anoppi

Anoppi oli dominoiva. Meillä ei ollut edes omaan kotiimme kaikkia oikeuksia. Telkkarin päälle pölyyn kirjoitettiin minun nimi. Vierailtiin poissa ollessa oilla avaimilla. Jotka oli loppuun asti heillä. Anoppi näyttikin dementiassaan kuinka tykkäsi ja turvasi minuun. Anteekisi olen anatanut. Kiitos on vaan niin vaikeaa sanoa joskus anopillekin.

portopellon noita kirjoitti:

Anoppi oli dominoiva. Meillä ei ollut edes omaan kotiimme kaikkia oikeuksia. Telkkarin päälle pölyyn kirjoitettiin minun nimi. Vierailtiin poissa ollessa oilla avaimilla. Jotka oli loppuun asti heillä. Anoppi näyttikin dementiassaan kuinka tykkäsi ja turvasi minuun. Anteekisi olen anatanut. Kiitos on vaan niin vaikeaa sanoa joskus anopillekin.

Millekin sattui erittäin dominoiva ja itseriittoinen anoppi, joka arvosteli lapsiani ja minua kaikesta mahdollisesta. Hän moitti ja nuhteli (ainakin tuttaviemme, lasten opettajien ja minun vanhempieni mielestä) erittäin tottelevaisia ja fiksuja, koulussa hyvin pärjääviä, lapsiamme ihan ilman syytä. Kaikki oli väärin, tukka väärin leikattu ja kammattu, väärät vaatteet, eivät istuneet mykkinä ruokapöydässä. Hän löysi aina jotain huomautettavaa ja oli oikein pisteliäs ja ilkeä heille. Hänen lempisanontansa olikin "Pienten lasten pitää näkyä muttei kuulua". En jaksa ruveta kertomaan, miten julma hän saattoi olla, kuitenkin sellaisia asioita, ettei todeksi uskoisi. Yritän itsekin unohtaa ne.

Hän elää vielä, on vanha. Suureksi iloksemme hän on onneksi viimeisten vuosien aikana muuttunut paljon inhimillisemmäksi ja on nykyään ihan mukava lapsiamme ja minuakin kohtaan. Nyt meillä menee ihan ok. Olen antanut anteeksi ja yrittänyt unohtaa kaikki todella ikävät muistot.