Pihalla se seisoi,
ryhtiään kohensi.
Elämäänsä tyytyväisenä,
latvaansa suoristi.
Muisti menneet, näki
tulevan. Ympärillään
lauman huteran.
Ihmetteli jälleen
sydänten väärää,
tyytymättömien
puuttuvaa päämäärää.
Nyökkäsi tuulessa
kaipaukselle, kuunteli
lupaukset, hymähti
ainoille unelmille.
Viisaana tiesi, ymmärsi sen:
ei yhtä tietä ole, ei reittiä ainoaa
oikeaa.
Siinä se seisoi,
haluamatta muuta.
Hymyssä suin aavisti
tarpeellisuutensa,
muuttumattomana
pysyvän tehtävänsä:
vain olla läsnä.
ryhtiään kohensi.
Elämäänsä tyytyväisenä,
latvaansa suoristi.
Muisti menneet, näki
tulevan. Ympärillään
lauman huteran.
Ihmetteli jälleen
sydänten väärää,
tyytymättömien
puuttuvaa päämäärää.
Nyökkäsi tuulessa
kaipaukselle, kuunteli
lupaukset, hymähti
ainoille unelmille.
Viisaana tiesi, ymmärsi sen:
ei yhtä tietä ole, ei reittiä ainoaa
oikeaa.
Siinä se seisoi,
haluamatta muuta.
Hymyssä suin aavisti
tarpeellisuutensa,
muuttumattomana
pysyvän tehtävänsä:
vain olla läsnä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.