Nyt kulkaas

Halu elää toisen kanssa loppuu - voi häntä silti platonisesti rakastaa...tästä kokemusta.

Rakkaus ei itsessään häviä, vaan siirtyy uuteen...kokemusta siitäkin:)

Jos ihminen kykenee (oikeasti ja) epäitsekkäästi rakastamaan - ei rakkaus lopu häneltä koskaan!

Ehkä "raha tulee rahan luokse", mutta rakkaus myös rakkauden..:)

Se on pelkkä ihmisen keksimä sana jollekin tilanteelle, jossa hän on toisen kanssa. Tunnetila, joka vaikuttaa vahvalta. Se vahvuus loppuu kun tilanne muuttuu ja huomaa, että kaikki on ihan kuin ennenkin, vaikka odotti ns. rakkauden tuovan elämään jotain "ihanaa" ja kaiken muuttavaa. Mikään ei muutu kuitenkaan kuin omassa itsessä ja ihan kaikki on kuten ennenkin. ;)

Oliko mielipiteeni kyllin sekava ?? Näin kuitenkin ajattelen, ehkä hiukan kyynisesti, mutta olenhan nykyään jo realistinen kaiken suhteen.

Ei rakkaus mihinkään lopu, halu sen näyttämiseen kylläkin voi loppua... joskus lopullisesti ja joskus hetkeksi.

..vastailitte niin hyvin että pitää oikein miettiä vastavastauksia.

Palaan asiaan hetimiten kun rauhassa ehdin,nyt pitäisi mennä maaten kun raskas päivä takana ja huomenna töihin.

Jatkan unissani tuota rakkauden olemuksen pohtimista.
Ei se voi loppua,se varmaan jää jonnekin elämän tyrskyjen alle.
Miljoonien syiden takia.
Tai jotain sinnepäin.
Suomen kielestä puuttuu sanoja millä ilmaisisi ajatuksensa.

Mutta nyt mustarastaan kauniiden sävelten leijuessa vielä sielustossa hyvää yötä.

Rakkaus on loppumatonta ja iäistä..Rakkaus ei lopu koskaan. Jos joku jotain muuta väittää, se ei ole ollut rakkautta vaan jotain muuta, kiintymystä, läheisriippuvuutta, ihastumista jotain, mut ei rakkautta.

Mieti vaikka vanhempien suhdetta omiin lapsiin, se on ikuista rakkautta ja huolta. Miten moni vanhempi pyyteettömästi tekisi mitä vain, jälkikasvun hyväksi..

Rakkaudesta parisuhteessa, en aijo nyt kirjoittaa, koska siitä tulisi romaani ja nyt en jouda :}

Rakkaus jo käsitteenä, on varmaan melko suhteellinen ja henkilökohtainen, joten jokainen kokee asian omakohtaisesti.

Hilima von-kivaa-perjantain-jatkoa :}

Minä käsitän rakkaudella sitä, että kunnioittaa toista ja haluaa olla rakastamansa henkilön kanssa. Siinä joutuu tekemään kompromisseja koko ajan molemmin puolin. Kunnioitus pitää säilyä puolin ja toisin. Ei sis saa käyttää hyväksi eikä olla itsestäänselvyys.
Rakkautta on se jos arkipäivänä kauppaan menessä pidetään kädestä kiinni ja sitä kun sanotaan: "Rakastan sinua".
Pitäisi muistaa se mitä on vihkivalassa vannonut, hyvinä ja pahoina päivinä.
Sitä on rakkaus.

sanoa mitä se rakkauden loppuminen oikein voisi tarkoittaa mutta

minulle

Rakkaus on kokonaisvaltainen tila, jota on vaikea sanoiksi pukea mutta seuraavat mietelauseet kuvaavat minusta sen VOIMAKKUUTTA, INTENSITEETTIÄ, KOSKETTAVUUTTA, VIISAUTTA ja KOKONAISMERKITYSTÄ.

"Suur´on rakkaus rajaton, onnen aika ajaton

Sydän ja mielikuvitus kuuluvat rikkaaseen elämään

Rakkaus ei ole samaa kuin katsoa toisiaan silmiin, vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan.

Ei ole parempaa rikkautta kuin ruumiin terveys eikä suurempaa iloa kuin sydämen ilo.

Elämä ei ole vain rakkautta ja riemua, se on myös tanssimista ruusuilla.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Hymy on ikkuna, josta näkee, onko sydän kotona.

Jos sydän on täynnä valoa, ei pimeydellä ole siellä sijaa.

Rakkaus on korkeamman asteen huomiokykyisyyttä.

Rakkaus on kuin auringonpaiste, ja taivaallinen on sen arvo.

Rakkaus on kultainen portaikko, jota myöten sydän kiipeää taivaaseen.

Rakkaus on luonnon toinen aurinko.

Rakkaus on lämpöä.

Nauru nuorentaa, rakkaus kaunistaa.

On yksi elämisen arvoinen asia: Rakkaus. Paitsi sitä ei ole mitään

Rakkauden levottomuudessa on ikuisuuden tyventä

Rakkaus on elämämme suurin ilo ja suurin suru. Se on elämä itse"

AI JAI JAI, TSAJ AI AI, AI JAI.......

Noniin, aloitetaanpa. Veikkaan että tarkoitat rakkautta miehen ja naisen välillä?

Mulle "kun rakkaus loppuu" tarkoittaa sitä että pakkaan tavarani ja muutan. Se on iso askel kahden (usein monen muunkin) ihmisen elämässä, joten kandee tarkkaan miettiä onko se tosiaan loppunut, vai onko se vaan hukassa.

Miten niin rakkaus ei ole pelkkää tunnetta??

Enkä muuten osta sitäkään ettei se lopu, että se vaan siirtyy. Onko minussa joku vakiomäärä rakkautta syntymästä? Niin kuin munasoluja? Niitä sitten poksauttelen pitkin elämää?? Höh teitä romanttisia... ;)) Ai ei kuulostanut kovin romanttiselta? No niin, mun pitää vähän hioa se puoli minussa..

Rakkaus voi loppua, jos väsyy siihen, että toinen hyväksi käyttää toisen rakkautta. että koko ajan pitäisi olla nostamassa ojasta, vaikka sinne itse tietahtoen putoaa.

Pitkän suhteen loppuminen rakkauden puutteeseen, onkin paljon monimutkaisempi juttu.

Kotifilosofiaa....

Minä aina pistän levysoittimesta tulemaan
jotain jannetulkkia. No vaimo sanoo, että
pistit sitten rokin soimaan. Mie siihen, että
taidankin lähteä tästä sänkyyn pötköttelemään.

Onko ketään enää paikalla?
Anteeksi etten ole vastaillut.Töissä tuhraantuu hyvää aikaa,sitten on poika leiriytynyt koneen ääreen ja lopulta kun tänne oon päässyt niin kone tilttaillut.

Uskokaa tai älkää niin koko viikonlopun oon pohtinut tuota rakkautta,sen olemusta,loppumista ja muotoa.Siis koko viikonlopun!
Edelleen intän että se ei lopu.
(Siis rakkaus,ei viikonloppu)
Syystä tai toisesta ihminen jotenkin vain "väsyy" rakastamaan.

Ja tarkoitan rakkautta kaikkiin ja kaikkeen,en vain parisuhteessa ilmenevää.

Rakkaus on kaiken olevaisen perusta,jotain jota ei voi selittää.
Ainakaan vielä ennenkuin jatkan miettimistä ja löydän vastauksen.

Juu,ja erinäisiä vastauksia kommentteihinne:
Pus-kissille tiedoksi että oon peruskärttyinen!
Ei voi mitää että äksy-geenini on aktiivisia.
Tuffella on mielenkiintonen näkemys munasolu-rakkaudesta.
Ookko sä sitten aina ennen sitä rakkauden posahtamista äkänen?Kerran kuussa?

Mutta kaikkien teitin vastaukset jää hautumaan sekasortoiseen keskimmäiseen aivolohkooni ja annan niiden mellastaa sielä omien mielipiteitteni kanssa.
Kai siitä jokin suuri oivallus lopulta syntyy.

Mulla on pää kipee...