Meillä on jo kahdeksan tänä vuonna täyttävä uros Bichon Frisé. Kaikki ovat perheestä muuttaneet erilleen, omiin koteihinsa. Vaikka kaikki asummekin samassa kaupungissa, on meillä ainaisia, pysyviä ongelmia.
Bichonimme on tullut meille yksi vuotiaana. Tämän ensimmäisen vuoden aikana se oli oppinut hemmotelluksi ja kun se tuli meidän kotiimme, sen mukaan alettiin vain menemään. Se ei ole koskaan osannut jäädä yksin haukkumatta ja ulvomatta, tunnin -pari ollut, mutta usein pienessä paniikissa. Sen jälkeen se leikattiin, ulkona ei kiinnostanut hajut, niin lenkillä kävelykin lopahti ja innostus samalla. Nyt se on jo tovin ollut vain verkkaista eteenpäin menoa..
Osaltamme siihen, että olemme hieman menettäneet jo toivoamme koiramme suhteen, olemme tilanteessa, jossa meillä ei ole enää vaihtoehtoja. Tähän asti olemme jollakin keinoilla onnistuneet sopimaan vuorot, kuka on kotona milloinkin ym. mutta helppoa se ei ole tietenkään ollut, kun menoja on moneen paikkaan. Sen vuoksi varmasti useat asiat ovat jääneet kokematta yhdessä, mutta aika on vain mennyt eteenpäin ja olemme liian myöhään kaikki havahtuneet tilanteeseen. Meillä ei ole enää ihmistä, joka pystyisi jatkuvasti olemaan sen kanssa kotosalla eikä myöskään puhti ja tahto tahdo enää riittää. Olemme vain vuosi toisensa jälkeen toistaneet samoja juttuja ja antaneet ajan kulua ja viedä. Mutta nyt olemme tosipaikan edessä..
Mitä pitäisi tehdä?
Hankkia koiralle uusi rakastava koti?
Opettaa se uusille tavoille? Oppiiko enää?
Hankkia hoitopaikka päiväksi?
Kuulemme mielellämme mielipiteitä ja ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi.
Bichonimme on tullut meille yksi vuotiaana. Tämän ensimmäisen vuoden aikana se oli oppinut hemmotelluksi ja kun se tuli meidän kotiimme, sen mukaan alettiin vain menemään. Se ei ole koskaan osannut jäädä yksin haukkumatta ja ulvomatta, tunnin -pari ollut, mutta usein pienessä paniikissa. Sen jälkeen se leikattiin, ulkona ei kiinnostanut hajut, niin lenkillä kävelykin lopahti ja innostus samalla. Nyt se on jo tovin ollut vain verkkaista eteenpäin menoa..
Osaltamme siihen, että olemme hieman menettäneet jo toivoamme koiramme suhteen, olemme tilanteessa, jossa meillä ei ole enää vaihtoehtoja. Tähän asti olemme jollakin keinoilla onnistuneet sopimaan vuorot, kuka on kotona milloinkin ym. mutta helppoa se ei ole tietenkään ollut, kun menoja on moneen paikkaan. Sen vuoksi varmasti useat asiat ovat jääneet kokematta yhdessä, mutta aika on vain mennyt eteenpäin ja olemme liian myöhään kaikki havahtuneet tilanteeseen. Meillä ei ole enää ihmistä, joka pystyisi jatkuvasti olemaan sen kanssa kotosalla eikä myöskään puhti ja tahto tahdo enää riittää. Olemme vain vuosi toisensa jälkeen toistaneet samoja juttuja ja antaneet ajan kulua ja viedä. Mutta nyt olemme tosipaikan edessä..
Mitä pitäisi tehdä?
Hankkia koiralle uusi rakastava koti?
Opettaa se uusille tavoille? Oppiiko enää?
Hankkia hoitopaikka päiväksi?
Kuulemme mielellämme mielipiteitä ja ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja siis ongelmanne oli mikä ? Iäkäs koiranne vai ? - Eihän tuo vielä mikään vanha ole - ongelmanne ei vaan selvinnyt minulle ?
siitä mitä te ootte valamis tekemään ja haluatte tehä :)
Koira ei oo vielä iha ikäloppu ja koirahan ei tuu ikää minkä jälkeen ei opi enää. joten sen voi vielä opettaa olemaan yksin kotona, tosin siinä voi mennä vähä kauemmin ku tottunu tiettyihin juttuihin/rutiineihin, mutta ne voi muuttaa vieläkin :)
Hoitopaikan voi hankkia jos haluaa, mutta opettaakkin voi, kunhan alottaa yksinolon opettamisen siitä mistä ihan pienen pennunkin, eli alusta :) 2min--->>ja pikkuhiljaa aikaa lissää :)
Eli ensisijaisesti kehottaisin aloyttamaan koiran koulutuksen, ja apuahan saa kirjastoista paljon ja hyviä neuvoja kans..
Ainut minkä minäkin katon ongelmaksi, joka ei es varsinaisesti oo ongelma, on ajattelemattomuun sillon ku koira oli nuorempi.. mutta sekin on vielä korjattavissa :)
Mutta jos uutta kotia meinaatte ettiä, nii sukulaiseni etsii pientä koiraa eläkelläislabbiksen kaveriksi maalle,kokeneeseen koirakotiin :)
Ongelma jos jäi epäselväksi, kun kirjoitin vain sen mitä mieleen tuli, että emme tiedä, mitä pitäisi tehdä; koiralla ei ole enää yhtä tiettyä kotia. Sillä voi olla viikossa kolme eri paikkaa ja aikataulut eivät enää mätsää, ja sehän on välttämätöntä, kun on koira, joka ei osaa olla yksin. Ja kyllä, olet aivan oikeassa. Sen me kaikki tiedämme, että pelkkää omaa tyhmyyttä/ajattelemattomuutta on ollut aikoinaan se, että sitä ei olla opetettu olemaan esim. yksin. Mutta toisaalta lohduttavaa kuulla, että se saattaisi sen vielä oppiakin..
Tilanne on vain ollut perheessä sellainen, että kotona on aina ollut aamusta iltapäivään joku.
Tuon elämänmuutoksen takia meille ikinä koira hankittiinkin..Mutta kymmenessä vuodessa tapahtuu muutoksia, ja tuntuu, että meillä on ollut niitä aika tiuhaan ja isojakin muutoksia.
Edellisen viestin kirjoittaja:
missäpäin tämä koti sijaitsisi?
Helppoa ei ole meidänkään luovuttaa koiraa, mutta tässä juuri punnitaan, että onko sille parasta se, että se saisi olla yhdessä paikassa, kodissa, se saisi huolenpitoa, ja huomiota, jota tuo rotu kaipaa äärettömän paljon.
Emme ole vain saaneet päähämme, että nyt luovutaan siitä, vaan tilanne on muuttunut niin paljon, että olemme joutuneet ottamaan tuonkin mahdollisuuden, että joutuisimme luopumaan siitä..
Ei varmasti ole hyväksi sekään, että se saattaa viikon aikana olla kolmessa eri paikassa, eri perheenjäsenellä hoidettavana ja taas koti vaihtuu parin päivän päästä jne. Se on raskasta myös sille ja näkyy väsymyksenä ja haluttomuutena esim. ulkoilla..
Ongelma jos jäi epäselväksi, kun kirjoitin vain sen mitä mieleen tuli, että emme tiedä, mitä pitäisi tehdä; koiralla ei ole enää yhtä tiettyä kotia. Sillä voi olla viikossa kolme eri paikkaa ja aikataulut eivät enää mätsää, ja sehän on välttämätöntä, kun on koira, joka ei osaa olla yksin. Ja kyllä, olet aivan oikeassa. Sen me kaikki tiedämme, että pelkkää omaa tyhmyyttä/ajattelemattomuutta on ollut aikoinaan se, että sitä ei olla opetettu olemaan esim. yksin. Mutta toisaalta lohduttavaa kuulla, että se saattaisi sen vielä oppiakin..
Tilanne on vain ollut perheessä sellainen, että kotona on aina ollut aamusta iltapäivään joku.
Tuon elämänmuutoksen takia meille ikinä koira hankittiinkin..Mutta kymmenessä vuodessa tapahtuu muutoksia, ja tuntuu, että meillä on ollut niitä aika tiuhaan ja isojakin muutoksia.
Edellisen viestin kirjoittaja:
missäpäin tämä koti sijaitsisi?
Helppoa ei ole meidänkään luovuttaa koiraa, mutta tässä juuri punnitaan, että onko sille parasta se, että se saisi olla yhdessä paikassa, kodissa, se saisi huolenpitoa, ja huomiota, jota tuo rotu kaipaa äärettömän paljon.
Emme ole vain saaneet päähämme, että nyt luovutaan siitä, vaan tilanne on muuttunut niin paljon, että olemme joutuneet ottamaan tuonkin mahdollisuuden, että joutuisimme luopumaan siitä..
Ei varmasti ole hyväksi sekään, että se saattaa viikon aikana olla kolmessa eri paikassa, eri perheenjäsenellä hoidettavana ja taas koti vaihtuu parin päivän päästä jne. Se on raskasta myös sille ja näkyy väsymyksenä ja haluttomuutena esim. ulkoilla..
jos koiralle kelpaa päivähoitaja niin minulle saat tuoda.Olen kotona oleva ihminenja asun ok-talossa meillä on aidattupiha.Asumme Pirkanmaalla.
antaa koirallesi hoitopaikan päivisin.Missäpäin asutte.
Ottakaa yhteyttä tähän osoitteeseen:
[email protected]