Minulla on perinteinen ongelma: olen rakastunut. Sehän on ihanaa! Mutta kun ei ole. Rakkauteni kohde on ystäväni, joka "varattu". Siksi "varattu" että heidän suhteestaan ei ota selvää. He ovat seurustelleet jo todella kauan, asuvat eri paikka kunnilla ja rakas ystäväni harrastaa seksiä kanssani. Silti he soittelevat ja vierailevat toistensa kanssa koko ajan.
Ystäväni on myös ilmoittanut, että meistä ei voi tulla muuta kuin ystäviä, vaikka olen melko varma että hänkin tuntee muutakin kuin himoa mua kohtaan. Olen jo melkeen alistunut kohtalooni, mutta en millään saa mielestäni, millaista meillä olisi yhdessä. Mitä jos sittenkin...?
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? ystävänä hän ei halua menettää mua enkä minä häntä. Mutta miksi me aina sorrumme toisiimme kerta toisen jälkeen, jos emme ole enempää kuin ystäviä? Tuntuu kuin kuolis sisältä kun ei saa mitä haluaa...
Ystäväni on myös ilmoittanut, että meistä ei voi tulla muuta kuin ystäviä, vaikka olen melko varma että hänkin tuntee muutakin kuin himoa mua kohtaan. Olen jo melkeen alistunut kohtalooni, mutta en millään saa mielestäni, millaista meillä olisi yhdessä. Mitä jos sittenkin...?
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? ystävänä hän ei halua menettää mua enkä minä häntä. Mutta miksi me aina sorrumme toisiimme kerta toisen jälkeen, jos emme ole enempää kuin ystäviä? Tuntuu kuin kuolis sisältä kun ei saa mitä haluaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
...eihän sitä koskaan tiedä. Mulla itselläni oli sama ongelma vähän aikaa takappäin. Mä varattu (mutta päätä pahkaa rakastunut ystävääni) ja rakas ystäväni rakastunut toiseen...tai niin luulin. Pieni "pilanpäiten suukottelu" johti siihen, että harrastimme seksiä. Sen piti olla vain himoa. Niin ainakin uskottelimme toisillemme ja kai myös itsellemme. Kuitenki kerran herkkänä hetkenä tunnustin rakastavani häntä. Hän sanoi tuntevansa samoin minua kohtaan. Onnellisempi en ole koskaan eläissäni ollut kuin olen hänen kanssaan. Joka päivä rakastun uudelleen ja aina vain enemmän. Kaiken tämän olisin missannut jos en olisi kertonut tunteistani. Tosin ainahan tuollaisessa tilanteessa on vaarana, että saa nenilleen, mutta olen sitä mieltä, että se on sen arvoista. Eihän sitä koskaan tiedä...
Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa. Nainen valehteli ensin mulle olevansa vapaa, ja sitten vasta viime hetkellä sängyssä omatunto kolkutti sen verran että tunnusti olleensa "exänsä" kanssa sängyssä useammankin kerran heidän "eronsa" jälkeen. Se oli todella lähellä lopettaa kaiken kanssakäymisen välillämme.
Mutta intohimo voitti ja meille kehittyi suhde. Tapasimme viikonloppuisin, koska asuimme eri paikkakunnilla, muut ajat olimme yhteydessä kirjoittelemalla ja tekstiviestein.
Välillä tämä ns. ex soitteli... Huomasin olevani osa tilannetta johon en koskaan olisi halunnut saati luullut joutuvani: osana kolmiodraamaa.
Suhteemme loppui lopulta siihen että minä tapasin nykyisen rakkaani, jolle olen ehdottoman uskollinen.
Pointtini on se, että tämä nainen jonka kanssa minulla oli lyhyt suhde oli pettänyt kumppaneitaan ennenkin, hänellä oli mielestäni jonkin sortin tunnevamma... Jokin vain veti häntä toimimaan väärin vaikka omatunto välillä soimasikin ja hän ei sisimmässään edes halunnut elää niin.
Toivottavasti asiat selkiytyvät teidän tapauksessanne, ja ettei kyse ole tällaisesta kroonisesti tunnevammaisesta ihmisestä.
ystävyyteen ei kuulu seksi. parisuhteeseen ei kuulu pettäminen. ystävyyteen ei kuulu parisuhteen rikkominen...
ja pidempään kestäneessä parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi. sen muun merkitys korostuu ajan kanssa ja seksi on sitten se ilon voimavara, joka antaa arkeen voimia jatkaa.
elämä ei ole niin yksinkertaista, eikä kaikkea voi analysoida.
Sattuu, kun luen toisinaan noita viestejä, joissa kerrotaan, että on rakastuttu varattuun. Rakkaus on tietenkin ihana asia, mutta.. miksi sinä petät itseäsi ja ystäväsi pettää kumppaniaan?
Mietin henkilökohtaisia, että jos minun rakkaani olisikin se, joka pettää minua ystävänsä kanssa?!
Selvittäkää ihmeessä mitä kumpikin haluaa, ettei tule enempää sydänsuruja kenellekkään!
..on elämä useimmiten.
En tiedä miksi petämme itseämme ja toisia? kai siksi että elämä on joskus sellaista, että ei varmasti tiedä mitä haluaa, tai haluaa kaiken ja kerralla. Ystäväni kumppani tietää kuvion, ja ei siitä ole kauheasti puhunut, en tiedä missä mennään, enkä jaksa enää asiaa selvittää..olen uupunut, mutta rakastunut.