TYÖ

Vaikka ikävuodet lähestyvät uutta kymmenlukua, vaikka takana on mielettömän pitkiä viikkoja, työ on edelleen elämän keskipiste, täyttymys ja tärkein sisältö, jota ilman vajoaisin jonnekin tylsän toimettomuuden suohon.
Vain työssä saan arvostusta, kiitosta, kannustusta, tuntea olevani luottamuksen arvoinen, fiksu ja näppärä, tietävä ja muistava, syvästi ymmärtävä, kunnioitettu ja pidetty, jos uskon sen mitä minulle kasvoja vasten sanotaan. En minä kiitosten ja kehumisten lausujan sentään usko tosissaan olevan, mutta kukaan muu missään muualla ei minua edes huomaa, saati pidä tärkeänä.

Työtä on niin paljon kuin ehdin tehdä, parhaani mukaan yritän jokaisen yksityiskohdan tehdä niin hyvin kuin mahdollista, uhraten vapaa-aikaa ja rasittaen mielenrauhaa. Minulle kelpaa vain paras, mieluiten niin hyvä, ettei sellaista huolellisuutta ja perusteellisuutta kukaan toinen jaksaisi edes yrittää. Ja onnistuminen omissa pyrkimyksissä, oivaltaminen ja dokumenttien loistava ulkoasu tuovat niin hyvän mielen, ettei sellaista mistään muualta saa.

erosin töistä, kun 55v täytin,
enpä ole ennen huomannutkaan, että olen eronnut.