KEIHÄÄNKÄRKITUOTE
Elämää, elantoa ja kuolemaa. Tätä kaikkea kylvää Ollilan keihäs kaartaessaan korkealta kohti kirjallista syksyä. Keihään kärki on nyt terävämpi kuin koskaan. Esikoiskokoelman haparoivuus on jäntevöitynyt romaanin pituiseksi hillittömäksi riuhtaisuksi. Metrien lisääminen ei ole vähentänyt tyylin huikaisevaa minimalismia.
Ilman valmennusapua tämä luonnonlahjakkuus on luonut uuden genren, tai oikeammin tyylien sekamelskan. V-tyyli, kierähdystyyli ja tyylittömyys samassa kiskaisussa alkukantaisella voimallaan kohahduttavat yleisön hurraamaan HS-vip katsomoa myöten. Ollila on ylittänyt itsensä.
Lehdistötilaisuudessa hän leikittelee Suomen kielellä, ilmaisee itseään monimielisesti. Jälleen joudutaan arvailemaan mitä hän tarkoittaa, missä se vitsi piilee. Ja kuitenkin koko tämä naurettavan elämän kaari löytyy kiteytettynä romaanin nimestä.
Enempää en paljasta, sillä kirja on vasta puolivälissä (80 sivua). Elementit ovat samat kuin O`Patessa, mutta nyt ratkaistaan elämisen arvoitusta. Myönnän, briljeeraan jälleen sanojen moni merkityksellisyydellä, mutta tällä kertaa ne eivät jää yksittäisiksi älykäiksi vitseiksi. Montako merkitystä keksit kirjan nimelle?
Lopuksi: tämä on lahja teille, foorumin hauskoille hepuille. Olette ensimmäiset, jotka kuulette tästä syksyn kirjallisesta tapauksesta. Toisin sanoen: laskelmoivaa ennakkomarkkinointia. Ehkäpä kustantajatkin nyt soittavat!
Elämää, elantoa ja kuolemaa. Tätä kaikkea kylvää Ollilan keihäs kaartaessaan korkealta kohti kirjallista syksyä. Keihään kärki on nyt terävämpi kuin koskaan. Esikoiskokoelman haparoivuus on jäntevöitynyt romaanin pituiseksi hillittömäksi riuhtaisuksi. Metrien lisääminen ei ole vähentänyt tyylin huikaisevaa minimalismia.
Ilman valmennusapua tämä luonnonlahjakkuus on luonut uuden genren, tai oikeammin tyylien sekamelskan. V-tyyli, kierähdystyyli ja tyylittömyys samassa kiskaisussa alkukantaisella voimallaan kohahduttavat yleisön hurraamaan HS-vip katsomoa myöten. Ollila on ylittänyt itsensä.
Lehdistötilaisuudessa hän leikittelee Suomen kielellä, ilmaisee itseään monimielisesti. Jälleen joudutaan arvailemaan mitä hän tarkoittaa, missä se vitsi piilee. Ja kuitenkin koko tämä naurettavan elämän kaari löytyy kiteytettynä romaanin nimestä.
Enempää en paljasta, sillä kirja on vasta puolivälissä (80 sivua). Elementit ovat samat kuin O`Patessa, mutta nyt ratkaistaan elämisen arvoitusta. Myönnän, briljeeraan jälleen sanojen moni merkityksellisyydellä, mutta tällä kertaa ne eivät jää yksittäisiksi älykäiksi vitseiksi. Montako merkitystä keksit kirjan nimelle?
Lopuksi: tämä on lahja teille, foorumin hauskoille hepuille. Olette ensimmäiset, jotka kuulette tästä syksyn kirjallisesta tapauksesta. Toisin sanoen: laskelmoivaa ennakkomarkkinointia. Ehkäpä kustantajatkin nyt soittavat!
Vastaukset 75
Vanhimmat
"Äiti, äiti! Katso, mitä tein!"
Pikku-Juupeli osoittaa ylpeänä vessanpyttyyn. Äiti tulee kurkkaamaan.
"Sillä lailla, Pikku-Juupeli! Kylläpä äidin pikku poju on taitava. Jatka vaan samalla tavalla. Sellaista luovaa lahjakkuutta ei ole kenelläkään muulla."
Pikku-Juupelin naama loistaa tyytyväisenä.
"Olen maailman paras paskanvääntäjä, enkö olekin, äiti?"
"Olet kyllä. Äiti on ylpeä sinusta."
Äiti ottaa paaperoisensa syliinsä ja vetää vessan. He lähtevät keskustelemaan pojan mahtavasta tulevaisuudesta luovana lahjakkuutena.
palautteesta. Täältähän löytyy selkään paukuttajiakin! Provoilen ihan teidän mieliksenne ja syvästi tiedostaen, että syksyllä moni joutuu karvaasti perumaan ennakkoasenteensa.
Viimeksi vuodenvaihteessa kanssanne oli hauskaa vääntöä. Toivottavasti nämä muutamat palstan älykkäät sivaltajat antavat hieman minulle ruoskaa. Olen paljastanut pyllyni valmiiksi!
nimim. hauskaa pitää pitää
mitään rajaa?
kaksi edellistä viestiä kuulostavat suvaitsemattomilta ja ilkeiltä.
jos joku saa valmista tekstiä aikaiseksi ja tohtii sitä kieli poskella markkinoida niin ei ansaitse haukkuja. tehkää perässä sofistikoidummin älkääkä tyytykö nimimerkin takaa räkimään.
kaksi edellistä viestiä kuulostavat suvaitsemattomilta ja ilkeiltä.
jos joku saa valmista tekstiä aikaiseksi ja tohtii sitä kieli poskella markkinoida niin ei ansaitse haukkuja. tehkää perässä sofistikoidummin älkääkä tyytykö nimimerkin takaa räkimään.
en massapostittanut. ensimmäinen viesti ei tullut näkyviin ennen kuin lähetin toisen, jolloin näytölle pamahtivat molemmat. olen pahoillani.
Katso Juupelin edellinen saapuminen: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000031695995
Siis taitoa nolla, itsetunto mahtava, Surkuhupaisaa.
olen käynyt jo aikaisemmin tutustumassa ollilan sivuihin ja teksteihin. teksti on omakustanteeksi hyvää ja asialle omistautuminen ja rohkeus ansaitsevat paljon myyntiä.
joka tohtii ollilaa nimimerkin takaa moittia, voi vertailukohdaksi pistää oman tekstinäytteensä mukaan.
asialliselle kritiikille toki on tilausta, tai edes näppärälle sanailulle, mutta kakkajutut ja yleinen taivastelu sopivat huonosti kirjailijanaluille, joilla olettaisi sanan olevan hallussa ja ymmärrystä elämän ilmiöille riittävän.
ei osaa kirjoittaa. Kerroin hänelle kyllä jo tammikuussa, että pidän pikku leijonista, eikä hän tuntunut pahastuvan kritiikistä. Vaikka yritimme kaikki joukolla painaa hänen päätään avantoon.
Olen kirjoitellutkin tänne. Palautekin oli monenlaista. Hyvänä pidettiin, ja huonona.
Ja arvostelethan sinäkin minua nimettömänä. Tai arvostelet arvostelemistani. Ehkä olet oikeassakin. Mikäpä tuomari minä olen.
kaverin päätä työnnetään avantoon ja kun yksi tulee ja tönii kiusaajat pois, ne alkaa ruikuttaa että kiusaathan sääkin, meitä.
kourat irti hyvän ja tarmokkaan omakustannekirjailijan niskasta niin saatte olla minulta rauhassa.
jokainen joskus sortuu lähimmäisiään kiusaamaan, mutta sen voi huomatessaan lopettaa ja ruveta hiomaan rakentavaksi kritiikiksi.
niinku sytytelty, vai mitä tää on olevinaa.
skeidaa.
eläkää pikkupupuset ja kirjottakaa vasta sitte, jos on viel jotain sanomista.
Tää lienee nyt joku perustavanlaatuinen ero maailmankuvissa, mutta mä näkisin ettei provokaatiota lietsova agitaattoria tartte puolustaa silloin kun se saa juuri sitä mitä tilasi. Tossa alempanahan Juupeli kertoi että markkinoi omakustannettaan kohua herättävällä itseriittoisuudella, jotta syntyisi kohua. Ei tää jätkä ole mikään koulukiusattu reppana. Se tietää varsin hyvin mitä se tekee, ja mitä sen tekemisestä tuppaa seuraamaan: iskuja oikelta ja vasemmalta, mutta usko pois, se tykkää siitä.
Ehta kirjailijanalku, jos saa huomauttaa.
Kyllä minunkin mielestäni Kirjailijanalut -palstan kaikki heput ja hellut voisivat ihan esimerkkiä ottaa tästä juupeli-toin energiapakkauksesta.
Itse olen ”yrittänyt” kasata omia väkerryksiäni huonolla aikaansaannolla, koska mistäköhän sekin johtuu... päivät ovat pirstaleisia, ja jos jotakin vähänkin ”briljanttia” yrittää saada kasaan, niin aikaahan siihen tuhraantuu yllättävän paljon. Ei ole helppoa se viilaaminen.
Lainasin just kirjastosta Dan Fante Korkinimijä Taksikuskin tarinoita LA:n kaduilta. Sellainen vähän päälle 100-sivuinen pikkukirjanen. Nopeastihan se oli selattu, ja kevyttä kevyempää, jopa ällistyttävän paljon muistuttaen erästä suomalaista tuotosta.
Kylläpäkyllä sellaisiakin kirjasia painetaan ihan ameriikassa, miksipä ei sitten Suomessa voisi näitä samantapaisia. Eipä tietenkään niitä samoja juttuja moneen kertaan jaksa lukea, joten tarkoitan samantapaisia pieniä kirjasia, joita helposti voi ostella kaikilta kioskeilla. Viimeaikoina olen useimmiten lueskellut juuri ihan tällaisia 100-150 sivun kirjasia, kun tiiliskivet eivät niinkään innosta. Sehän minua usein pänniikin, että ei vaan ole saatavilla suomalaista tuotetta, mutta näitä ulkolaisia pilvinpimein. Vai enkö mä vaan sitten löydä niitä suomalaisia kirjasia? Onko niitä olemassa?
Aha, tänne taas viritellään nuotipuita kesää odotellessa.
Pitäsiköhän Juupeli nimittää viralliseksi kipinäMikoksi?
"Tosin aika märillä puilla yrittää nuotiota viritellä ja savu käy silmiin."
Toisin sanoen. Näin iso rummutus kirjasta, joka ei ole vielä edes puolivälissäkään.
Toivottavasti nyt maltat viimeistellä myös kirjan ulkonäön,
etkä niittaa ruurupapereita kiinni toisiinsa ja työnnä maailmalle.
Ai niin, tähän sopii ilmoittaa arvoisalle ystävälleni ja istuttamelleni nimikkomustamarjapensaalle,
W G :lle, että tuunaustarina on kirjakaupan hyllyllä.
Ajattelevaisena ihmisenä bongaat sen oletettavan helposti jopa, antoisia lukuhetkiä,
Juupelin maata järisyttävää teosta odotellessa, menee niin kuin lämppärilukemisena.
T. ®Sherlokki © 2008
kiitän suopeasta jälleenpaluuni toteamisesta. Samalla olen hivenen pettynyt. Eikö täällä enää ruoska viuhu, minne häpeäpaalu on piilotettu? W-G anna minulle tarvitsemani annos adrenaliinia, pyydän jaloimmasti. Anna sanaisan säiläsi paloitella minut kappaleiksi, että jälleensyntyisin Frankensteinin raivoon. Tunnen kuinka 10 sivun päivätahti on uuvuttamassa minut loppumetreillä. Lisäpotku persuksilleni on ainut toiveeni.
Ja neuvoksi teille, jotka tunnette kaiken valuvan sormien välistä hukkaan: laittakaa itsenne 100 %:sti peliin, kaikki yhden kortin varaan. Se virvoittaa väsyneen mielen. Rakentakaa itsellenne pakko!
Taidat Juupeli olla melkoisen antelias masokisti, kun oikein anelemalla anelet pahoinpitelyä suunpieksennän muodossa ja menet jo valmiiksi maahan makaamaan. Ylös sieltä! Ei niin ettet sitä varmastikin ansaitsisi, mutta kaltaisesi aisankannattajat, jotka haluavat ihailla vierestä kuin vaimoa pannaan, aiheuttavat minussa selittämättömän vieraantumisen kokemuksen kaikesta sellaisesta millä ei ole mitään väliä mulle. En siis tiedä onko se hyvä juttu vai ei.
Jos se pitää sanoiksi laittaa (uskollisena sherskan tyylille), niin sanoisin että olo on kuin todistaisi julkisella paikalla suoritettua suolihuuhtelua, joka tehdään kammottavalla tavalla väärin, jonkin kömpelön vimman vallassa. Hui hai mikä performanssi; se todistaa ettei sisäsiisteys ole yliarvostettua. Väkijoukko seuraa esitystä samanlaisen kiiman vallassa kuin ahmii satunnaista pahoinpitelyä, johon ei haluta puuttua, mutta joka halutaan nähdä, jotta voidaan kokea että ollaan nähty jotain mikä tuntuu joltain. Tai jotain.
Mutta miten musta tuntuu että tämä "jälleenpaluusi" on vain yksi lisänaula siihen arkkuun, jossa aiot kupsahtaa kuoppaan, jonka olet luonnollisesti itse kaivanut kirosanoja säästellen. Hautakivessä lukee "hän palasi jälleen, joskin samanlaisena kuin lähti, eli jälkeen jääneenä".
Kaiken lisäksi saan kuulla ilosanoman, jota olen odottanut kuin tilaamaani lähetystä pilaantuneita appelsiinejä: "tuunaustarina on kirjakaupan hyllyllä"! Ei muuta kuin eritekeskeinen kädenpuristus Keravan suuntaan. Ei ainakaan voida väittää että homo sapiensin historia olisi silkkaa kehitystä.
...mehevää sanottavaa ihmisistä, vähän asioista. sinusta saattaa jonakin päivänä tulla sensaatiolehden toimittaja jos vain opettelet kirjoittamaan tiiviimmin.
Päätä särkee. Mutta lähinnä siksi että saatan osin olla jopa samaa mieltä kanssasi, suhtautumisessa Juupeliin ja jopa tuunaustarinaan...Ei, pärkkele, ei nyt sentään, burana puree jo.
Meillä on juupiksen kanssa yhteinen piirre, mutta ei sisääntulo. Juupukka tuli housut kintuissa kerjäten ruoskaa. Minä taas saavuin härällä ratsastaen, muistat varmaan.
Mutta molemmat käytämme teitä polttoaineena. Ehkä se on iän tuomaa osaamista? Tosin tämä kerosiini laimenee paljon käytön myötä.
Juupeli on poistunut näyttämöltä verhon raosta, kun taas minä olen lähtenyt karmit paukkuen, tosin olen jo oppinut sulkemaan oven normaalisti lähtiessäni.
Koko tämän ajan olet roikkunut esiripun narussa, ihmetellen miksi esirippu ei laskea, vaikka kuinka löysäät narua.
Voit syyttää itseäsi taannoisista kommenteista, koska ne saivat tuuniksen kansallisen kulttuurimme historiaan. Vaikka muistisoluissasi se säilyy vain elinaikasi, kansalliskirjasto pitää huolen, että jälkipolvetkin saavat lukea tuunauksen ihmeellisestä maailmasta.
Ole varovainen kirjakaupassa, ettet vaan saa slaakia, kun pakon sanelemana selaat kirjaa. Ostaminen on turhaa, koska tarina on jo aivosoluissasi, ihan juupelin 0`Paten vieressä.
Ai niin, joskus ammoisina aikoina kauppias syötti pilaantuneet appelsiinit sioille, oliko ne helmiä, vai mitä ne oli? Mutta possun liha oli maukasta joulupöydästä kahmaistuna.
T. ®Sherlokki © 2008
vedin jo housut ylös ja naputtelen viimeisiä sivuja. Mutta näköjään olen sittenkin itseriittoinen. En tarvitse tylsynyttä säilääsi, sen enempää kuin tuota pehmeää pyllylle taputteluakaan, enää. Pystyn saattamaan itseni vimmaan, raivoisaan rutistukseen vain ajattelemalla kuihtuneita appelisiinejasi, joiden siemenet ovat jo syntyessään kuivuneet.
Nyt voin vetäytyä eläkkeelle, sillä yksi suurteos riittää ja miksi vääntää toista? Sillä kukaan ei pysty tätä ylittämään, en edes minä.
Mä olen siitä jännä tyyppi että kirjoitan paremmin silloin kun kirjoitan paremmin, jos sopii selventää asiaa kirkastamatta laisinkaan. Mitä vähemmän substanssian, sitä sameemmat vedet ja paremmat naurut.
törkeä viittaus ollilan mahdolliseen vaimoon tai vaimoksi tulkittavaan naispuoliseen kumppaniin jäi mietityttämään. se saattaa täyttää kunnianloukkauslainsäädännön tarkoittaman toisen ihmisen halventamisen. lukuisten ihmisten saataville toimitettuna maksimituomio halventamisesta on kaksi vuotta vankeutta.
vaimon tai kumppanin halventaminen "vain" tehokeinona ollilaa arvosteltaessa tuntuu joka tapauksessa epäreilulta. tuskin kukaan tahtoisi itsestään tai omasta vaimostaan puhuttavan tuolla tavalla. tosin on ollilastakin sanottu vaikka mitä. mies itse ei ole haukkunut ketään.
Juupeli hyvä, se olet jo vetänyt housut ylös paljastaa että perseesi oli hetki sitten paljaana. Tekikö se hyvää? Kaikki muu lienee triviaalia sen rinnalla, että olet meistä ainoa joka on paljastanut takapuolensa seurassa, eikö?
Osuit muuten oikeaan: säiläni on ruosteessa, ilmeisesti rappeutunut miehen mukana, joka on kaljuuntumisen, lihomisen ja hitaan sokeutumisen myötä käsittänyt että aikuisuus koostuu edellä mainituiden lisäksi karseista krapuloista.
Mutta mistä on varhaiskeski-ikäiset miehet tehty? pakenevasta hiusrajasta, laimenevasta kiihkosta ja kaurapuurosta, joka maistuu eilisen unelmille.
"Nyt voin vetäytyä eläkkeelle, sillä yksi suurteos riittää ja miksi vääntää toista?" Suhtaudut tekemisiisi nyt hieman liian filosofisesti, vääntäähän kettukin paskansa preesenssissä. Ota neuvostani vaari tai vaadit taas puukkoa perse paljaana.
Liukkailla liikutaan mutta säädösten sisäpuolella mennään. Sitä paitsi: sen lisäksi että se halusi kuulla juuri sen eikä mitään muuta, vittuilun kärki osoitti kohti Juupelia, ei kuvitteellisia perheenjäseniä. Siinä on semanttinen ero, ei kovin juridinen, mutta eettinen.
Tarkoititko ehkä Kyllikin on kipsiä?
T. ®Sherlokki © 2008
heiluu vapaana, mutta kipsi alkaa sulaa. Joten ei muuta kuin nörttipoliisit paikalle!
Vitsi,vitsi.
On minulla nainenkin, jopa hieno, mutta ei anna kuin mulle.
sivulla 80 ja nyt jo tapaus... kieltämättä aika hauskaa, amerikkalaistyylisen rentoa optimismia, saisikos tänne vähän näytepaloja.
Hyvä hyvä! Lisää optimismia tänne, "enhän mää mittään" asenteella ei ainakaan mitään tule :-)
Ja mitä sivumäärään tulee, sehän on hyvä että on jo jotain valmista, eikä pelkkiä haaveita *kyllä minäkin kirjoitan joku päivä romaanin ja hyvän, kunhan vain aikaa olisi". Se joka löytää ajan, se tekee kirjan.
kirja on nyt sivulla 140.
Enää 60 sivua kirjoitamista ja jutut ovat päässä valmiina.
Ei tarvitse kuin näpytellä 10 s/pv niin viikon päästä haetaan jo kustantajaa.
Näpyttely on tosin hidasta nyt, kun on tämä kipsi kädessä.Katso kuva kotisivuiltani!
Tällä kertaa ette saa näytettä, koska tuleva kustantaja ei ehkä pitäisi siitä. Houkutus on kyllä suuri. Syksyllä sitten saa ostaa kirjakaupasta.
Kukaan vähänkään varteenotettava kustantaja ei ehdi saa kirjaasi valmiiksi tämän vuoden syksyksi. Tavallisen rivikirjoittajan jorinat pakataan kansien väliin nopeimmillaan vuodessa.
mutta luotan käsikirjoituksen voimaan.
Tietysti kustannustoimittajalla on vankka pino tavaraa luettavana ennestään, ja minun juttun uhkaa mennä pinon alimaiseksi.
Siksipä lähestynkin kustantajaa niin provosoivasti, että houkutus vilkaista juttua heti on suuri. Ei tarvitse lukea kuin eka sivu, niin koukku toimii. Kyllä kustantaja rahan haistaa. Näin hyvää huumoria samoissa kansissa on viimeksi tullut Svejkin modossa.
En tule olemaan rivikirjailija. Vaadin ensivastausta viikon sisällä, muuten tarina lähtee kilpailijalle.
Kokemuksesta voin sanoa, että tuntemattoman kirjoittajan on lähes mahdotonta saada "oikealta" kustantajalta myönteinen kustannuspäätös viikossa. Sen sijaan kielteinen päätös voi tulla parissa päivässä.
Jokainen kirjailija pysyy rivikirjailijana suunnilleen siihen saakka, kunnes nimi alkaa toistuvasti ilmestyä uuden teoksen myötä Mitä Suomi lukee-listalle.
Tästä huolimatta kaikkea hyvää hankkeellesi ja voimia sen toteuttamiseen. Innostuksen puutteesta sinua ei ainakaan voi syyttää.
tulevaa Suomen kirjallisuuden tuhkimotarinaa varten. Kiitos sheriffille kannustuksesta ja realistisista sanoista. Pistin jo tänään toimeksi. Kässäri lähti sähköpostina kustantamoon, tosin 3 viimeistä lukua siitä vielä puuttui.
Minulle tuli kiire noiden varoituksen sanojen takia. Haluan pidellä vielä eläessäni kirjaa kourassani, eli isänpäivät jo joulu ovat tähtäimessä,samoin linnan juhlat.
Aikanaan tämä keskustelu tulee olemaan median mielenkiinnon kohteena. Kuinka kukaan voi olla näin ääliömäisen itsevarma, että hehkuttaa jo nyt menestystään. Sitä tullaan hämmästelemään.
Nyt jokaisen on aika kirjoittaa tänne oma puumerkkinsä. Olette etuoikeutettuja!
Että ootki pissipäinen, jotenki se ehkä oli kaikkein korviin pistävin kohta you tube videossa, ettei muka pissi ole päässäsi?!
Oletko tosiaan noin naivi, vai tyhmä vai molempia, vai peräti narsisti? Muutaman luonnehäirikön tavattuani tunnistan kyllä oireet. -> Ei todellisuuden tajua, kuvittelee itsestään mahdottomia jne.
Koko sen ajan kun olet tälle palstalle kirjoittanut, kirjoituksesi ovat lähinnä nostaneet sapen makua huulilleni, muttei niin että viitsisin kanssasi alkaa kinaamaan, vaan niin, että koen ettei sinulle todellisuutta kannata edes yrittää ujuttaa.
Sinulla on oma todellisuutesi, jossa olet kuningas, yksinvaltias,
Minusta sinä olet keisari ilman vaatteita. En vain tiedä mistä löytäisin sen peilin jolla totuuden sinulle todistaisin.
Aina kun kursseillani kysytään, mitä tarkoittaa että on liian ylpeä oppimaan, näytän blogisi esimerkkinä siitä, kuinka ei pääse eteenpäin, elämässä eikä varsinkaan kirjailijana.
kiusaajan peruste on yleensä se, että kiusattu on jollakin tavalla ärsyttävä: eri näköinen, eri mallinen, eri värinen, puhuu tyhmiä, on tyhmä, pissipäinen, naiivi, narsisti, luonnehäirikkö, tyhmä, kuningas, yksinvaltias, keisari...?
relaa vähän. emme ole ala-asteen pihalla.
Me emme ole ala-asteen pihalla, joten sitä olettaa olevansa tekemisissä aikuisten kanssa. Mutta tuo aikuinen, parrakas mies, käyttäytyy kuin maailmanvaltias teini-ikäinen. Ehkä uhmaikäinen.
Lähinnä mua hämmästyttää se, mitä tämä keikari haluaa tässä muuta, kuin pullistella ja paljastella.
Jos ois jotain näyttöä jostain? mutta ku niit myytyjä oli vaan 60kpl (suku,ystävät,tuttavat ryyppykaverit) ja niitä myymättömiä 120kpl.
Ettei tämä ihminen ymmärrä olla oman kokoisensa, onko pakko tulla ja pullistella niin että Mennen haisee mennen ja tullen ja tulee päänsärkyä.
O`Pate oli vain nopea sutaisu ja harjoitelma, omakustanne tutille lahjaksi. Olen tässä yrittänyt kertoa, että nyt on jo jäntevää, huipputekstiä 150 sivua kasassa ja kustantajaa haetaan. Kyllä se löytyy. Kirja tulee myymään kymmeniä tuhansia.
Sori vaan
Vaikka provosoidaan, aina ei kannata provosoitua.
Kai sitä saa joku olla hieman "ei fiksukin". Fiksuus on muutenkin yliarvostettu ja termiä käytetään usein väärissä paikoissa.
Jos kaikki ovat fiksuja, keskustelu on tarpeetonta, koska kaikkihan tietävät kaiken ja omaavat samanlaisen ajatusmaailman.
Tämmöinen skennaario, joka ei perustu mihinkään faktaan, tai realismiin on naurettavaa. Ikäsi huomioon ottaen, se on jo jotakin sanoi kuvaamatonta. Joku raja on syytä olla uhossakin.
mitä se optimismi ketään haittaa? Juupeli tekee asiat omalla tavallaan. Kirjoittamisessa on ihan sama mitä puhuu, tai kirjoittaa kun se teos puhuu puolestaan, joten nähtäväksi jää lopputulos.
On hyvä uskoa itseensä. Kuinkahan moni meistäkin olisi jo julkaissut jos olisi uskonut itseensä joskus aiemmin? Mietin vaan.
nimi on nyt muutettava. Sinne syttyy kahdeksas tähti.
Käsis on lähetetty.
tähtikuvio sammuu lopullisesti, kun valtava egoinen musta aukko nielaisee sen saamalla aikaan järkyttävään virhearvioon ollilan painoarvosta.
Huippua.
Mä kannustan sua, Juupeli. Sä olet kirjallinen nero ja mä lähden painattamaan t-paitoja tulevan kirjasi kunniaksi. Vähintä mitä sun pitäisi saada puhtaasta neroudestasi, joka tulee totaalisesti pelastamaan suomenkielisen kirjallisuuden, on Finlandia- palkinto. Tai palatsi kultaisine patsaineen ja ruuanmaistajia ja elefantteja, joiden selkiin on maalattu kuvasi.
se on oikeasti valmis niin lähetät sen mahdollisimman moneen paikkaan. Otava ei välttämättä ole paras vastailemaan yleensäkään, mutta eihän sitä tiedä sinun kohdallasi.
Lähetin Otavaan käsiksen vastoin kaikkia heidän ohjeitaan fontilla 11 jne.jne.
Annoin viikon aikaa antaa alustava vastaus. Jos sitä ei kuulu, niin näppejään jäävät nuolemaan. Siinä vuoden päästä luultavasti joku saa sitten potkut. Ja sehän on oikein, jos joustavuutta ei löydy.
lähti tänään pikakirjeen muodossa kohteinaan Gummerus,Otava,Tammi,WSOY.
Saas nähdä mitä tuhoa se saa aikaiseksi, vai ampuvatko alas torjuntaohjuksella. Kirje oli sen verran huomiota herättävä, että tuskin sitä pinon pohjimmaiseksi työnnetään. Yksi näistä taloista vahvistuu ja muut raunioituvat. Nopeat syövät hitaat.
Tässä saatekirjeeni:
Hyvät kustantajat (!)
Tiedän, olen nyt röyhkeä ja toimin vastoin ohjeitanne toimiessani näin, jopa provosoivasti. Mutta minulla on syyni. Toki olen tutustunut ohjeistukseenne koskien esikoiskirjailijoiden käsikirjoituksia. Joka päivä posti kantaa 3-5 kpl lisää toiveikkaita sepustuksia ja ne asianmukaisesti laitetaan pinon alimmaiseksi. Mutta kuinka usein sieltä löytyy uusi kyky, todellinen helmi, joka osoittautuu sekä myyntitykiksi, sensaatioksi, että aikaa myöten kansan rakastamaksi klassikoksi?
Väitän, että nyt pitelet käsissäsi tällaista onnen kantamoista! Tässä on sitä kirjoittamisen riemua ja elämisen makua, lämmintä älykästä huumoria, josta lukeva kansa pitää. Kaiken lisäksi tarinalla on mukaansa tempaava juoni, joka kirjan puolivälissä muuntuu huomaamatta huumorin tahdittamaksi vakavammaksi pohdiskeluksi ja lukija lopetettuaan huomaa miettivänsä elämän suuria kysymyksiä. Kaiken naurun keskellä hän saattaa jopa liikuttua.
Vaikka kirja alkaa dekkarimaisella tunnelmalla, jossa näkökulma on rikollisella, se osoittautuu hillittömän hauskaksi kuvaukseksi kahden suvun (Autiot ja Kolat) erikoisista vaiheista. Teemoina ovat veljesrakkaus, rakkaus naiseen, rikos ja petos mm. Hillittömän hauska, lämmin huumori ryydittää menoa koko pitkän tarinan. Ja korostan: tämä ei ole pelkkää hömppää, vaan loppua kohti kuin huomaamatta pohditaan elämän arvoja, rakkauden, anteeksiannon tärkeyttä. Lukija ei jää kylmäksi, kuten niin usein, vaikka kyseessä olisi hyväkin dekkari, hän joutuu kysymään: entä sitten?
Olen siis tavallaan esikoiskirjailija (yksi omakustanne) ja nyt kun sain aikaan tämän mahtavan tarinan 5 viikossa (!), on minulla kiire saada tunnustusta ja mammonaa syksyn kirjamarkkinoilta. Etumme lienevät yhtenevät? Nyt siis nopeus on valttia. Yksi teistä voittaa. Ehkä se on nopein päättäjä, annan sille hyvin suuren arvon. Olen nyt todella malttamaton. Siis uhraa aluksi ½ tuntia ajastasi ja lue vaikka seuraavat näytteet ensin: ss.45-47, 22-23. Sitten voitkin lukea kirjan kokonaan ja pitää muutaman kuukauden lomaa, sillä vuoden tulostavoitteesi on jo täytetty…
Odotan mahdollisimman nopeaa yhteydenottoa. Sen lisäksi tarjouksissa otan huomioon seuraavat seikat:
1) Kertapalkkion ja myyntiin perustuvan palkkion suuruus.
2) Panostuksenne markkinointiin, mainosbudjetti tälle kirjalle?
3) Kuinka nopeasti kirja saadaan painosta ulos?
4) Pätevän kustannustoimittajan apu, haluan kirjaan myös kuvitusta, kansi-idea on jo valmiina.
5) Apua kirjallisuuskilpailuihin osallistumisessa
6) Muuta mahdollista hyvää, mitä nyt ei tullut mieleen.
Alustava yhteydenotto vaikka sähköpostilla tai puhelimitse heti on siis eduksi. Lopullisia vastauksia odotan viimeistään to.24.42008. Tämä on kova vaatimus, tiedän. Mutta tiedän myös tarinan arvon. Nyt siellä nauretaan! Okei, olen omahyväinen suuruudenhullu, mutta ehkä myös oikeassa! Nyt sitten lukemaan ja soitellaan!
T: Juha Ollila, ohessa käyntikorttini.
tämä konsti (röyhkeys).
Yleisenä kannanottona totean, että kustantamoiden resurssit taitavat olla alimitoitettuja, jos lukemattomia käsiksiä lojuu pinossa koko ajan satoja odottamassa vuoroaan.
Kirjoittajalla on luonnollisesti polttava kiire saada homma etenemään. Taitavat kustannustoimittajat nääntyä urakan alle. Taas revitään tuotto työntekijän hiostamisella.
Markkinarakoa löytyisi nopealle, sutjakalle kustantajalle.
Itse laitoin saatekirjelmän joka sisälsi neljä sanaa, pisteen ja välissä pilkku. Kaikki mitä tarina sisältää on noissa neljässä sanassa. Siinä on laiskankin toimittajan helppo arvioida, kenelle heistä teksti olisi mieluisin lukea.
;) tähän tuli paljon enemmän sanoja.
ps. Saatekirje kertoo myös sen, onko sanankäyttäjä näppärä, selittelijä, vai pitkäveteinen tyhjänpuhuja.
kategoriaan asettaisit saatekirjeeni?
Vaikka menestysteoksesi olisi valmis eilen ja sopimus allekirjoitettaisiin tänään, se tulisi myyntiin syksyllä 2009, ei 2008.
ja selittelevä
Mikä siinä maksaa? Minulla on hyvin muokattu, painovalmis versio kansikuvaideaa ja muita yksityiskohtia myöten harkittuna.
Ei muuta kuin painokone laulamaan,kirjaa kauppoihin ja arvosteltavaksi. Sen tajuan, että markkinointistrategian miettiminen voi viedä aikansa.
Onko ne painokoneetkin niin varattuja kuin kustannustoimittajat?
lyhyt ja vailla perusteluita.
Siis turha ja tyhjänpäiväinen.
Kirjoittajansa mielestä "hyvin muokattuja, painovalmiita" käsikirjoituksia on kustantajilla autolasteittain.
Isot kustantajat ovat sopineet tämän vuoden syksynä julkaistavista kirjoista jo joskus viime vuonna. Parhaillaan lyödään lukkoon ensi kevään julkaisuohjelmaa ja tehdään varauksia syksyn 2009 ohjelmaan.
Yleensä käsikirjoituksen tie kirjaksi kestää noin vuoden. Siis siitä päivästä, kun kustantaja päättää kirjan kustantaa. Tämähän on tiedossa kaikilla, jotka alaa vähänkään seuraavat.
Pienten kustantajien joukosta löytyy niitäkin, jotka sysäävät samantien painoon sen minkä posti tuo. Ainakin joidenkin julkaisujen tason perusteella voi väittää niin.
myönnän, en ole alaa seurannut, koska akuutti tarve tuli vasta nyt. Tältä palstaltahan oppii koko ajan lisää!
No ei minulla rahan kanssa ole kiire, mutta olis kiva käydä kirjoittamaan toista samantein tietoisena, että kirja julkaistaan.
Pistää kyllä vakavasti harkitsemaan omakustannetta, taas.
Kai se myönteisen kritiikin kautta voisi myydä ilman mainoskampanjoitakin. Ja jos myisi pelkästään itse, saisi isomman siivun muutamien tuhannen myynnilläkin.
Mielestäni kirjassani olisi ainesta myös melkein sellaisenaan elokuvakäsikseksi, koska se sisältää paljon hauskaa dialogia ja juoni on vaúhdikas, mutta yllättäviä käänteitä täynnä.
TV-elokuva voisi kivasti lisätä kiinnostusta kirjaa kohtaan.
Onko kenelläkään kokemusta/tietoa?
ota yhteyttä renny harliniin, teoksesi on niin huippu että varmasti siitä hollywood elokuvan saa, valloita saman tien koko maailma, mitä tuota turhaan kainostelet
siitä onko kirja valmis, etkä ihan varmana saa sitä omaa taideteostasi kansikuvaksi.
Wake up, man.
Joo, pikkuhiljaa, hissukseen olen pistänyt jäitä hattuun. Kiirekös tässä. Odottelen nyt sitten syksyyn, mitä tapahtuu.
Muussa tapauksessa painatan itse. Sain kirjapainolta mielestäni melko hyvän tarjouksen: 1000 kpl kovakantisena, lankasidottuna n. 6000 e (sivuja n. 200 kpl. Tämä on paljon edullisempaa kuin esim. BOD, jonka laskurista vastaavan kirjan hinnaksi muodostuu kaksinkertainen.
Löytyykö vielä edullisempaa painajaa? Onko virolaisten työ priimaa? kenellä kokemusta?
yleisestä myynnistä kesän kuluessa. Vielä tätä tulevaa keräilyharvinaisuutta voi tilata nettisivujeni kautta korotettuun hintaan (ennen 10e,nyt 20e).
Perusteluna: haluan sijoitetut rahani takaisin.
kirjaa on myyty vain noin 60 kpl ja lahjoitettu ehkä 120 kpl. Kaapissani on jäljellä vielä 220 kpl.
Pörssipelurina ymmärrän arvonnousun mekanismit, joten vihjaan, että hinta tulee yhä nousemaan.
Tällä hetkellä kirja on vielä nettikirjakaupoissa vanhaan hintaan (vajaa 10e),joten nopeimmat tekevät voittoa, ennenkuin se loppuunmyydään sieltä.
sinä et tarvitse kustantajaa vaan aikaa markkinoida kirjasi itse. tuolla tyylillä ja kekseliäisyydellä, etenkin jos kirjasi on edes keskinkertainen, voit saada enemmän tuloja painamalla ja myymällä itse.
ilman mainontaa ei pääse esille.
Omakustanteen tie on jo kokeiltu. Aikaisempi provoilu täällä ei nostanut O`Paten myyntilukuja. Se oli minun pikkuinen testini.
Kukaan ei ota vakavasti omakustannetta, paitsi jos se voittaisi jonkin kirjallisuuskilpailun. Tällä kertaa haluan ennemmänkin arvostusta, kuin rahaa.
Ja se tulee mielestäni vain oikean kustantajan kautta. Panostuksella markkinointiin,kirja-arvosteluilla ja sitä myöden suuren lukijakunnan heräämisellä.
Voi härmä ja häjy.
Nytkö tituuleeraat ittes kirjailijaks... tämä you tube haastattelu on samaa p...kan jauhantaa kuin tekstis.
Yleisö tuntuu olevan ihan ajan tasalla, päisään örisevät taustalla, kuuntelisit totuuksia joita yleisö laukoo.
Minusta 60 myytyä teosta ei vielä oo ihan "kova juttu"
Itsekustannus on mielestäsi halpaa?! Siinä syy julkaisuusi, aikuisella ihmisellä on varaa harrastaa kirjailijana oloa, vaikkei taitoa tai sanottavaa olisikaan.
Se miten nopeasti uusi kirjasi valmistuu, kertoo omaa kieltään että samaa sontaa sieltä valuu.
Vai ei kusi nouse hattuun? No ei, se on tainnut aina olla siellä.
Parasta kohtaa lukies haastattelus 3, mun mielestä yleisö kertoo parhaiten mistä on kyse. "Lähen käymään tupakalla" Mies sönköttää, sit mietitään onko tupakkaa.
Yleisö siis äänestää jaloillaan, vaikka on siinä kunnossa etteivät jalat kanna, he eivät silti jaksa kuunnella jorinaasi.
Erittäin kiva kuunnella kuinka yleisö on ihan kuten me, hölmistyneenä kyselee - Mistä täsä on kyse??? - Mitä järkeä tässä on? Haastattelin huomio Irlannin merestä on hupaisa, et välittänyt ottaa edes faktoista selvää?
onko nettikiusaamisesta kirjoitettu novellia? internet-ympäristö taitaa kirjallisuudessa muutenkin olla vielä kirjoittamaton lehti. juupeli voisi sijoittaa jonkun hirtehis-juttunsa netin keskustelupalstan maailmaan - ei ehkä kuitenkaan kirjailijanalut-palstalle. eikä kommenttejakaan kannata kopioida, kun lakituvassa saattaa paskakin olla tekijänoikeuksilla suojattu.
Elävät omaa elämäänsä. Atlanti oli novellin, ehkä hieman tietämättömän kertojaäänen runollinen ilmaisu rakastavaisten rakkaudelle.
Faktoilla ja etenkin väärillä faktoilla saa fiktioon hienon lisävärin. Se voi jopa inspiroida lukijan tutkimaan faktaa ja nauramaan sitten tälle kirjoittajan tarkoitukselliselle virheelle, oka kuvaa novellihenkilön epätäydellisyyttä.
kaipasin ruoskimista ja tässähän sitä tuli. Ei tosin niin älykkässä muodossa kuin toivoisin. Ehkäpä minun pitää tyytyä tähän. Joka tapauksessa lisäpontta, näytönhalua tuli taas ja ryhdyn 13. luvun kimppuun!
mainita, että tänään tuli valmista! 200-sivuinen, jäntevä tarina maustettuna huumorilla, jännityksellä ja ihmisuhteilla.
Vähän vielä muokkailen, niin sitten se lähtee kierrokselle.
Mikä kustantamo panostaa kirjailijaan ja markkinointiin? Ja keneltä kustantajalta puuttu tällainen myyntitykki profiilistaan? Tarkoitan tuota dekkarimaista muotoa, jossa on siis mukana huumoria ja veijarimaisuutta, mutta lopussa teemat syvenevät jopa koskettaviksi.
Olen sivusilmällä seurannut menestystarinasi alkuhetkiä ja tehnyt sen kalpeana kateudesta, joudun nyt myöntämään tuon kursailematta. Moni voi varmaan yhtyä näkemykseeni: kaikki tuhkimotarinan merkit roikkuvat otollisesti ilmassa ja taivaankappaleet ovat kokonaan puolellasi. Suoraan sanottuna, kuulut mitä todennäköisimmin rouva Fortunan lempilapsiin.
Mitä kustantajiin tulee, niin esittämääsi profiiliin sopinee loistavasti pieni, mutta pippurinen, nopealiikkeinen Etukeno Oy.
Yritys edustaa juuri kaipaamaasi nopeutta, joustavuutta ja agressiivista markkinointinäkemystä - edelläkävijä, kaiken kaikkiaan ja sanalla sanoen.
Minä en ainakaan muille suostuisi omiani sinun saappaissasi edes lähettämään, se on täysin varma. WSOY, Tammi, Otava, Gummerus, Karisto jne. saattavat olla sinunlaisellesi, uudenlaista näkemystä omaavalle verbaalivirtuoosille taloina muutenkin hieman liian jäykkiä ja vanhakantaisia.
Olen otettu, että saan olla mukana todistamassa tätä. Syksyn kirjamessuilla tavataan!
En löytänyt viestistäsi sarkasmia edes suurennuslasilla katsoen, joten kiitän kannustavasta kommentistasi.
Täytyypä tuo Etukeno tutkailla, jos pääsisivät vaikka sitten tasapainoon, kas kun minä taaplaan takakenossa!
Kiitos Maranelloon päin korskealle orille!
lähetin käsiksen myös kustannusyhtiö Atenan ja kirjallisuuslehti Parnasson kilpailuun, joka umpeutuu 3.5.2008
Saattaaisi olla nopeampi reitti lukijan käsiin kuin nämä vanhat,isot,jähmeät kustannustalot.
Onko kenelläkään kokemusta? Oletteko osallistumassa samaan skabaan?
ps. kriittisiltä sukulaislta on tullut hehkuttavaa palautetta...
Vai lähetitkö kilpailuun sen omakustanteen?
niin, että kaupallisen, oikean kustantajan kautta aikaisemmin julkaissut kirjailija ei voi osallistua.
Minähän olen vain laittanut omia rahoja likoon ja omakustanteen oikeudet ovat minulla itselläni. Voin koska tahansa vetää O`Paten pois myynnistä.
Niin tai näin. Tuleepa juttu ainakin luettua ja jos se on hyvä, niin sopimustarjous tulee huolimatta kilpailusta, joka ei ole varsinainen maalini.
Totta puhuen en ole varma noista säännöistä, ne olivat netissä niin ympäripyöreästi.
Eli runsas kaksi vuotta. Miten kustantaja suhtautui koukkuun?