla jalkineen.
Kohahduksen pienoisen kuulen takanani,
pysähdyn, pidätän hapenottoa.
Rapina siellä se kuuluu
herkistän kuuloani.
Kurkkasen olkapääni yli.
Polulla pieni pitkäkorvainen,
tuijottaa nappisilmillä selkääni.
Pysähtyy hän, heilauttaa korviaan.
Kuunnellen.
Uhkako olen jänöselle.
Kävellen aamuvarhaisella,
autereisen aamun hetkellä,
pienen metsikön läpi.
Lumenkiteet narskahtelee
alla jalkineen.
Kohahduksen pienoisen kuulen takanani,
pysähdyn, pidätän hapenottoa.
Rapina siellä se kuuluu
herkistän kuuloani.
Kurkkasen olkapääni yli.
Polulla pieni pitkäkorvainen,
tuijottaa nappisilmillä selkääni.
Pysähtyy hän, heilauttaa korviaan.
Kuunnellen.
Uhkako olen jänöselle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
luontoruno Sinulta kuin aikaisempasikin.
Yhtä takuuvarmaa kuvausta luonnosta ja ihmisen
tuntemuksista sen keskellä Kobo.
Moi.
Tässä kai olen parhaimmillaan, luonnonkuvaajana.
Runon keinoin.
Mutta mielessä on muutakin,siitä tulevaisuudessa.
Sorry kun en ole käynyt RR puolella,lukemassa tuotoksiasi.
Olisi minulla sinne osiolle muutama pieni teos.
Hyvää kevättä.
Ter : kobo