Haastattelu on lyhyt aika

toivottavasti itse ei jännitä liikaa. Pitää vaan yrittää sitten olla rento, mutta taas, jos sitäkni oikeen yrittämällä yrittää niin voi mennä vielä huonommin :(

Kirjallinen osio mittaa aika paljon. Siitä voi päätellä hakijan sitoutuneisuutta opiskeluun (= onko viitsitty opiskella), kykyä omaksua uutta tietoa (=erittäin tärkeää opiskelujen loppuunviemiseksi) ja stressinsietokykyä itse koetilanteesssa (=myös tärkeä ominaisuus opintoja silmälläpitäen). Yliopistot saavat rahaa sitä mukaa, miten niistä valmistuu ihmisiä. Ei sinne voida ottaa kaikkia halukkaita, koska kaikki eivät ole kykeneviä opiskelemaan.

Haastattelijat tietävät kyllä, että ihmisiä jännittää ja osaavat huomioida tämän tekijän. Ei sen haastattelun tarkoituksena ole selvittää kenen kädet tärisevät eniten ja kenen jalka vispaa parhaiten rytmissä. Kyllä siellä kiinnitetään huomiota ihan toisiin asioihin. Haastattelussa selvitellään eri ihmisten soveltuvuutta opiskelijoiksi ja opettajiksi. Sitoutuneisuus ja varmuus omasta tekemisestä kannattaa tuoda esiin.

Miä idiootti oikein olet jos tuollasita väität?

Em. asioiden lisäksi koe mittaa myös sitä, osaako opettajaksi hakeva henkilö ylipäätään esim. kirjoittaa kelvellista suomen kieltä. Se kertoo jo aika paljon henkisistä kyvyistä muutenkin.

Ei auta kuin olla oma itsensä ja toivoa et riittäisi ... Toisaalta en näe mitään syytä miksen sopisi opettajaksi, mutta toivottavasti arvioijat on samaa mieltä :D

tarkoitus olisi kirjoitti:

Ei auta kuin olla oma itsensä ja toivoa et riittäisi ... Toisaalta en näe mitään syytä miksen sopisi opettajaksi, mutta toivottavasti arvioijat on samaa mieltä :D

Oma itsensä kannattaa ollakin, sama kuin työhaastattelussa. Teennäisyys kyllä paistaa läpi, lapset varsinkin jostain syystä huomaavat teennäisyyden heti.

Yritä vain lähteä mahdollisimman rennolla asenteella kokeeseen. Ajattele että kyseessä on vain mukava pieni jutustelutuokio. Itse toimin näin vaikka aluksi jännittikin ja halu ja paine menestyä kokeessa oli kova. Rentouden hakeminen nimittäin auttoi, etenkin ryhmätilanteessa oli ihan aidosti mukavaa jutella fiksujen ihmisten kanssa ja unohdin olevani koetilanteessa.

Kyllä se siitä, onhan sitä varmaan kovempiakin karsintoja käyty läpi. Jos opiskelet pääaineenasi jotain muuta kuin matematiikka, fysiikkaa jne. matemaattisia aineita niin jo pääsykokeessa onnistuminen ja opiskelupaikan saaminen oli kova suoritus. Itse jännitin viime keväänä pääaineeni biologian pääsykokeen tuloksia niin kovasti, että pedagogisten soveltuvuuskokeen aiheuttama jännitys oli loppujen lopuksi aika pientä.

Mitä itse olen nähnyt noita OKL:n haastatteluita ja koetilanteita, niin ei läheskään kaikissa ole mitkään ammattilaiset haastattelemassa. Yleensä paneelissa istuu ko. laitoksen lehtoreita ja henkilökuntaa. He ovat kyllä oman alansa ammattilaisia, mutta eivät suinkaan haastattelujen ammattilaisia.

Riippuu tietysti ihan paikasta ja tilanteesta, mutta harvempi yliopisto palkkaa erikseen haastattelijat ja homma hoidetaan ihan talon omin voimin. Silloin opiskelijavalintaa ovat tekemässä myös sellaiset henkilöt, jotka olisivat mielummin viettämässä vapaa-aikaansa jossain ihan muualla kuin kuuntelemassa hakijoiden juttuja. Valitettavasti tätäkin tapahtuu.

Muuten kyllä ihan asiallista tekstiä, mutta hyppäsi vain silmille tuo haastattelijoiden ammattitaidon ylistys. Aina se ei vaan ole niin.

Hei, puhut asiaa mutta kaikkea tätä on vaan aika vaikeaa pohtia yksikseen, kun ei ole varsinaista kokemusta opettamisesta. Mitä luulet kannattaako haastattelussa tuoda esille esim. historiaansa partionjohtajana tms.? Pelottaa jotenkin tuoda omia kokemuksia ja mieliåiteitä esille siellä kun tuntuu että onhan ne haastattelijat niin paljon minua viisaampia ja kokeneempia että mitä minä nyt osaan sanoa että en ihan tampiolta näytä. Itse olen hakemassa opettajaksi siksi, että miettiesääni kaikki urat jo läpi, en ole löytänyt omaa tietäni. Olen jo valmistunut käsityöammattilaiseksi, mutta kaikki tuntuu liian yksipuoliselta, haluan tehdä paljon ja monipuolisesti. Opettajan työssä luulen että saisin käyttää lahjojani juuri monipuolisesti. Tykkään myös olla ns. oman itseni herra, ja yksin teko ei ole minulle ongelma joskin ymmärrän sen haasteellisena monesti esim. opettaja varmasti kaipaa enemmän tukea monesti, sillä työ kovin vastuullista ja kaiken kattavaa, paljon työtä ja asioita huomioon otettavaa. Koulusta on minulle ylipäätään jäänyt aina todella myönteinen kuva, rakastin ala-asteaikojani, ja kaipaan sinne takaisin, koko maailma kiehtova ja viihdyn yleensä koulussa, ja oppimassa. Muistan siis itse niin hyvin miten ihanaa lapsena oli koulussa oppia ja tehdä, opettajasta muodostui oikea läheinen ihana ihminen, ja haluaisin olla luomassa tuota hyvää kokemusta myös uusille lapsille, ei kuulemma saisi tätä sanoa ikinä mutta tykkään myös lapsista kovasti että työskentely heidän kanssaan olisi unelmien täyttymys.
Olenkin tässä koittanut pohtia että olenko lähtemässä alalle oikeista syistä, ja miten vakuuttaa myös haastattelijat, en aina oikein osaa tuoda sitä kaikkea lämmintä ja hyvää itsessäni esille tuntemattomille. Onko minulla oikea käsitys opettajan työstä, ja millaisia haasteita ja vaikeuksia opettaja nykyään joutuu kohtaamaan. Usko itseeni minulla on ainakin terve, uskon pärjäävääni vaikeuksistakin parhaalla mahdolisella tavalla, ja pitkäjänteisyyttä ja tahtoa mielestäni opettajan työssä tarvitaan. Koulusta yhteiskunnasta ja kasvatusaspektista kaipaisin lisää keskustelua ja toki koulutusta se juuri vaatii saadakseni ammattitaidon, ja työvälineet kasvattajana. Millaisia mielipiteitä sinä toit ilmi haastattelussasi, oliko haastattelua keskusteleva vai enemmänkin paneeli istumassa ja kuuntelemassa korva höröllä sanotko mitään tyhmää. Joskus on haastatteluissa sellainen kamala meininki että näkee kun sanoo jotain niin haastattelija vain katsoo sinua hiljaa ja sitten laittaa jotain paperiinsa. Ahistavaa.
On aina niin vaikea vastailla kysymyksiin miksi juuri sinä, ja mitä luulet tämän olevan yms.

tyttönen vasta? kirjoitti:

Hei, puhut asiaa mutta kaikkea tätä on vaan aika vaikeaa pohtia yksikseen, kun ei ole varsinaista kokemusta opettamisesta. Mitä luulet kannattaako haastattelussa tuoda esille esim. historiaansa partionjohtajana tms.? Pelottaa jotenkin tuoda omia kokemuksia ja mieliåiteitä esille siellä kun tuntuu että onhan ne haastattelijat niin paljon minua viisaampia ja kokeneempia että mitä minä nyt osaan sanoa että en ihan tampiolta näytä. Itse olen hakemassa opettajaksi siksi, että miettiesääni kaikki urat jo läpi, en ole löytänyt omaa tietäni. Olen jo valmistunut käsityöammattilaiseksi, mutta kaikki tuntuu liian yksipuoliselta, haluan tehdä paljon ja monipuolisesti. Opettajan työssä luulen että saisin käyttää lahjojani juuri monipuolisesti. Tykkään myös olla ns. oman itseni herra, ja yksin teko ei ole minulle ongelma joskin ymmärrän sen haasteellisena monesti esim. opettaja varmasti kaipaa enemmän tukea monesti, sillä työ kovin vastuullista ja kaiken kattavaa, paljon työtä ja asioita huomioon otettavaa. Koulusta on minulle ylipäätään jäänyt aina todella myönteinen kuva, rakastin ala-asteaikojani, ja kaipaan sinne takaisin, koko maailma kiehtova ja viihdyn yleensä koulussa, ja oppimassa. Muistan siis itse niin hyvin miten ihanaa lapsena oli koulussa oppia ja tehdä, opettajasta muodostui oikea läheinen ihana ihminen, ja haluaisin olla luomassa tuota hyvää kokemusta myös uusille lapsille, ei kuulemma saisi tätä sanoa ikinä mutta tykkään myös lapsista kovasti että työskentely heidän kanssaan olisi unelmien täyttymys.
Olenkin tässä koittanut pohtia että olenko lähtemässä alalle oikeista syistä, ja miten vakuuttaa myös haastattelijat, en aina oikein osaa tuoda sitä kaikkea lämmintä ja hyvää itsessäni esille tuntemattomille. Onko minulla oikea käsitys opettajan työstä, ja millaisia haasteita ja vaikeuksia opettaja nykyään joutuu kohtaamaan. Usko itseeni minulla on ainakin terve, uskon pärjäävääni vaikeuksistakin parhaalla mahdolisella tavalla, ja pitkäjänteisyyttä ja tahtoa mielestäni opettajan työssä tarvitaan. Koulusta yhteiskunnasta ja kasvatusaspektista kaipaisin lisää keskustelua ja toki koulutusta se juuri vaatii saadakseni ammattitaidon, ja työvälineet kasvattajana. Millaisia mielipiteitä sinä toit ilmi haastattelussasi, oliko haastattelua keskusteleva vai enemmänkin paneeli istumassa ja kuuntelemassa korva höröllä sanotko mitään tyhmää. Joskus on haastatteluissa sellainen kamala meininki että näkee kun sanoo jotain niin haastattelija vain katsoo sinua hiljaa ja sitten laittaa jotain paperiinsa. Ahistavaa.
On aina niin vaikea vastailla kysymyksiin miksi juuri sinä, ja mitä luulet tämän olevan yms.

Lue lisää

Olen vasta 20 mutta uskon että olen nyt löytänyt sen oman alani, uskon että opettajan työ on aina ollut lähellä sydäntäni ja 'se oikea' minulle, nuorempana en halunut sitä vielä myöntää, kaipasin jollekin jotenkin hohdokkaammalle alalle,mutta en löytänyt. nyt on kelkka kääntynyt, olen aikuinen naimisissa oleva nainen ja tavallinen elämä ja työ, jossa saa olla normaalissa kanssakäymisessä erilaisten ihmisten kanssa, on juuri se mitä haluan ja mistä unelmoin. En tiedä onko minulla liian ruusunpunainen kuva sitten, mutta haluan aamulla herätä, laittaa lapset tarhaan ja mennä omaan työpaikkaan, omaan kouluun oman luokan keskelle ja viettää tavallinen, mutta rikas päivä. Joskus on kurjempaa, joskus ihanapaa mutta sitä se elämä on vai?:D

tyttönen vasta? kirjoitti:

Hei, puhut asiaa mutta kaikkea tätä on vaan aika vaikeaa pohtia yksikseen, kun ei ole varsinaista kokemusta opettamisesta. Mitä luulet kannattaako haastattelussa tuoda esille esim. historiaansa partionjohtajana tms.? Pelottaa jotenkin tuoda omia kokemuksia ja mieliåiteitä esille siellä kun tuntuu että onhan ne haastattelijat niin paljon minua viisaampia ja kokeneempia että mitä minä nyt osaan sanoa että en ihan tampiolta näytä. Itse olen hakemassa opettajaksi siksi, että miettiesääni kaikki urat jo läpi, en ole löytänyt omaa tietäni. Olen jo valmistunut käsityöammattilaiseksi, mutta kaikki tuntuu liian yksipuoliselta, haluan tehdä paljon ja monipuolisesti. Opettajan työssä luulen että saisin käyttää lahjojani juuri monipuolisesti. Tykkään myös olla ns. oman itseni herra, ja yksin teko ei ole minulle ongelma joskin ymmärrän sen haasteellisena monesti esim. opettaja varmasti kaipaa enemmän tukea monesti, sillä työ kovin vastuullista ja kaiken kattavaa, paljon työtä ja asioita huomioon otettavaa. Koulusta on minulle ylipäätään jäänyt aina todella myönteinen kuva, rakastin ala-asteaikojani, ja kaipaan sinne takaisin, koko maailma kiehtova ja viihdyn yleensä koulussa, ja oppimassa. Muistan siis itse niin hyvin miten ihanaa lapsena oli koulussa oppia ja tehdä, opettajasta muodostui oikea läheinen ihana ihminen, ja haluaisin olla luomassa tuota hyvää kokemusta myös uusille lapsille, ei kuulemma saisi tätä sanoa ikinä mutta tykkään myös lapsista kovasti että työskentely heidän kanssaan olisi unelmien täyttymys.
Olenkin tässä koittanut pohtia että olenko lähtemässä alalle oikeista syistä, ja miten vakuuttaa myös haastattelijat, en aina oikein osaa tuoda sitä kaikkea lämmintä ja hyvää itsessäni esille tuntemattomille. Onko minulla oikea käsitys opettajan työstä, ja millaisia haasteita ja vaikeuksia opettaja nykyään joutuu kohtaamaan. Usko itseeni minulla on ainakin terve, uskon pärjäävääni vaikeuksistakin parhaalla mahdolisella tavalla, ja pitkäjänteisyyttä ja tahtoa mielestäni opettajan työssä tarvitaan. Koulusta yhteiskunnasta ja kasvatusaspektista kaipaisin lisää keskustelua ja toki koulutusta se juuri vaatii saadakseni ammattitaidon, ja työvälineet kasvattajana. Millaisia mielipiteitä sinä toit ilmi haastattelussasi, oliko haastattelua keskusteleva vai enemmänkin paneeli istumassa ja kuuntelemassa korva höröllä sanotko mitään tyhmää. Joskus on haastatteluissa sellainen kamala meininki että näkee kun sanoo jotain niin haastattelija vain katsoo sinua hiljaa ja sitten laittaa jotain paperiinsa. Ahistavaa.
On aina niin vaikea vastailla kysymyksiin miksi juuri sinä, ja mitä luulet tämän olevan yms.

Lue lisää

Haastattelussa kannattaa ehdottomasti tuoda esille kokemuksia juuri partionjohtamisesta! Sehän on osoitus siitä, että kykenet toimimaan johtajana, mutta käsitykseni partiosta on se, että siinä lisäksi vaaditaan tiimityötaitoja. Ainakin omasta mielestäni opettajalta vaaditaan juuri mainitsemaasi itsenäistä työkykyä, mutta sen lisäksi kykyä olla osa työyhteisöä ja puhaltaa opettajien ja koulun muun henkilökunnan kanssa samaan hiileen, aina oppilaan parhaaksi.

Ylipäätään kannattaa tuoda esille omia ajatuksia ja mielipiteitä: he tuskin arvostavat kokelasta joka on liian arka sanomaan mitä mieltä on, eihän sellainen voi olla opettaja! Rohkeasti, avoimesti ja monelta kannalta kannattaa tuoda näkökulmia, jos mielipiteitäsi esität.

Ei kannata edes yrittää haastattelussa esittää, että tämä on kutsumusammattisi tai että et osaa kuvitellakaan muita ammatteja. Opettajan hyveisiin (ainakin omasta mielestäni) kuuluu realistisuus, ja uskon että sitä haetaan myös haastattelutilanteessa. Eli selvästi vaan sanot, että uskot opettajan työn olevan tulevaisuuden ammattisi, mutta että se ei ole itsestään selvää, niinkuin mikään muukaan tässä epävarmassa maailmassa.

Myös tuo oma kokemuksesi lapsuuden koulumaailmasta voi olla hyvä mainita: koit itse saavasi paljon tukea, apua ja eväitä myöhempään elämääsi omalta opettajaltasi, ja että se on yksi syy minkä takia koet työn tärkeänä, eli saman tarjoamisen omille oppilaillesi, tai edes yhdelle.

Haastattelijat varmaan kysyvät huonoja puoliasi. _Kannattaa sanoa tuo sama, minkä kirjoitit tännekin, eli että et välttämättä aina osaa tuoda itseäsi niin avoimesti esille kuin tahtoisit, mutta että sitä haluat kehittää (ja kannattaa myös sanoa vaikka että ethän sinä kuitenkaan ole vielä valmis opettaja, ja näitä taitoja toivot oppivasi opettajankoulutuksessa).

Oma haastattelu ei ollut keskusteleva, vaan he kyselivät ja minä vastasin niin hyvin kuin pystyin. Välillä olin hetken jopa hiljaa kun mietin omaa vastaustani. Joistakin kysymyksistä he halusivat tarkennusta ja joihinkin kysymyksiin he palasivat vielä lopussa.

Siitä koulusta yhteiskunnan ja kasvatuksen kannalta... Kasvatusvastuuhan on nyky-yhteiskunnassa siirtynyt hyvin paljon ydinperheestä kouluihin, päiväkoteihin, hoitopaikkoihin, medioihin ym. koska vanhemmat yhä useammin luovat uraa ja ovat kiireisiä. Tämä tuo koululle siis hyvin suuren kasvatusvastuun. Vielä luokkakokojen ollessa hyvinkin suuria! Kannattaa miettiä mitä se tarkoittaa kasvatuksen kannalta esim. lapselle (yksinäisyys, huomioimattomuus...), opettajalle (valtava työtaakka verrattuna aikaan) tai vanhemmille (hämmennys siitä, kuka lapsen kasvattaa ja kenelle vastuu kuuluu).

Yhteiskunnan kannalta kannattaa miettiä esimerkiksi sitä, että koulutusta jatkuvasti halutaan parantaa, tuloksia parantaa (esim. pisa-tulokset - riittääkö että näyttää paperilla hyvältä, vai pitäisikö panostaa enemmänkin lapsen hyvinvointiin?) ja kuitenkin samaan aikaa resursseja suunnataan muualle. Pikkukouluja lakkautetaan ja opettajien palkkoihin ei kiinnitetä huomiota, vaikka yhä useampi pätevä opettaja vaihtaa jossain vaiheessa alaa. Itse esimerkiksi sanoin haastattelussani ihan suoraan, että opettajien palkat ovat niin huonot, että niiden ehdottomasti pitäisi nousta. Sanoin kuitenkin myös, että olen kuitenkin valmis kouluttautumaan opettajaksi palkasta huolimatta, kuitenkin toivoen että ne joskus nousevat.

Tässä vain joitakin ajatuksiani opettajuudesta, kysy toki lisää jos jää kysyttävää. Tärkeintä omasta mielestäni on (tai ainakin pitäisi olla), että haastattelu mittaa motivaatiota ja "tyyppiä", että sovellutko alalle, ei sitä että onko vastauksesi valmiiksi muotoillut.

että jännittää... kirjoitti:

Haastattelussa kannattaa ehdottomasti tuoda esille kokemuksia juuri partionjohtamisesta! Sehän on osoitus siitä, että kykenet toimimaan johtajana, mutta käsitykseni partiosta on se, että siinä lisäksi vaaditaan tiimityötaitoja. Ainakin omasta mielestäni opettajalta vaaditaan juuri mainitsemaasi itsenäistä työkykyä, mutta sen lisäksi kykyä olla osa työyhteisöä ja puhaltaa opettajien ja koulun muun henkilökunnan kanssa samaan hiileen, aina oppilaan parhaaksi.

Ylipäätään kannattaa tuoda esille omia ajatuksia ja mielipiteitä: he tuskin arvostavat kokelasta joka on liian arka sanomaan mitä mieltä on, eihän sellainen voi olla opettaja! Rohkeasti, avoimesti ja monelta kannalta kannattaa tuoda näkökulmia, jos mielipiteitäsi esität.

Ei kannata edes yrittää haastattelussa esittää, että tämä on kutsumusammattisi tai että et osaa kuvitellakaan muita ammatteja. Opettajan hyveisiin (ainakin omasta mielestäni) kuuluu realistisuus, ja uskon että sitä haetaan myös haastattelutilanteessa. Eli selvästi vaan sanot, että uskot opettajan työn olevan tulevaisuuden ammattisi, mutta että se ei ole itsestään selvää, niinkuin mikään muukaan tässä epävarmassa maailmassa.

Myös tuo oma kokemuksesi lapsuuden koulumaailmasta voi olla hyvä mainita: koit itse saavasi paljon tukea, apua ja eväitä myöhempään elämääsi omalta opettajaltasi, ja että se on yksi syy minkä takia koet työn tärkeänä, eli saman tarjoamisen omille oppilaillesi, tai edes yhdelle.

Haastattelijat varmaan kysyvät huonoja puoliasi. _Kannattaa sanoa tuo sama, minkä kirjoitit tännekin, eli että et välttämättä aina osaa tuoda itseäsi niin avoimesti esille kuin tahtoisit, mutta että sitä haluat kehittää (ja kannattaa myös sanoa vaikka että ethän sinä kuitenkaan ole vielä valmis opettaja, ja näitä taitoja toivot oppivasi opettajankoulutuksessa).

Oma haastattelu ei ollut keskusteleva, vaan he kyselivät ja minä vastasin niin hyvin kuin pystyin. Välillä olin hetken jopa hiljaa kun mietin omaa vastaustani. Joistakin kysymyksistä he halusivat tarkennusta ja joihinkin kysymyksiin he palasivat vielä lopussa.

Siitä koulusta yhteiskunnan ja kasvatuksen kannalta... Kasvatusvastuuhan on nyky-yhteiskunnassa siirtynyt hyvin paljon ydinperheestä kouluihin, päiväkoteihin, hoitopaikkoihin, medioihin ym. koska vanhemmat yhä useammin luovat uraa ja ovat kiireisiä. Tämä tuo koululle siis hyvin suuren kasvatusvastuun. Vielä luokkakokojen ollessa hyvinkin suuria! Kannattaa miettiä mitä se tarkoittaa kasvatuksen kannalta esim. lapselle (yksinäisyys, huomioimattomuus...), opettajalle (valtava työtaakka verrattuna aikaan) tai vanhemmille (hämmennys siitä, kuka lapsen kasvattaa ja kenelle vastuu kuuluu).

Yhteiskunnan kannalta kannattaa miettiä esimerkiksi sitä, että koulutusta jatkuvasti halutaan parantaa, tuloksia parantaa (esim. pisa-tulokset - riittääkö että näyttää paperilla hyvältä, vai pitäisikö panostaa enemmänkin lapsen hyvinvointiin?) ja kuitenkin samaan aikaa resursseja suunnataan muualle. Pikkukouluja lakkautetaan ja opettajien palkkoihin ei kiinnitetä huomiota, vaikka yhä useampi pätevä opettaja vaihtaa jossain vaiheessa alaa. Itse esimerkiksi sanoin haastattelussani ihan suoraan, että opettajien palkat ovat niin huonot, että niiden ehdottomasti pitäisi nousta. Sanoin kuitenkin myös, että olen kuitenkin valmis kouluttautumaan opettajaksi palkasta huolimatta, kuitenkin toivoen että ne joskus nousevat.

Tässä vain joitakin ajatuksiani opettajuudesta, kysy toki lisää jos jää kysyttävää. Tärkeintä omasta mielestäni on (tai ainakin pitäisi olla), että haastattelu mittaa motivaatiota ja "tyyppiä", että sovellutko alalle, ei sitä että onko vastauksesi valmiiksi muotoillut.

Lue lisää

Voi kun jannittaa, soveltuvuuskokeet reilun viikon paasta. Mietityttaa miten parjaan, pelottaa menenko ihan lukkoon haastattelussa jos minulta kysellaan enka osaakaan sanoa mitaan jarkevaa vaan jauhan jotain tyypillista. Koittaako olla tosi iloinen, tosi asiallinen, tosi rento ja lupsakka vai mita? Tietenkin tarkeinta on olla oma itsensa ja niin tietysti olen tilanteessa kuin tilanteessa, mutta miten tuoda itsestansa parhaat puolet esille, yleensa kuin olen tosi ujo ja tyyni tallaisissa tilanteissa. En kuitenkaan haluaisi etta minut unohdettaisiin. Se, etta sovellunko alalle pitaisi kayda selville hasstattelijoille, mutta millaisia kriteereja heilla on, sita en tieda. Olen miettinytkin millaisia ominaisuuksia opettajalla pitaa olla. Omasta mielestani sopisin hyvin ns. ihmisalalle silla minulla on mielestani sydan ja jarki kohdallaan, joita tarvitaan. Tiedatko silla lailla kun tormaa ihmisiin jotka eivat ajattele mita sanovat tai miten toimivat kun ovat tekemisissa muiden ihmisten kanssa.Itse ainakin uskon aina ajattelevani myos toista ihmista ja minulle normaali, aito elama ja kanssakayminen on sita mita haluan. Uskon etta olisin ihan tavallinen, hyva, terve ihminen opettajan tyon kaltaiseen tyohon, ymmarran etta opettajat ovat kaikki ihan normaaleja ihmisia, inhimillisine puolineen. Mietinkin etta mita ne kokeen arvostelijat etsivat, jotain superihmistako, minusta nimittain jokaisesta tasapainoisesta, oppimisenhaluisesta elamastakiinnostuneesta voisi tulla ihan hyva opettaja. Etta en sitten tieda miten osta vakuuttaa haastattelijat..
Ja ryhmatehtavasta sen verran etta jos se on jotain tekemista johon ihan normaalin ihmisen taidoilla pystyy niin se menee varmaan ihan hyvin, ennen jannitin kaikenlaisia esiintymisia ja esitelmia mutta kylla on niita joutunut koulutuksissa jo tekemaan niin paljon etta en enaa jannita niin paljon. Toki se etta joku arvostelee ja etta joutuu ns. kilpailee muiden kaa, pistaa vahan lisaa painetta peliin. Mutta jos ryhmassa on vaikka joku keskustelu, niin kylla minulla yleensa on mielipiteita, ja tykkaan kylla niista puhua, mutta jos aihe on jotain mista en tieda mitaan, tai porukassa on jotain pehvannuolijoita jotka rupee dominoimaan etta mina tiedan kaiken niin... Koitan nyt puhua kuuluvasti ja puhua ja puhua etta eivat ihan katso etta eihan toi nahjus saa ees suutaan auki, toki nolottaa jos en osaa sanoa mitaan omaa, vaan nyokyttelen vaan,' niin, niin...', mutta toivotaan parasta:)
Huh, siina vahan purkausta ennen koetta, jossittelua ja ennustamista mutta ei kai se niin vaarallista. Kylla yleensa ihan rentona osaan olla, enka kauheesti ressaa mistaan, ei siihen kuole, eika se ole mikaan hapea tai huonous jos ei nyt tarppaa. Iloisella mielella mukaan. Onnea kaikille!

Kyselit miksi sisään opeopintoihin pääsee myös soveltumattomia.
Se, että opettaja on ilkeä, tekee kiusaa ja räyhää luokassa, ei aina tarkoita, että hän ei missään vaiheessa olisi ollut soveltuva alalle ja hyvä opettaja. Itse olen nähnyt hyvienkin opettajien väsyvän ja alkavan urautua. Opettajan työ vaatii jatkuvaa kehittämistä ja kehittymistä ja jos siihen ei saa tukea ja koulutusta, on tuloksena juuri tällaisia opeja. Olen itse huomannut, että opettajan työ on myös tosi yksinäistä ja jos minulla ei olisi työkavereita ja välillä koulutuksia (työnohjausta vielä odotan), olisin varmasti jo kehitellyt mitä kummallisempia metodeja nuorille erityisoppilailleni.